Kitinä

Kreivitar kirjoitti:Ajatuksena minulla kai se, että jos jotain on sovittu ja siitä poiketaan, niin silloin rikotaan lupaus. Jos mitään lupausta ei olekaan, niin silloinhan sitä ei voi rikkoa. Ja tästähän saisi loputtoman suon aikaiseksi asiaa mahdollisesti selviteltäessä (en ollut tietoinen, ettei niin saanut tehdä jne. Pitäisikö se ottaa liventävänä asianhaarana huomioon tapausta selviteltäessä ymv.).

Luulen ymmärtäväni, mitä haet. Itse en kuitenkaan sanoisi, että esimerkiksi omassa suhteessani olisi koskaan sovittu mitään muiden kanssa sekstailusta. Tämä ei silti tarkoita, ettenkö tietäisi kumppanini mielipidettä asiasta hyvinkin tarkkaan. Olemme keskustelleet asiasta paljon, mutta keskustelun päätavoitteena ei ole ollut sääntöjen tai sopimusten luominen, vaan sekä itsetuntemuksen että toisen tuntemisen lisääminen.

Jos kumppanini kävisi harrastamassa seksiä jonkun toisen kanssa, se olisi ongelma vaikka hän olekaan koskaan luvannut olla tekemättä niin. Kumppanini on johdonmukaisesti ja kattavasti antanut ymmärtää olevansa ihminen, jonka ei tee mieli harrastaa seksiä muiden kuin rakastetun kanssa (paitsi milloin rakastettua ei ole olemassa). Edelleen hän on luonut itsestään kuvan henkilönä, joka arvostaa rehellisyyttä ja avoimuutta kaikissa parisuhdekontekstin tilanteissa (ja joka myös itse toimii arvostustensa mukaisesti). Jos kävisi ilmi, ettei hän olekaan sellainen ihminen kuin on esittänyt olevansa, samalla paljastuisi hänen luomansa laajamittainen valehtelu- ja teeskentelyprojekti. Tämä jos mikä olisi ongelma.

Koska en ryhdy suhteeseen muiden kuin sellaisten ihmisten kanssa, joiden katson voivan antaa tällaisia lausuntoja itsestään rehellisyyden ja avoimuuden säilyttäen (eli joiden katson tuntevan itsensä suhteellisen hyvin), erillisiä sääntöjä ei tarvita. Eli ei suhdetta henkilöön, jonka lausunto on: Minä lupaan käyttäytyä tässä suhteessa näin, vaan joka sanoo: Minä olen tällainen ihminen, ja josta voin uskoa että hän tosiaan tietää tämän asian itsestään.

hermine kirjoitti:En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, nykyinen tilanne miellyttäisi minua kovasti: rusinat parisuhdepullasta, muttei vaatimusta tehdä yhtäkään kompromissia...ei tämä silti kovin reilulta tunnu.

Tämä voi kuulostaa hullulta, mutta minusta parisuhteessa ei pitäisikään tehdä kompromisseja. Jos kumpikaan ei tee kompromisseja, mieleen tulee kolme vaihtoehtoa miten voi käydä:
1. jos osapuolet eivät rakasta toisiaan, suhde päättyy omaan ristiriitaisuuteensa, tai
2. vaikka osapuolet eivät rakastaisi toisiaan, mutta sattuvat haluamaan samoja asioita aina ja kaikissa tilanteissa, suhde jatkuu ristiriidattomana (tämä vaihtoehto on kyllä lähinnä teoreettinen), tai
3. jos osapuolet rakastavat toisiaan (eli haluavat aina yhtä paljon hyvää toiselle kuin itselleenkin), motiivikonfliktit ratkaistaan samalla menetelmällä kuin ihminen ratkaisee omia sisäisiä konfliktejaankin, ja suhde kestää.

