Kadehdin teitä

[killkill]

...

Itselläni on hieman samankaltainen tilanne. Skidinä muutettiin usein ympäriinsä, jolloin kaverit pruukasivat jäämään aina sinne edelliselle kotipaikkakunnalle. Baariyötöissä toki juopottelukavereita riitti, mutta vaihdettuani siisteihin päivätöihin (jotka tehdään 99% yksin) yhteydenpito noiden kanssa on jäänyt olemattomaksi.

Oikeastaan nykyinen "sosiaalinen verkostoni" muodostuu täysin sukeporukasta, jonka kanssa on kyllä hienoa vetää mutta jos joskus haluaisi keskustella muustakin kuin kaasusekoituksista tai rigauksista.. hmm. Hieman yksitoikkoista ajoittain.
The Paras Kaveri otti uusperheen perustettuaan roolinsa faijana ja elättäjänä niin vakavasti, että yhteydenpito on jäänyt tyystin. Eipä meillä taitaisi olla yhteistä juteltavaakaan nykyisin kovin paljoa, minun paskavaipparalli-sietokykyni kun on kohtuullisen alhainen. Toki avokin kaveripariskuntia käy silloin tällöin kylässä, mutta.. ne ovat hänen ystäviään, eivät minun.

Ikävää, mutten oikein keksi mitään ratkaisuakaan. Aikuisiässä ystävyyssuhteiden solmiminen on paljon työläämpää kuin uskoisikaan. Kaikilla pruukaa olla jo kuviot valmiina.

[Kittys]

Ylläoleva siis meikän kirjottama...en hogannu etten ollu loggautunu!

Arvasin!

Nyt VÄHÄ sitä öögaa ja sassii! Nih

[ninnithequeen]

Tulipas muuten mieleen, että eipä meilläkään kyllä juuri ystäviäni käy. Kityläisiä, toki, ystäviähän hekin ovat. Mutta näitä vuosia ja vuosia sitten tunnettuja, heitä ei näy. "Kun on niin pitkä matka"
Itsekin menen sen matkan, niin miks eivät hekin? Perkele.
Lapsuuden ystävät ja muut. Mut on julmasti hylätty!

[mozart]

Sinänsä koen tämän surulliseksi. Olen sosiaalinen, aina pölöttämässä ja saan helposti "kavereita". Tosiystäviä mulla ei ole. Ei ole ketään MUN OMAA kaveria jolle puhua täysin kaikesta, huolehtimatta siitä, ettei tieto kierrä heti vääriin korviin tai että toisella on jo mielipide valmiina kun tunnetaan vaan samat ihmiset.

Auttakee, mä oon itseasiassa aika yksin ja takerrun miesystävään. Onneksi se takertuu muhun, mutta kauan se jaksaa?

Itse olen täysin samanlainen. Se paras ystävä puuttuu, vaikka ihmisiä ympäriltä löytyykin. Minä en ole muuttanut maasta toiseen, on riittänyt paikkakunnan ja kaupunginosien vaihdot. Sen vuoksi ei ole muodostunut mitään kiinteitä ystävyyssuhteita. Vuosi vuodelta ystävien saamisesta on tullut entistä vaikeampaa. Sitten, kun on tottunut siihen, ettei sitä ole elämässä, ei sitä sitten osaa ketään laskeakaan itsensä lähelle.

Suuri ongelma on myös tämä luottamus. Kukaan ei ole sitä koskaan rikkonut, mutta silti ei osaa avautua kenellekään täysin niistä sisimmistä asioistaan. Sitä ikään kuin "pärjää omillaan", vaikka todellisuus olisikin ihan jotain muuta.

Tämän vuoden aikana eteeni ilmestyi työkaverin muodossa eräs nainen, joka käytännössä on vastakohta itsestäni. Hänen kanssaan ystävystyimme ja olimme tekemisissä hyvin kiinteästi. Puolen vuoden päästä minulle kuitenkin tuli ahdistava tunne. Tulin epävarmaksi sen suhteen, että olin laskenut tämän niin vähän aikaa tuntemani ihmisen liian lähelle. Ensimmäisen kerran pitkään aikaan nimittäin kerroin lähestulkoon kaiken kaikesta jollekin. Tästä johtuen työnsin tietoisesti tämän naisen pois läheisyydestäni. Hän teki työtä käskettyä.

Noin kuukauden päästä myönsin, että oli kiva, kun oli joku. Sanoin sen ääneen ja painotin, ettei minusta kannata laskea noin vain irti, vaikka itse puskisinkin tätä jo hyvällä alulla olevaa ystävyyssuhdetta vastaan.

