Kitinä

^^Mulla on hyvä lääkitys.

NuoriD kirjoitti:Kyllä mäkin voisin sanoa, että mun perustila on optimistinen. Olen näet optimisti. Uskon, että asiat menevät koko ajan keskimäärin parempaan suuntaan ja näen tulevaisuuteni valoisana.

Ei tuo ole minusta perusolotila vaan osaksi elämänasenne ja osaksi realistinen odotusarvo. Toki toisen päähän on vaikea mennä, mun on esimerkiksi täysin käsittämätöntä ymmärtää miksi olet ahdistunut mistään.

NuoriD kirjoitti:

annepa kirjoitti:Minun käsityskyky ei riitä tähän. Tämä on vähän niinkuin nelikulmainen pallo joita kuulema joissain ulottuvuuksissa on.

No joo. Kyllä mustakin swöölin viesti kuulosti ympyrän neliöimiseltä.

Ei noi mun mielestä ole mitenkään vaikeasti ymmärretävää
Kaikki asiat voi olla hyvin, mutta voi silti olla masentunut..

Jos ajatellaan koko aikuisikääni, perusfiilis on ollut leikkisä ja rakastava. Nykyään nuoruuden visiot ovat muuttumassa kypsän ihmisen katkeruudeksi ja perusfiilis on väsyneen sarkastinen.

DitaVonShagwell kirjoitti:Kaikki asiat voi olla hyvin, mutta voi silti olla masentunut..

Kyllä kyllä. Mutta silloinhan ihminen ei ole onnellinen. Ei ollut tarkoitus keskustella siitä, miltä pitäisi tuntua.

Mielestäni ei VOI olla yhtäaikaa masentunut ja onnellinen.

NuoriD kirjoitti:

DitaVonShagwell kirjoitti:Kaikki asiat voi olla hyvin, mutta voi silti olla masentunut..

Kyllä kyllä. Mutta silloinhan ihminen ei ole onnellinen. Ei ollut tarkoitus keskustella siitä, miltä pitäisi tuntua.

Mielestäni ei VOI olla yhtäaikaa masentunut ja onnellinen.

Just näin. Puhun kokemuksesta. Tietysti toisilla voi olla toisenlaisia kokemuksia ja näköjään onkin. En vaan tajua koska olen EPÄEMPAATTINEN, saatana!!11

So Hard kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Kyllä mäkin voisin sanoa, että mun perustila on optimistinen. Olen näet optimisti. Uskon, että asiat menevät koko ajan keskimäärin parempaan suuntaan ja näen tulevaisuuteni valoisana.

Ei tuo ole minusta perusolotila vaan osaksi elämänasenne ja osaksi realistinen odotusarvo. Toki toisen päähän on vaikea mennä, mun on esimerkiksi täysin käsittämätöntä ymmärtää miksi olet ahdistunut mistään.

Öh... XBOX 360? Internetin keskustelupalstoille kirjoittaminen? Sekä tietysti muutama pitkäaikaistyötön, joita NDn oikeustajun vastaisesti ei ammuta päähän.

Koska masentunut ei voi kuulemma olla onnellinen, niin en sitten sano olevani edes hetkellisesti onnellinen. Perusolotila on turta, menneestä ajasta ei jaa juuri mitään mieleen ja kuluva hetki on siedettävää tai vähemmän siedettävää. Kuitenkin tunnen voivani paremmin kuin pitkään aikaan, se olisi sitä onnellisuutta, jota masennusta sairastava ei tunne.

NuoriD kirjoitti:Mielestäni ei VOI olla yhtäaikaa masentunut ja onnellinen.

Mun mielestäni voi. Mulla on diagnosoitu pitkäaikainen masennus ja tulen todennäköisesti vetämään noita lääkkeitä loppuelämäni, koska oireet palaavat aina, jos lopetan lääkkeiden syömisen. Koen silti itseni onnelliseksi ja olen optimistinen ihminen.

Mun pitkäaikainen lääkärini totesi, että mun pitää vain hyväksyä se, että olen alavireinen, koska se on osa minua. Ei se estä mua kuitenkaan kokemasta onnentunteita. Olen taistellut masennuksen kanssa 20 vuotta ja sen hyväksyminen osana itseäni on helpottanut elämääni kovasti ja mahdollistanut onnellisuuden.

Lolita kirjoitti:Koska masentunut ei voi kuulemma olla onnellinen, niin en sitten sano olevani edes hetkellisesti onnellinen. Perusolotila on turta, menneestä ajasta ei jaa juuri mitään mieleen ja kuluva hetki on siedettävää tai vähemmän siedettävää. Kuitenkin tunnen voivani paremmin kuin pitkään aikaan, se olisi sitä onnellisuutta, jota masennusta sairastava ei tunne.

Höh, sanottiin että "mielestäni" ja että "näköjään muilla on muita kokemuksia". Ei siis kielletty näiden muiden kokemusten olemassaoloa.

Swööl, meiks sens. Nyt tajuan sun nelikulmaisen pallon. Kulmat ovat poissa koska syöt lääkkeitä. Kait sitä sillon voi olla onnellinen, en ihmettele yhtään.

