Kitinä

annepa kirjoitti:

AngryBird kirjoitti: Ainakin paskansietokykyni on melko nollassa

Minusta tämä ei ole yhtään huono asia.

Ei välttämättä olekaan. Ei vaan tee minusta kovin helppoa ja mukavaa suhdemateriaalia noin yleensä.

AngryBird kirjoitti:

annepa kirjoitti:

AngryBird kirjoitti: Ainakin paskansietokykyni on melko nollassa

Minusta tämä ei ole yhtään huono asia.

Ei välttämättä olekaan. Ei vaan tee minusta kovin helppoa ja mukavaa suhdemateriaalia noin yleensä.

Miksi pitäisi olla suhteessa jossa pitää sietää yhtään paskaa? No ei miksikään. Pari kertaa (kyllä, pari kertaa monen vuoden aikana) mullekin on käynyt niin että ois muka pitänyt sietää paskaa. No en sietänyt enkä siedä edelleenkään. Silti tässä ollaan. Kysehän on vaan siitä miten sen asian käsittelee. Jos kävelee heti ulos suhteesta kun vähän lemahtaa niin sitten on itsessä vikaa. Minä käsittelen asian niin että sanon että "minä en nyt yhtään siedä tätä paskaa, selvitä pääsi ja puhutaan sitten uudestaan". Aina (molemmilla kerroilla) on toiminut. Paska ei kyllä tässä tapauksessa ollut muuta kun perseilykäytöstä ja kiukuttelua, ei hakkaamista. Syytkin selvisivät kun asiasta puhuttiin. Ymmärrän kun tiedän syyt mutta en siedä.

annepa kirjoitti:Miksi pitäisi olla suhteessa jossa pitää sietää yhtään paskaa? No ei miksikään. Pari kertaa (kyllä, pari kertaa monen vuoden aikana) mullekin on käynyt niin että ois muka pitänyt sietää paskaa. No en sietänyt enkä siedä edelleenkään. Silti tässä ollaan. Kysehän on vaan siitä miten sen asian käsittelee.

Tai määrittelee. Eihän kyse tainnut olla nyt siitä että paskaa pitäisi sietää. Mä ainakin sain semmosen käsityksen että kyse saattaisi olla siitä että se oma joustavuus ja konfliktiensietokyky voisi kärsiä vähän yletöntäkin damagea joka vaikuttaa tulevaisuuden kykyyn käsitellä niitä asioita oikein.

Paskan määrittelystä enemmänkin tosiaan kyse.
Sieto nolla, määrittelen melko vähäisetkin asiat paskaksi. Sillä eletään.

No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Minä määrittelen myös melko vähäiset asiat paskaksi.

En mä kyllä ymmärrä tuota Daven logiikkaa kostosta. Niin kauan kuin teki mieli kostaa, niin kauan olin henkisesti ns. epätasapainossa. Siinä vaiheessa kun kostonhalu hävisi olin henkisesti sinut tapahtuneen kanssa. Ei tällä häiskällä ole mulle mitään merkitystä, ei tapahtumatkaan mielessä käy ellei niitä vartavasten ala ajattelemaan, kuten esim. nyt tämän topiikin myötä.

En tiedä yhtään mitä kohdallani tarkoittaa se, etten ole oikeastaan ollenkaan kostonhimoinen ihmissuhteissa. Veikkaisin, etten ole kohdannut riittävästi lantaa tai sitten en käytännössä jaksa sitä kuormitusta, mitä koston suunnittelu, toteutus ja huono omatunto aiheuttaisi. Vaikea esmes sanoa, miten itse AB:n tapauksessa toimisin.

^^ No kuten jo pari kertaa sanoin, entiedä, miten irl toimisin, kun ei onneksi ole kokemusta vastaavasta.

RP kirjoitti:Siinä vaiheessa kun kostonhalu hävisi olin henkisesti sinut tapahtuneen kanssa.

Asia on juuri näin, eikä ihmisen pitäisi tehdä isoja päätöksiä tunnekuohussa. Toisaalta asiat RL harvoin etenevät järkiperäisesti.

annepa kirjoitti:

AngryBird kirjoitti:

annepa kirjoitti:
Minusta tämä ei ole yhtään huono asia.

