Kitinä

Hupsistakeikkaa, mut jätettiin 4,5 vuoden seurustelun jälkeen toisen naisen takia ja tekstarilla. Ehkä tohon nyt sitten kiteytyy sen ihmisen perimmäinen olemus. Kuten toisaalla sanoin, yritin hirveästi nähdä siinä niitä hyviä puolia viime aikoina, mutta yritys osottautui kai sitten turhaksi/tyhjäksi. Yleensä en parisuhdepyykkejä ole täällä pessyt, mutta nyt aattelin notta whuttahell. Johonkinhan näitä on hyvä tilittää joten tuskin tästä haittaakaan on. Toki kaverit saa osansa, mutta silti.

Ihmeellistä tässä on se, että viime ajat olivat suhteessamme oikeasti parhaita koskaan, mulle siis. Liekö toinen saanut sitten potkua uudesta suhteesta vaiko mistä. Toisaalta kiinnostais tietää mikä homman nimi on, mutta päätin että mulle riittää tieto siitä, että sillä on joku toinen. Siinä on mulle tarpeeksi tietoa, miten jatkaa eteenpäin.

En jaksa edes olla sille vihainen, jos on noin avuton puhumaan siitä miten asiat oikeasti ovat ja maalailee juuri päinvastaisia kuvitelmia tulevaisuudesta, olkoon ja menköön. Eipähän valehtele ja petä ainakaan mua enää koskaan.

Tiedän, ettei tätä ehdi tässä rytäkässä prosessoimaan sen vaatimalla tavalla, siirrän siis vähän keväämmälle kunhan pahin kiirus hellittää. Marinoitukoon ajatukset hetken aikaa. Saa taputtaa päähän hymiöllä. En myöskään juuri ikuna pihdannut ettei siitä nyt ole kyse, kun kuitenkin olisitte sitä kysyneet. Kyseessä eivät olleet sexuaalisesti selvittämättömät erimielisyydet, ehkä elämäntilanne ja henkinen kehitystaso lähinnä..Ts. kypsyys käsitellä ikäviäkin asioita. Sen urakeskeisyys ja mun lapsi.

Mitä tästä opimme? Se jäänee nähtäväksi. Varmaan se surukin tulee sitten joskus...Tai sit ei.

Tsemiä paljolti!

Tsemppiä ja jaksamista sulle, isot propsit rohkeudesta kirjoittaa näinkin kipeästä asiasta tänne. Tänne.

Tulee surullinen mieli puolestasi, mutta olet niin vahva (saamani kuva palstakirjoittelun perusteella) jotta en usko hetkeäkään etteikö aurinko paistaisi piakkoin risukasaan. Nämä on aina ikäviä asioita eikä niiden soisi tapahtuvan kenellekään, tsemppiä toistamiseen.

Voi että!

Sinua varmaan koskee ja syvältä!

Haluan halata sinua ja antaa voimia! Kyllä selviydyt ja varmasti saat sympatiat!

Nowaseni! Minun piti jo aikaisemmin vastata analyysiisi, mutta jostain syystä siitä asiasta olen ollut saamaton. Analyysisi oli kuitenkin hyvä. Mutta palaan siihen.

Nyt sulle vaan voimia ja upeaa kun puhut siitä erostasi täällä! Voimme antaa tukea! Olisi kiva nähdä joskus ja joskus se varmaan toteutuu. Voi hyvin ja ajattele positiivisia! Toivoo Nowalle...

...Stadinarska

Puuttuva kiukku löytyy täältä jos joskus kaipaat. V*ttu työkiireitä.




Jaksuja

No shokkivaiheessa ei tunnu miltään, vitutus alkaa sitten myöhemmin. Välissä sitä sun tätä, mutta nuo huomaa parhaiten. Paska homma, mutta onneksi kukaan ei kuollut.

nowaysis kirjoitti:mut jätettiin 4,5 vuoden seurustelun jälkeen toisen naisen takia ja tekstarilla.

Hieno mies!

Tuo miehisyyden taso kertoo ettet hävinnyt kaupassa yhtään mitään.

Tsemiä.

En ymmärrä, miksi pitää olla vahva, on sellainen kun on. Jos tuntuu pahalta, niin itkee ja suree, niin kuuluu tehdä, eikä olla vahva. Tunteiden patoutuminen on patonkia eli paskaa. Heikkous ei ole häpeäksi.

Riemumieli kirjoitti:En ymmärrä, miksi pitää olla vahva, on sellainen kun on. Jos tuntuu pahalta, niin itkee ja suree, niin kuuluu tehdä, eikä olla vahva. Tunteiden patoutuminen on patonkia eli paskaa. Heikkous ei ole häpeäksi.

Voimia!

Kottarainen kirjoitti:En mä tarkoittanut vahvuudella sitä ettei saisi surra vaan ettei päädy tekemään mitään tässä tarkemmin määrittelemättömiä tyhmyyksiä, vaan pystyy pitämään suuret linjat kirkkaana mielessä ja näkemään valoisamman tulevaisuuden realistisesti.

Näin.

Voimia paljon!!

Kiitos teille

Oon kuitenkin jo aika hemmetin monessa sopassa keitetty ämmä, kuten jotkut tietävät Ehkä silleensä kovaksi keitetty, että tajuan mistä hakea ja saada tukea. Asialliset hommat nyt vaan on pakko hoitaa, duunit, opinnot ja lapsi, osaan kyllä itkeä jos/kun siltä tuntuu. Asiasta kuultuanikin pari minuuttia raivovollotin, mikä oli mielestäni juuri se aika minkä siitä juipista luopuminen ansaitsi itkua sillä hetkellä. Sitten piti kiirehtiä muksu korisharkkoihin.