Ihminen tarvitsee jonkun, vaikka parisuhde olisikin olemassa.

Tulipas muuten mieleen, että eipä meilläkään kyllä juuri ystäviäni käy. Kityläisiä, toki, ystäviähän hekin ovat. Mutta näitä vuosia ja vuosia sitten tunnettuja, heitä ei näy. "Kun on niin pitkä matka"
Itsekin menen sen matkan, niin miks eivät hekin? Perkele.
Lapsuuden ystävät ja muut. Mut on julmasti hylätty!

Saman olen todennut minäkin. Ja toinen syy on lapset. Yksi ainoa tuttavani on sellainen, jota ei ole lapset estäneet kahvilla käymästä tai vieraita käymästä heillä.

Ei paljon innosta käydä niissä paikoissa kylässä, missä itse olet ainoa vieras-tittelillä oleva

[Enthu]

Ihminen tarvitsee jonkun, vaikka parisuhde olisikin olemassa.

[Vieras]

Allekirjoittanut suosittelee pitämään tuttavapiirin pienenä. Jotkuthan kerää ympärileen kaiken karvaisia tylsimyksiä ja sietää niitä vaikkeivat sukua olisikaan. Ei näin, koska tapaamalla useita et lopulta kohtaa ketään.


Mikäli "naimakauppojen" kautta tulleet toverisuhteet lasketaan pois, ei taida olla oikein ketään papukaijamerkin saavaa, kuka olisi ollut näköpiirissä vähemmän kuin vähintään kymmenen vuotta. Juu ja ei siinä mitään. Arvokasta kuin mikä, sano. Olette syystäkin kateellisia. Niin pitääkin olla.

[Yönmustaritari]

Allekirjoittanut suosittelee pitämään tuttavapiirin pienenä. Jotkuthan kerää ympärileen kaiken karvaisia tylsimyksiä ja sietää niitä vaikkeivat sukua olisikaan. Ei näin, koska tapaamalla useita et lopulta kohtaa ketään.


Mikäli "naimakauppojen" kautta tulleet toverisuhteet lasketaan pois, ei taida olla oikein ketään papukaijamerkin saavaa, kuka olisi ollut näköpiirissä vähemmän kuin vähintään kymmenen vuotta. Juu ja ei siinä mitään. Arvokasta kuin mikä, sano. Olette syystäkin kateellisia. Niin pitääkin olla.

Menee hermot justiisa ku tää käyttis muuttaa toimintaansa.

[Exsat]

No meitäkin kolme jotka samassa tilanteessa ollaan joten mennään joku ilta tekeen jotain, vaikka lumienkeleitä kunhan se lumi tulee jookos? Irmuski, Exsat?

Mulla on kaikki parhaat ystävät Hesassa ja Tampereella ja muualla maailmalla. Globalisaatio!!1

No ehottomasti!! Gina också!

Joo! Ja joskus mennään syöttämään porkkanoita (vai mitä sellaiset syö?) niille Ginan polleille. Lopuista saa lumiukoille neniä.

[irmelianneli]

No meitäkin kolme jotka samassa tilanteessa ollaan joten mennään joku ilta tekeen jotain, vaikka lumienkeleitä kunhan se lumi tulee jookos? Irmuski, Exsat?

Mulla on kaikki parhaat ystävät Hesassa ja Tampereella ja muualla maailmalla. Globalisaatio!!1

No ehottomasti!! Gina också!

Joo! Ja joskus mennään syöttämään porkkanoita (vai mitä sellaiset syö?) niille Ginan polleille. Lopuista saa lumiukoille neniä.

JOO!

Sulla on nätti kuva tuossa muuten!

[Exsat]

Sulla on nätti kuva tuossa muuten!

Ai nyt ollaan jo tällä linjalla..



Kiitos!

[Vieras]

Auttakee, mä oon itseasiassa aika yksin ja takerrun miesystävään. Onneksi se takertuu muhun, mutta kauan se jaksaa?

eri tausta, sama tilanne. tiedän miltä tuntuu. enkä tiedä mitä pitäisi tehdä asialle. *halaa*

[Vieras]

Sulla on nätti kuva tuossa muuten!

Ai nyt ollaan jo tällä linjalla..

Kiitos!

Aattelin muuten samaa, ja Irmuskillakin on hieno. Ajattelin tosin ihan että vain ystävinä aloteltaisiin mutta jos tuolle linjalle lähdetään niin mikäs siinä..