Ei välttämättä olekaan. Ei vaan tee minusta kovin helppoa ja mukavaa suhdemateriaalia noin yleensä.

Miksi pitäisi olla suhteessa jossa pitää sietää yhtään paskaa?

No tämä nyt tietysti riippuu 130%:sti siitä, mitä paskalla tarkoitetaan. Jokaisessa suhteessa on ongelmia.

Manaaja kirjoitti:

Dave kirjoitti:Tuosta AB:n tapauksesta. Musta tuntuu, että sä olet edelleen sen miehen alistama. Meinaan kun et hae kostoa.

Osta käteisellä joku autonrämä. Käytät koko ajan hanskoja ja huolehdit muutenkin, että autoon ei jää DNA-jälkiä ja ajat miehen yli. Sen jälkeen hylkäät auton heti.

Et jää kiinni.

Mun mielestä aika huono neuvo ja ylimielinen asenne kiinnijäämisriskiin. Ensinnäkin autonrämästä yleensä tehdään kauppakirjat molemmille osapuolille.

Mennään ohi topikin, mutta on menty ennenkin.

Varmasti jos lyöt jollekin auton rämän omistajalle käteistä pari kertaa yli markkinahinnan tiskiin, niin kauppakirjan teko voidaan unohtaa tai ainakaan henkaria ei tarkisteta? Merkitään ostajaksi Janis Petke.

Mitä tulee dna jälkiin, niin vanha autonrämä on täynnä sadan ihmisen DNA-jälkiä ja niistä jäljistä ei ole mitään hyötyä, jos ei ole kehen verrata. Jos sun DNA:ta ei ole valmiina poliisilla (otetaan vain vakavista rikoksista tuomituilta talteen) niin ei poliisille ole mitään iloa sun dna-jäljistäsi.

Dave kirjoitti: No tämä nyt tietysti riippuu 130%:sti siitä, mitä paskalla tarkoitetaan. Jokaisessa suhteessa on ongelmia.

Kyllä. Itse määrittelen paskan sellaiseksi epämiellyttäväksi käytökseksi jolla ei ole mitään järkiperäistä syytä ja jonka toteuttaminen on minua kohtaan väärin. Esimerkiksi rääkkäys kaikissa muodoissaan ja tämä mainitsemani turhanpäiväinen kiukuttelu jota on pari kertaa tapahtunut.

Jos olemme eri mieltä asioista (esim pitääkö imuroida kerran vai kaksi viikossa tai hankinko toisen koiran vai en), en miellä sitä paskaksi enkä siitä keskustelua perseilyksi. Perseilyä olisi sen sijaan sellainen erimielisyyden käsittely, että jos nainen haluaa muksun ja mies ei ja nainen jättää pillerit syömättä ja pamahtaa paksuksi. Se on paskaa ja jos olisin mies, en sietäisi hetkeäkään. Muksun hoitaisin mutta muija lentäis ko leppäkeihäs.

Nyt tuli vähän eri kokokategorioista esimerkit, mutta käsittänette ajatukseni siitä mikä on paskaa ja mikä ei. Tässä aiheen koolla ei ole merkitystä, käsittelytavalla on. Ongelma ja sen asiallinen käsittely ≠ paska.

^

Dave kirjoitti: Jos sun DNA:ta ei ole valmiina poliisilla (otetaan vain vakavista rikoksista tuomituilta talteen) niin ei poliisille ole mitään iloa sun dna-jäljistäsi.

Joo, mutta jos sulle ja kohteelle pystytään linkittämään yhteistä historiaa kaikista näistä muista langoista johtuen, ja sun DNA:ta löytyy paikan päältä autosta, niin homma on sitä myöten taputeltu.

Kiinnijäämisriski on minusta ihan konkreettinen. Täydellisiä rikoksia on suunniteltu maailmansivu puolilleen, joista on lopputuloksena kuitenkin saatu kakkua. Ei sokerileipurin leipomaa.

Jos haluaa minimoida oman kiinnijäämisriskin niin a) ei löydettäviä uhreja b) ei todistajia c) ymmärrys siitä että kohdan a mokaaminen mokaa helposti myös kohdan b.

Kottarainen kirjoitti:Mulle ei heti tule mieleen mitään muuta sellaista "paskaa", josta voisin suoralta kädeltä sanoa että lähtisin, kuin lyöminen tai muu fyysinen väkivalta joko itseä tai lasta kohtaan.