Luonnonvalintatyyppinen mekanismi, siis. Joka tapauksessa, oli tilanne mikä tahansa, etenisin niin kuin tuntuu hyvältä eikä niin kuin sosiaalisten sääntöjen mukaan pitäisi. Jos menee mönkään, ainakin olisin kyennyt nauttimaan järjestelystä niin kauan kuin sitä kesti. Sitä en tiedä, miten tilanteeseen vaikuttaa sen toisen osapuolen suhtautuminen. Voisi kuvitella, että toisenkaan on hankala nauttia, jos toinen jatkuvasti hajoilee tilanteen näennäisen (?) mahdottomuuden edessä - mutta toisaalta voisi kuvitella että toisen tyyni ja myönteinen suhtautuminen voisi auttaa siihenkin.

Ei se kai muuten selviä kuin kokeilemalla.

Keikaus kirjoitti:

hermine kirjoitti:(mun sisälle taas ei pippeleitä laiteta!)

Miksi ei? Mikä tökkii?

En halua ottaa riskiä, että pilaisin jonkun elämän tekemällä tästä vahingossa isän vasten tahtoaan. (aborttikantani tiedätkin) Raskaus on niin iso asia, että tahdon sen toisen osapuolen olevan "minun puolellani" ja ihan täysillä tukenani siinä. Peppuseksistä taas en tykkää...

Jos jollekin yhteinen vauva (tai yksinhuoltajuus) olisi ihan kiva yllätys, niin sen kanssa sitten voisin. Tähän mennessä tosin suurin osa alkuun hyvinkin kiinnostuneenoloisista miehistä on kaikonnut välittömästi periaatteeni kuultuaan. Kummaksi maailma mennyt, eivätkö ne tiedä että ihan yhtälailla ne muutkin naiset saattavat tiinehtyä.

Exsat kirjoitti:Mikä on vakipanon ja avoimen suhteen ero? Mulla taitaa olla termit vähän hakusessa..

Avoimessa suhteessa (mahdollisesti) asutaan yhdessä mutta paneskellaan muualla.

Vakipanosuhteessa asutaan erillään mutta paneskellaan yhdessä.

Jotenkin noin voisin kuvitella sen menevän. Voivat siis olla melkeinpä vastakkaisia asioita, toisessa lähinnä muu kuin seksi on yhteistä kahdenkeskistä aikaa, toisessa päinvastoin.

Jos kokisin halua vapaaseen suhteeseen, luulisin sen enteilevän lopun alkua. Olisin luultavasti siinä vaiheessa kyllästynyt romanttiseen suhteeseen toisen kanssa.

Vakipanosuhde taasen voisi joissakin elämäntilanteissa olla parempi kuin ei mitään, mutta se ei kertoisi muusta kuin etten koe toista kiinnostavana muuten kuin seksin osalta, ja sama päinvastoin.

hermine kirjoitti:En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, nykyinen tilanne miellyttäisi minua kovasti: rusinat parisuhdepullasta, muttei vaatimusta tehdä yhtäkään kompromissia...

Noin erilailla se sitten voi mennä, en tiedä onko kuinka paljon kiinni sukupuolesta. Minulle minkäänlaista järkevää parisuhdetta ei olisi ilman seksiä, sinä taas tunnut olevan tyytyväinen että sinulla on jonkinkaltainen parisuhde ilman varsinaista seksiä. Seksi on kuitenkin minulle niin keskeinen osa parisuhdetta ja miksi yleensäkään olen kiinnostunut tippaakaan naisista. En mä niiden kanssa aio jääkiekkoakaan mennä pelaamaan, katsomaan toimintaleffoja tai pelaamaan Queikkia verkossa. Ei niistä ole sellaiseen ei. (kieli-poskessa-varoitus)

Joten pidä sinä vaan ne rusinasi, mä syön loput pullasta ja syljeskelen ne rusinat pois. (ihmeellinen sanonta yleensäkin, ainakin minun mielestäni parhaimmat pullat ovat rusinattomia).

No, mun mielestä yhdyntä on kuitenkin aika pieni osa seksiä (puhumattakaan parisuhteesta, hui kamala). On ollut suhteita, joissa ei paljoa muuta olla tehtyjään kuin nussittu ja silti kummasti niissä on ollut vain murto-osa erotiikkaa tähän nähden.