[Nowaysis]

toi edellinen oli sit mun.

[irmelianneli]

Sulla on nätti kuva tuossa muuten!

Ai nyt ollaan jo tällä linjalla..

Kiitos!

Aattelin muuten samaa, ja Irmuskillakin on hieno. Ajattelin tosin ihan että vain ystävinä aloteltaisiin mutta jos tuolle linjalle lähdetään niin mikäs siinä..

Aijaaaa... *hoks* mä en tajunnu, että niin mitä linjaa se exsat oikein tarkotti siis

[Gina]

No ehottomasti!! Gina också!

Joo! Ja joskus mennään syöttämään porkkanoita (vai mitä sellaiset syö?) niille Ginan polleille. Lopuista saa lumiukoille neniä.

JOO!

Sulla on nätti kuva tuossa muuten!

Exsatin kuva on kaunis Ihan millä linjalla vaan ajateltuna
Mä oon kyllä ehdottomasti lumienkeli hankkeessa mukana ja ois tosi nastaa jos tuutte joskus polleja moikkaan. Saatte vähän ratsastaakin jos uskallatte

[Vieras]

........

Nyt puhuinkin itsestäni, ja omista kavereistani / tutuista. Jos soitan jollekulle, ja pyydän esim. kävelylenkille, saan aina negatiivisen vastauksen. Kun pyydän yhdelle, tulee yleensä aina mukaan.

Oletko sinä koskaan sanonut tuota kavereillesi suoraan? Että haluasisit tehdä muutakin kun lähteä "yhdelle"?

[Dumari]

Sulla on nätti kuva tuossa muuten!

Ai nyt ollaan jo tällä linjalla..
Kiitos!

Mun mielestäkin on ihQ-kuva, piti se tulla vain ilmoittamaan!
IhQ

[KisSandra]

ois tosi nastaa jos tuutte joskus polleja moikkaan. Saatte vähän ratsastaakin jos uskallatte

Tää ei ollu mulle mutta siltikin tais nyt käydä niin, että Gina tuli kutsuneeksi mut tallillensa (tai siis yritän tässä epätoivoisesti kutsua itse itseäni )

Terveisin: Entinen heppatyttö

[Elppis]

........

Nyt puhuinkin itsestäni, ja omista kavereistani / tutuista. Jos soitan jollekulle, ja pyydän esim. kävelylenkille, saan aina negatiivisen vastauksen. Kun pyydän yhdelle, tulee yleensä aina mukaan.

Oletko sinä koskaan sanonut tuota kavereillesi suoraan? Että haluasisit tehdä muutakin kun lähteä "yhdelle"?

Monestikin. Ihmisillä on yleensä aikaa vaan iltaisin, ja sillon on liian myöhä (mukamas) tehdä muuta kuin lähteä baariin / ravintolaan istumaan, ja nämäkin yleensä viikonloppuisin.

Työkin haittaa elämää. Aina on iltavuoro. Kyllä ne kaverit soittelee, että tehdään jotain, mutta mulla on AINA se saatanan iltavuoro, ja pääse klo 22. Kukaan enää sen jälkeen jaksa tehdä mitään Ja kun yrittää ehdottaa, että esim. seuraavana vapaapäivänä tekisi jotain, suunnitella etukäteen, ja niin vastauksena se iänikuinen "soitellaan...".

Kiitos kaikille vastauksista, myötätunnosta, näkökulmista jne.

[Vieras]

[mozart]

Työkin haittaa elämää. Aina on iltavuoro. Kyllä ne kaverit soittelee, että tehdään jotain, mutta mulla on AINA se saatanan iltavuoro, ja pääse klo 22. Kukaan enää sen jälkeen jaksa tehdä mitään Ja kun yrittää ehdottaa, että esim. seuraavana vapaapäivänä tekisi jotain, suunnitella etukäteen, ja niin vastauksena se iänikuinen "soitellaan...".

Vuorotyö todellakin verottaa. Itse teen kolmea vuoroa, mikä vaikuttaa omaan jaksamiseen ja toisaalta juuri tähän toisten aikataulujen kanssa yhteenkäymiseen. Onneksi edes viikonloput ovat vapaat, vaikka eipä näitä tuttavia silloinkaan pahemmin näy.

[Keikaus]

Tuntuu vähän siltä ettei kukaan oikeasti haluais nähdä mua, tai että mun kanssa halutaan hengata vaan silloin kun on kyse jostain mistä hyötyy itse (esim. minä esittelen tutun toiselle tutulle... "tuu nyt, kun sä tunnet sen paremmin kun minä").