Vähän sama kun jos nielurisat on just leikattu ja sattuis ihan vitusti jos ei ois syöny särkylääkkeitä mut ei satu koska on syönyt.

Ai niin:

swirl kirjoitti:mun pitää vain hyväksyä se, että olen alavireinen, koska se on osa minua. Ei se estä mua kuitenkaan kokemasta onnentunteita.

Onko alavireinen sama kuin masentunut? Minusta ei.

Erittäin hyvä ellei täydellinen.

swirl kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Mielestäni ei VOI olla yhtäaikaa masentunut ja onnellinen.

Mun mielestäni voi. Mulla on diagnosoitu pitkäaikainen masennus ja tulen todennäköisesti vetämään noita lääkkeitä loppuelämäni, koska oireet palaavat aina, jos lopetan lääkkeiden syömisen. Koen silti itseni onnelliseksi ja olen optimistinen ihminen.

Mun pitkäaikainen lääkärini totesi, että mun pitää vain hyväksyä se, että olen alavireinen, koska se on osa minua. Ei se estä mua kuitenkaan kokemasta onnentunteita. Olen taistellut masennuksen kanssa 20 vuotta ja sen hyväksyminen osana itseäni on helpottanut elämääni kovasti ja mahdollistanut onnellisuuden.

Toivottavasti et hermostu, kun jankkaan. Ei ole tarkoitus kiusata sinua, vaan ymmärtää, mitä tarkoitat.

Toisaalta kirjoitat "Koen silti itseni onnelliseksi ja olen optimistinen ihminen , toisaalta taas
"mun pitää vain hyväksyä se, että olen alavireinen, koska se on osa minua".

Vai meinasitko sanoa "olisin alavireinen ilman lääkitystä"? Jos nyt olet alavireinen, niin tajua, miten samaan aikaan voit olla onnellinen ja optimistinen.

annepa kirjoitti:Onko alavireinen sama kuin masentunut? Minusta ei.

Ei masennus tarkoita sitä, että on koko ajan murheen alhossa. En ole mikään maailman ulospäinsuuntautunein tyyppi ja parhaimmillanikin jokseenkin melankoliaan taipuvainen. Tulevaisuuteni suhteen olen kuitenkin erittäin optimistinen ja koen olevani onnellinen. Tuntuu, että melkeinpä kaipaan ajoittaista synkistelyä ollakseni onnellinen. Olen vähän niinku mollivoittoinen ihminen eikä se mua haittaa.

Tässä muuten mielenkiintoinen blogikirjoitus, joka tavallaan aihetta sivuaa: Depressed? No, Just Finnish!

swirl kirjoitti:

annepa kirjoitti:Onko alavireinen sama kuin masentunut? Minusta ei.

En ole mikään maailman ulospäinsuuntautunein tyyppi ja parhaimmillanikin jokseenkin melankoliaan taipuvainen. Tulevaisuuteni suhteen olen kuitenkin erittäin optimistinen ja koen olevani onnellinen. Tuntuu, että melkeinpä kaipaan ajoittaista synkistelyä ollakseni onnellinen. Olen vähän niinku mollivoittoinen ihminen eikä se mua haittaa.

Joo samoin, mutta en ole masentunut. Olen mielestäni kohtuullisen onnellinen, silleen tasasella tavalla. Samalla olen "alavireinen", ja mollivoittoinen.

Minusta alavireinen on eri asia kuin onnellinen, onneton tai masentunut. Minusta alavireinen on just tota mitä swirl tossa kirjoitti.

Dave, sun pitäisi imo määritellä paremmin mitä tarkoitat perusfiiliksellä. Tuosta juttelustasi saa sen kuvan, että tarkoitatkin onnellisuuden astetta, joka on ainakin omasta mielestäni aivan eri asia kuin fiilikset.

Itse olen onnellinen siitä huolimatta, että olen usein ahdistunut ja moniin asioihin tyytymätön (mikä ei sitten tarkoita, että en olisi usein myös riemuissani ja moniin asioihin tyytyväinen, toim. huom.). Onnellisuuden tasoa on toki vaikea mitata, mutta se ehkä kertoo jotakin, että sosiaalisissa tilanteissa koen tarvetta peittää onnellisuuttani.

Edit: Ehkäpä siis mun mielestä onnellisuus on sitä, että pystyy elämään suht. vahingoittumattomana ahdistusfiilisten ja muiden ikävämpien juttujen läpi. Vähän niin kuin fyysisesti hyväkuntoinen selviää loukkaantumisista ja sairauksista huonokuntoista helpommin.

Tyypillinen nainen eli tuuliviiri. Suurimmaksi osaksi iloisen onnellinen, mutta välillä kaikki on paskaa, paitsi kusi. Eli ehkä joku keskiarvo noista.

Vesper kirjoitti:Tyypillinen nainen eli tuuliviiri. Suurimmaksi osaksi iloisen onnellinen, mutta välillä kaikki on paskaa, paitsi kusi. Eli ehkä joku keskiarvo noista.