Mulla on lisäksi pettäminen. Mietin tätä lyömistä eilen ja tulin siihen tulokseen että joskus saa huitasta (minua siis, muiden puolesta en mene puhumaan). Elkää käsittäkö väärin, tarkoitan sellaista tilannetta esim jossa minut saa hysteriasta toimintakuntoon litsarilla (en kyllä ole koskaan ollut hysteerinen mutta jos nyt joskus sattuisin olemaan) tai jos olen tajuton ja tarvitaan kipuvaste tai yritetään herätellä niin saa läpsiä naamalle. Mut nuo ei kai ole väkivaltaa vaikka lyömistä onkin. Mut ei seksin aikanakaan tapahtuva pyrstölle läspiminenkään kai ole väkivaltaa enkä minä sitäkään siedä.

Manaaja kirjoitti:

Dave kirjoitti: Jos sun DNA:ta ei ole valmiina poliisilla (otetaan vain vakavista rikoksista tuomituilta talteen) niin ei poliisille ole mitään iloa sun dna-jäljistäsi.

Joo, mutta jos sulle ja kohteelle pystytään linkittämään yhteistä historiaa kaikista näistä muista langoista johtuen, ja sun DNA:ta löytyy paikan päältä autosta, niin homma on sitä myöten taputeltu.

Kiinnijäämisriski on minusta ihan konkreettinen. Täydellisiä rikoksia on suunniteltu maailmansivu puolilleen, joista on lopputuloksena kuitenkin saatu kakkua. Ei sokerileipurin leipomaa.

Jos haluaa minimoida oman kiinnijäämisriskin niin a) ei löydettäviä uhreja b) ei todistajia c) ymmärrys siitä että kohdan a mokaaminen mokaa helposti myös kohdan b.

Joo-o. Kyllä kyllä. Mutta ei ne poliisit nyt aina mitään columboja ole ja ala kaivelemaan jokaista 20 vuotta sitten ollutta eksää esiin. Varsinkin jos se uhri ei siis kuole.

Henkirikoksethan kyllä Suomessa selvitetään hyvin, mutta se nyt johtuu paljolti siitä, että ne ovat yleensä mallia kaksi kännistä ja puukko.

Ja sen DNA:n jättämisen estää aika hyvin jo kertakäyttöhanskat ja kertakäyttöinen leipurinhattu päähän.

annepa kirjoitti:No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

Raju ketju ja rankka aihe. On helpottavaa lukea, kuinka kaikesta voi päästä noinkin yli.

Omat askeleeni pois väkivaltaisesta suhteesta ovat vielä niin tuoreita, etten tunne muuta kuin sekaista väsymystä. Kostonhimo? Sitä ei vain ole, ei ole koskaan ollut. Pelko ja häpeä? Löytyy.

Olen väkivaltaisten parisuhdevuosien aikana erakoitunut entisestään, ystäviltä suhteen ongelmien peitteleminen kävi helposti. Elämässäni oli vain yksi, joka tilanteen tajusi ja hän kyllä yritti puhua lähtemään. Kuunteli ja yritti takoa järkeä päähän, mutta vasta omalla esimerkillään lopulta sai minut ymmärtämään. Hän ei tyytynyt vain suhteesta lähtemiseen, vaan ikävä kyllä lakkasi elämästä kokonaan. Meni kuukausia ennen kuin tuli aamu, jolloin havahduin ajatukseen "minullekin käy niin".

Boner kirjoitti:

Koska se mies ei oikeasti ole niin väkivaltainen. Uskon itseeni ja tiedän että voin muuttaa sitä. Sitäpaitsi syytä oli mussakin varmasti, joten ansaitsin sen. Se on hyvä mies ja se rakastaa mua, sillä on vaan nyt vähän vaikeaa. Kyllä tämä tästä taas.

Luulen että syitä on yhtä monia kuin kohtaloita. Mä en koskaan uskonut että tämä mies muuttuisi, enkä koskaan myöskään saanut anteeksipyyntöjä saati vakuutteluja ettei tapahtuisi uudelleen. Ansaitsin toki kaiken tai siis silloin luulin ansaitsevani.