Äh, itsesäälistä ei ole kyse, älkää niin luulko! Tosiaan sellainen tunne on, etten pääse sitä tiettyä astetta pidemmälle kenenkään kanssa.

Nyt ei ole tarkoitus loukata ketään täältä (kity/city) saamiani kavereita/ystäviä näillä teksteillä, (u know who u are) olette te mulle tärkeitä, omalla tavallanne. Kiva olis joskus lähteä kaverin kanssa leffaan, syömään tai vaikka korkeasaareen.

Miksi aina pitää lähteä baariin että saa jonkun seuraksi??

Mullakin on välillä tuollainen tunne, vaikka en ole muuttanutkaan ympäriinsä. Tämänhetkinen maailma ehkä aiheuttaa sen, että jotkut ihmiset juoksevat ympäriinsä etsien aina vain jännempiä ja kivempia ja makeampia kavereita ja bailuja ja sitä ja tätä ja siinä juoksussa unohtuu kaveruuden ja ystävyyden hoito. Kyllä sen yleensä sitten muistaa, kun on hätä..

Välillä mietin, aiheuttaako mulle tuota tunnetta se, että olen niin itsenäinen enkä hirveän helposti saa sanottua, että tarvitsen sitä ja tätä. Esim. mua masensi yksi päivä aivan hirveästi, kun olin sopinut yhden kaverini kanssa että mennään yhtiin ensi-iltajuhliin yhdessä ja ensiksi se jäi salin toiselle puolelle istumaan, kun tuli vähän myöhässä eikä päässyt enää aulan läpi sille ovelle, missä mä odotin sitä. Sitten teoksen jälkeen se oli juossut suoraan jatkopaikkaan yhden toisen kaverin kanssa ja tekstasi mulle, että tule suoraan sinne. Toisaalta ymmärrän, miksi se juoksi suoraan sinne ja noin poispäin, mutta mua ärsyttää tuollainen meininki, että ei pidetä ryhmästä huolta ja mennä yhdessä ja niin poispäin. Olin sinä päivänä muutenkin aivan allapäin ja tuon kokemuksen jälkeen meinasin lähteä kotiin yksin itkemään. Ja anteeksi nyt vaan, mutta musta tuntuu, että joissain muissa nimeltämainitsemattomissa kulttuureissa odotettaisiin muita kaifareita ja mentäisiin yhdessä.. Jälkeenpäin kyllä mietin, että olisin ihan hyvin voinut huomauttaa kaverilleni tuosta, koska nykyään kynnys sanoa häiritsevistä asioista on kyllä merkittävästi madaltunut.

Tuo, että mennään muualle kuin baariin on ehkä henkistä väsymystä. Baari on helppo ratkaisu. Itse kaipaan Helsingissä asuessani rentoa ja rauhallista kyläilyä. Opiskellessani pikkukaupungissa sain sitä harrastaa yllin kyllin ja se oli mukavaa. Pidin ja edelleen pidän kavereiden kanssa rajattomasta kaupungilla maleksimisesta ja asioiden hoitamisesta yhdessä.

[Keikaus]

Ai niin Elppis, täytyy vielä sanoa se, että en sinustakaan kyllä välttämättä heti ajattelisi, että tunnet tuollaisia tunteita. Vaikutat niin sosiaaliselta ja vahvalta ja lisäksi olen ajatellut, että sinulla on paljon kityläisiäkin kavereita.

[1108]

Vittu saatana perkele ja hevonhelvetti.

Vittu jos aletaan suosimaan rekkaamattomien kusipäiden kommentointia vaikka herra/rouva Mustanikki on hengissä ja elää hyvin niin jo on jo helvetti.

Perkele jotain rotia tällekin palstalle. Ottakaahan ne langat käsiin taas...

[Gina]

ois tosi nastaa jos tuutte joskus polleja moikkaan. Saatte vähän ratsastaakin jos uskallatte

Tää ei ollu mulle mutta siltikin tais nyt käydä niin, että Gina tuli kutsuneeksi mut tallillensa (tai siis yritän tässä epätoivoisesti kutsua itse itseäni )

Terveisin: Entinen heppatyttö

Juu, tule vain mukaan Muksu on sen verran sähikäinen että irti en kyllä teitä sen kanssa päästä. Mutta leipää ja porkkanaa se syö rauhallisesti.