Eiks kaikilla oo joskus tuota paskaa ainaki jonkin verran? Ja kyl ne shit menee ohi.

Leevi kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Tyypillinen nainen eli tuuliviiri. Suurimmaksi osaksi iloisen onnellinen, mutta välillä kaikki on paskaa, paitsi kusi. Eli ehkä joku keskiarvo noista.

Eiks kaikilla oo joskus tuota paskaa ainaki jonkin verran? Ja kyl ne shit menee ohi.

Mulla mielestäni ei ole koskaan sellaista fiilistä, että kaikki on paskaa. Jos negatiivisia fiiliksiä on, niin aina kohdistuvat johonkin spesifiseen asiaan. Joka toki vaihtelee.

EveryWoman kirjoitti:Dave, sun pitäisi imo määritellä paremmin mitä tarkoitat perusfiiliksellä. Tuosta juttelustasi saa sen kuvan, että tarkoitatkin onnellisuuden astetta, joka on ainakin omasta mielestäni aivan eri asia kuin fiilikset.

Vaikea juttu. Tarkoitin jotain sellaista perusarvoa, joka vallitsee, kun ei ole mitään erityistä syytä olla sen kummemmin onneton kuin onnellinenkaan. Tähän voi tietysti vastata, että ainahan on syitä olla niin onnellinen kuin onnetonkin, jos syitä ryhtyy hakemaan. Mutta sellainen perusfiilis, junous.

NuoriD kirjoitti:Tarkoitin jotain sellaista perusarvoa, joka vallitsee, kun ei ole mitään erityistä syytä olla sen kummemmin onneton kuin onnellinenkaan.

Minusta kuulostaa siltä, että tarkoitat onnellisuutta.

Tilanteet, joissa on erityistä syytä olla onneton tai onnellinen, eivät mielestäni kerro henkilön pidemmän aikavälin onnellisuudesta kauheasti. Esim. jos oma vanhempi tai isovanhempi on juuri kuollut, on todennäköistä kokea surua ja murhetta, vaikka olisi onnellinen ihminen. Ja jos on juuri juossut sadan metrin maailmanennätyksen, tuntee varmaankin hetken ajan olonsa euforiseksi, vaikka olisi onneton ihminen.

EveryWoman kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Tarkoitin jotain sellaista perusarvoa, joka vallitsee, kun ei ole mitään erityistä syytä olla sen kummemmin onneton kuin onnellinenkaan.

Minusta kuulostaa siltä, että tarkoitat onnellisuutta.

Tilanteet, joissa on erityistä syytä olla onneton tai onnellinen, eivät mielestäni kerro henkilön pidemmän aikavälin onnellisuudesta kauheasti. Esim. jos oma vanhempi tai isovanhempi on juuri kuollut, on todennäköistä kokea surua ja murhetta, vaikka olisi onnellinen ihminen. Ja jos on juuri juossut sadan metrin maailmanennätyksen, tuntee varmaankin hetken ajan olonsa euforiseksi, vaikka olisi onneton ihminen.

Niin. Siksi juuri kysyinkin, mikä on fiilis sellaisessa aivan tavallisessa tilanteessa.

Onko onnellisuustaso mielestäsi selvästi eri asia kuin perusfiilis? Musta ne tarkoittavat samaa asiaa.

NuoriD kirjoitti:

EveryWoman kirjoitti:Dave, sun pitäisi imo määritellä paremmin mitä tarkoitat perusfiiliksellä. Tuosta juttelustasi saa sen kuvan, että tarkoitatkin onnellisuuden astetta, joka on ainakin omasta mielestäni aivan eri asia kuin fiilikset.

Vaikea juttu. Tarkoitin jotain sellaista perusarvoa, joka vallitsee, kun ei ole mitään erityistä syytä olla sen kummemmin onneton kuin onnellinenkaan. Tähän voi tietysti vastata, että ainahan on syitä olla niin onnellinen kuin onnetonkin, jos syitä ryhtyy hakemaan. Mutta sellainen perusfiilis, junous.

Valtaosa ihmisistä käsitti perusfiiliksen tarkoittavan jotain olotilaa akselilla onnellinen-onneton. Tätä kai et kuitenkaan tarkoittanut? Voihan perusfiilis olla vaikkapa utelias.

EDIT: Ehdit kirjoittaa jo vastauksen.

NuoriD kirjoitti:Onko onnellisuustaso mielestäsi selvästi eri asia kuin perusfiilis? Musta ne tarkoittavat samaa asiaa.

No tuo "fiilis" sanana johdatti mut ihan muille teille ekaksi. Kun fiiliksiähän tulee ja menee, eikä niillä ole onnellisuuden kanssa juuri mitään tekemistä (ainakaan mun onnellisuusmääritelmän mukaan). Siksi mulle tuottikin vaikeuksia valita niistä yksi, joka sitten olisi se yleisin/tavallisin/läheisin itselle.

Ja sitten se, että jos puhutaan onnellisuudesta, miksi ei käytetä sitä sanaa? Arvelin siis, että tässä puhutaan jostakin muusta. My bad.

Passiivinen ja laiska. Ja tasainen.