Ehkä taustasta sen verran, että koitettiin eroa viimeksi syksyllä mun alotteesta, sitä kesti viikon. Tietääkseni sillon ei ollu kolmatta osapuolta mukana. Aattelin pitkään, että nyt annan meille vielä yhden mahkun, ja se meni nyt siinä. Toki voi juippi tulla kolkuttelemaan takasin, mutta yritykseksi jää. Siitä pitävät Vladimir ja Igor huolen.

En luullakseni koita vähätellä surua, erona edelliseen eroon tässä on se, että sillon meillä meni imo paskasti ja nyt imo hyvin. Tavallaan tällasessa on vaikeempaa, toisaalta voin puhtaalla omatunnolla heittäytyä viattomaksi uhriksi kun toinen on se pahis.

Eikä tässä ole yhteistä lasta tai asuntoa. Luojalle kiitos siitä

Riemumieli kirjoitti:En ymmärrä, miksi pitää olla vahva, on sellainen kun on. Jos tuntuu pahalta, niin itkee ja suree, niin kuuluu tehdä, eikä olla vahva. Tunteiden patoutuminen on patonkia eli paskaa. Heikkous ei ole häpeäksi.

Eihän itkeminen ja sureminen ole heikkoutta, itse näen ne tässä tilanteessa erinomaisina selviytymiskeinoina. Heikkoutena näkisin sen, että alkaisin ryypätä ja nussia joitain randomtyyppejä saati yhteisiä tuttuja "kostoksi" , ja loukkaisin sillä kuitenkin eniten itseäni.

Kylmää toiselta, jaksamisia sinulle

Pitkällä tähtäimellä eli järjellä ajateltuna ajattelen parisuhteen niin, että vertaan sitä sinkkuna olemiseen. Jos olin keskimäärin onnellisempi parisuhteen aikana mitä olisin ollut sinkkuna, ei suhde ollut epäonnistunut tai itse en epäonnistunut, vaikka suhde syystä tai toisesta päättyikin. En tiedä totesinko näin lohduttaakseni, ehkä kuitenkin niin.

Lämmin rutistus, jaksuja!

nowaysis kirjoitti:Eihän itkeminen ja sureminen ole heikkoutta, itse näen ne tässä tilanteessa erinomaisina selviytymiskeinoina. Heikkoutena näkisin sen, että alkaisin ryypätä ja nussia joitain randomtyyppejä saati yhteisiä tuttuja "kostoksi" , ja loukkaisin sillä kuitenkin eniten itseäni.

Perinteisesti kai juuri noita pidetään heikkouden osoituksina (ainakin miehillä), ryyppääminen ja randomnussiminen ovat puolestaan sitten vahvuuden osoituksia. "Olen vapaa menemään ja toteuttamaan itseäni" ynnä muuta skeidaa. Mutta sinun suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, joten tsemiä vaan.

Voimia.

nowaysis kirjoitti:Eihän itkeminen ja sureminen ole heikkoutta, itse näen ne tässä tilanteessa erinomaisina selviytymiskeinoina. Heikkoutena näkisin sen, että alkaisin ryypätä ja nussia joitain randomtyyppejä saati yhteisiä tuttuja "kostoksi" , ja loukkaisin sillä kuitenkin eniten itseäni.

Joo, mä kokeilin tuota viimeksi eron jälkeen, ei hyvä idea.

Riemumieli kirjoitti: Perinteisesti kai juuri noita pidetään heikkouden osoituksina (ainakin miehillä), ryyppääminen ja randomnussiminen ovat puolestaan sitten vahvuuden osoituksia. "Olen vapaa menemään ja toteuttamaan itseäni" ynnä muuta skeidaa. Mutta sinun suunnitelmasi kuulostaa hyvältä, joten tsemiä vaan.

Taisin unohtaa rastittaa kohdan "olen nainen"

nowaysis kirjoitti:Taisin unohtaa rastittaa kohdan "olen nainen"

Tiedän kyllä sukupuolesi. Mutta siis näin naisetkin tekevät tai ainakin lehdet kehottavat tekemään niin. Useimmiten lapsi on toki rasite, kun ei voi rellestää vapaasti, vaikka sekin onnistuu niin kuin lehdistä toisinaan saa lukea. Mutta kuten sanoin, suunnitelmasi on järkevän ihmisen pohdintaa eli propsit siitä.

nowaysis kirjoitti:Heikkoutena näkisin sen, että alkaisin ryypätä ja nussia joitain randomtyyppejä saati yhteisiä tuttuja "kostoksi"

Damn!

Jaksamisia nyt kuitenkin.

Niin, jotenkin tuntuu järkevältä että niin kauan kuin en halua ketään muuta, en pane ketään muuta. No doubt joku päivä haluan, mutta sen tiedän etten ihan pian. Jotenkin on ihan hyvä ja turvallinen olo. Joku pieni tuolla onkin mun sängyssä raidallisessa yökkärissään, taidan kömpiä sen viereen nyt

Kylmää kyytiä... Olit joskus tukena eräälle tärkeälle ystävälleni liki vastaavassa tilanteessa. Jaksamista sinulle.

[quote="Kottarainen"][/quote]

Kyllä mulle lapsi on ihan ykkösvoimavara tässä tilanteessa. Oli sillon kun erosin isästään, ja on nyt. Toki tätä pakettia on haastavampi ns. saada kaupiteltua toista saati kolmatta kertaa, mutta eipä tässä hoppua ole. En oo ollu sinkkuna/ilman säätöä aikuisiällä puolta vuotta pidempään, nyt vois olla sen aika. Jos pillerit vielä pitävät lemmekkäät halut aisoissa, niin avot!