En nyt kuitenkaan tuolla pakkopullalla ihan sitä penetraatiota tarkoittanut

hermine kirjoitti:

Keikaus kirjoitti:

hermine kirjoitti:(mun sisälle taas ei pippeleitä laiteta!)

Miksi ei? Mikä tökkii?

En halua ottaa riskiä, että pilaisin jonkun elämän tekemällä tästä vahingossa isän vasten tahtoaan. (aborttikantani tiedätkin) Raskaus on niin iso asia, että tahdon sen toisen osapuolen olevan "minun puolellani" ja ihan täysillä tukenani siinä. Peppuseksistä taas en tykkää...

Jos jollekin yhteinen vauva (tai yksinhuoltajuus) olisi ihan kiva yllätys, niin sen kanssa sitten voisin. Tähän mennessä tosin suurin osa alkuun hyvinkin kiinnostuneenoloisista miehistä on kaikonnut välittömästi periaatteeni kuultuaan. Kummaksi maailma mennyt, eivätkö ne tiedä että ihan yhtälailla ne muutkin naiset saattavat tiinehtyä.

No onpas mielenkiintoista, mutta ymmärrän kyllä. Juu, kyllä sun kannattaa etsiä sellainen ukkeli, jolle lapsen saaminen ei ole katastrohvi. Sellaisia mäkin kai yleensä harrastan. Muut varmaan juoksee karkuun jo alkumetreillä, koska yleensä multa tämä lapsentekoasia tulee noin ensimmäisen viiden minuutin aikana esille, tällainen epätoivoinen kolmekymppinen kun olen.

Unelmoin edelleenkin siitä yhdestä pienestä tummasta miekkosesta..

En haluaisi avointa parisuhdetta. Se on sanankin aivan mahdoton.
Tämä on juuri tätä nykyajan nautinnonhakuisuutta, kaikki pitää saada,parisuhde ja jännittävä sinkkuelämä.

Yöks.

"I used to say no promises, let's keep it simple
but freedom only helps you say goodbye
It took a while for me to learn that nothing comes for free
the price I paid was high enough for me."

The Carpenters, "I need to be in love"

Lipa kirjoitti:En haluaisi avointa parisuhdetta. Se on sanankin aivan mahdoton.
Tämä on juuri tätä nykyajan nautinnonhakuisuutta, kaikki pitää saada,parisuhde ja jännittävä sinkkuelämä.

Ja mitä vikaa nautinnossa on? Hyvää kärsimyshakuista elämää.

EveryWoman, tuli heti mieleen, kun kirjoitit mitä ukkelisi on itsestään kertonut: "Kumppanini on johdonmukaisesti ja kattavasti antanut ymmärtää olevansa ihminen, jonka ei tee mieli harrastaa seksiä muiden kuin rakastetun kanssa (paitsi milloin rakastettua ei ole olemassa). Edelleen hän on luonut itsestään kuvan henkilönä, joka arvostaa rehellisyyttä ja avoimuutta kaikissa parisuhdekontekstin tilanteissa (ja joka myös itse toimii arvostustensa mukaisesti)." sellainen maaninen ihmistyyppi, joka kokee asiat voimakkaasti, mutta saattaa muuttaa mieltään, niin kuin koko luonne muuttuisi - elää kovin hetkessä, ja on todella ihana. Kerran seurannut kyseistä ihmistyyppiä aitiopaikalta. Tarkoitukseni ei ollut sanoa, että miehesi olisi sellainen - vaan, ettei tuollaisten asioiden vilpitönkään sanominen merkitse välttämättä kärpäsenkakkia enempää.

Joskus mä ajattelen, että monogamisten suhteiden ideaali saa ihmisille aikaan liiallisia paineita, että pitää olla kaikkein paras sekä seksissä, henkevyydessä, kevyessä jutustelussa, asioiden a, o ja x tuntemuksessa, ulkonäössä, keittotaidoissa ym. ihan kaikessa. Että kun eri ihmiset on viehättäviä eri asioissa.

Mutta en mä varmaan itselleni avointakaan suhdetta.

mozart kirjoitti:Olen sitä mieltä, että vapaat suhteet kadottaisivat suhteista joutavanpäiväisen mustasukkaisuuden ja toisi mukanaan rehellisyyden.