Se on oikeastaan aika hankala selittää miten toinen ihminen voi saada henkisesti niin epätasapainoon parisuhteen ollessa kyseessä ettei ihminen enää toimi normaalisti, saati järkevästi. Se on kuin kaksi maailmaa. Se oikea maailma ja sitten se parisuhde. Ihan turhaan yritän, en osaa selittää. Kun ei sitä välttämättä pysty.

Se olisi helpompaa jos se tapahtuisi kerta rysäyksellä, mutta yleensä se tapahtuu pikkuhiljaa, salakavalasti.

Mun on oikeastaan aika vaikea uskoa, että olen voinut joskus antaa toisen kohdella itseäni niin. Nyt se tuntuu uskomattomalta.

Tietenkään en tule koskaan pääsemään tästä täysin eroon, koska tietyt jutut seuraa läpi elämän. Jokaisella lääkärikaynnillä joudun sen eteen että olen antanut sen syöttää (välillä pakolla) HC-kamaa itseeni (esim. hyönteimyrkkyinä toimivia aineosia, hevosille tarkoitettuja aineita) vain siksi että olisin laihempi, parempi. Tai se että röntgeneissä näkyy miten suht kaikki luut tässä ruumiissa on möykyillä ja rustoilla. Toki tunnen nämä päivittäin.

Mutta sen kanssa on vaan elettävä. Ei siihen saa jäädä vellomaan. Esim. eräs ystäväni joutui usean vuoden ajan kokemaan sellaista henkistä rääkkäystä ettei se päässyt siitä koskaan yli. Turruttaa itsensä huumeilla. Jokainen tapaus on siis yksilöllistä. Jokainen kokee kokemuksensa erilailla. Ei voi sanoa että tuo tai tuo on pahempaa, erilaisempaa, helpompaa, pahempaa.

En mä koe olevani kovinkaan helppo parisuhdekumppani, koska mä en voi juuri koskaan olla heikko. Oikeastaan koskaan. Heikkous on mulle ehdoton EI. Sen näyttäminen on ehdoton EI. Edes tytsän syntymä ei saanut mua antamaan lupaa olla heikko. Mä joskus luulen etten pystykään olemaan. Tämä tekee musta ajoittain kylmän, tunteettoman ja näin ollen hankalan kumppanin. Tietty usein toivoisin että "vittu tunne nyt, tunne saatana vieköön" kun tulee tilanne jossa pitäisi joku hyvin vahva negatiivinen tunne kokea. Mutta se ei pääse ulos.

Puhun taas liikaa, aasinsiltailuja :)

AngryBird kirjoitti:

annepa kirjoitti:No jos et siedä niin mitä teet? Lähet käveleen?

Joo. Tai laitan sen toisen kävelemään.

Ok. No sit tietysti tuo parisuhdematskuongelma on ilmeinen. Meinastiko kehittyä asian kanssa mihinkään suuntaan? Ai ni ja määrittele paska pls.

RP kirjoitti:Jokaisella lääkärikaynnillä joudun sen eteen että olen antanut sen syöttää (välillä pakolla) HC-kamaa itseeni (esim. hyönteimyrkkyinä toimivia aineosia, hevosille tarkoitettuja aineita) vain siksi että olisin laihempi, parempi.

Uskomatonta, mutta uskon. Ziisus. Miksi vatussa ei rikosilmoitusta?

Mikä on törkeän pahoinpitelyn vanheneminen?

^ Se pelko yhdistettynä toiveeseen siitä että kaikki vain loppuisi eikä jatkuisi enää millään muotoa?

Manaaja kirjoitti:^ Se pelko yhdistettynä toiveeseen siitä että kaikki vain loppuisi eikä jatkuisi enää millään muotoa?

Tarkoitin, että miksei myöhemmin rikosilmoitusta, koska tuohan varmaankin menee törkeän pahoinpitelyn piiriin, joka ei aivan heti vanhene. Kakkua ei tietenkään tule kun ei ole todisteita, mutta silti.

Myöhemminkin voi pelätä.

Dave kirjoitti: Tarkoitin, että miksei myöhemmin rikosilmoitusta, koska tuohan varmaankin menee törkeän pahoinpitelyn piiriin, joka ei aivan heti vanhene. Kakkua ei tietenkään tule kun ei ole todisteita, mutta silti.

Mä en todellakaan halua enkä aio palata noille asioille.