Syvää, pidempiaikaista ihmissuhdetta ei kai ole tarkoituskaan ryhtyä rakentamaan, jos A) toisen tunteet tuntuvat itselle vähääkään toisarvoisilta, B) jos suhteen ongelmat sekä pyrkimys arvostelukykyiseen vuorovaikutukseen nähdään omaa henkilökohtaista elämää häiritsevinä rasitteina, ja C) jos ainoat olemassaolevat perusteet luottamukselle ja rehellisyydelle ovat viime kädessä vain siinä, ettei toiseen - sen paremmin kuin itseenkään - olla todella edes lähtökohtaisesti valmiita luottamaan?

EDIT: Ei ole helppoa kellään.

Lucky Luciano kirjoitti:55-sanaisen lauseen

Olet sinä aika pettämätön epeli.

Herra Manala kirjoitti:

Lucky Luciano kirjoitti:55-sanaisen lauseen

Olet sinä aika pettämätön epeli.

Olisikohan kuitenkin ollut virke, tahvo?

En halua seksuaalista kanssakäymistä vieraiden miesten kanssa. En siis kaipaa avointa suhdetta. Mies saattaisi kaivatakin, mutta mä en ukkoani jaa kenenkään kanssa! Se on mun! (Joo, tämä on sairasta mustasukkaisuutta ja toista ihmistä ei voi omistaa blaa blaa blaa...)

Kui se aina seittemält aamulla tapahtuu sillee, et jos huomaaki kirjottaneensa lauseest vaik tarkottiki virket, mut ei jaksa olla tarpeeks hereillä et välittäs korjaa, ni ain on joku toinen sillo tärkeenä korjaamas?

Herra Manala kirjoitti:Kui se aina seittemält aamulla tapahtuu sillee, et jos huomaaki kirjottaneensa lauseest vaik tarkottiki virket, mut ei jaksa olla tarpeeks hereillä et välittäs korjaa, ni ain on joku toinen sillo tärkeenä korjaamas?

Ajattelin vain, että arvostat sitä, että joku korjaa puzznuzzatessasi tekemiäsi virheitä, kun itse olet niin hanakka korjaamaan muiden pieniä alkukirjaimia isoiksi ja muutenkin briljeeraamaan infantiileilla sivistyssanoillasi sekä ihailemaan päättömiä lauserakenteita, joiden käyttö on tarpeetonta, joissa ei relatiivilauseiden korrelaateista pirukaan ota selkoa, joita lukiessaan ihmettelee, että mistäköhän tämän kirjoittajan keskeisin aivovaurio olikaan peräisin päätyen lopulta laskemaan, että montako sanaa tässä "lauseessa" on ikäänkuin se olisi jotenkin hienoa?

gullible kirjoitti:Ajattelin vain, että arvostat sitä, että joku korjaa puzznuzzatessasi tekemiäsi virheitä, kun itse olet niin hanakka korjaamaan muiden pieniä alkukirjaimia isoiksi ja muutenkin briljeeraamaan infantiileilla sivistyssanoillasi sekä ihailemaan päättömiä lauserakenteita, joiden käyttö on tarpeetonta, joissa ei relatiivilauseiden korrelaateista pirukaan ota selkoa, joita lukiessaan ihmettelee, että mistäköhän tämän kirjoittajan keskeisin aivovaurio olikaan peräisin päätyen lopulta laskemaan, että montako sanaa tässä "lauseessa" on ikäänkuin se olisi jotenkin hienoa?

Ratkaisin tehtävän. Aivovaurio on selvästi sinulla, jos kuvittelet että pidän mahdollisimman monisanaisia "lauseita" hienoina, sekä ihailevani päättömiä lauserakenteita.

Väännetään rautalangasta, ettei tarvitse enää kysyä: Se oli vittuilua, ei ihailua.

PS. Missä olen korjaillut muiden pieniä alkukirjaimia isoiksi?

Herra Manala kirjoitti: PS. Missä olen korjaillut muiden pieniä alkukirjaimia isoiksi?

Se taisin olla minä.