Kitinä

annepa kirjoitti:Syöpä on kamalaa, mutta ei se nykyaikana ole automaattisesti kuolemantuomio.

"Nykyään yhdeksän kymmenestä ***syöpäpotilaasta on elossa viiden vuoden kuluttua taudin toteamisesta. Heistä valtaosan katsotaan parantuneen taudistaan kokonaan. Osalla potilaista tauti kuitenkin uusii paikallisesti, jolloin parantava hoito on edelleen mahdollista."

Mun äidillä on ollut rintasyöpä kahdesti, ja tukevasti hengissä on edelleen. Tosiaan, voisin kehottaa uskomaan hyvään niin pitkään kunnes toisin sanotaan. Tiedän myös kymmenittäin samasta selvinneitä naisia. Pink ribbon rintapieleen vaan ja jos duunissa naljailevat niin pistät niille luun kurkkuun(tukea huumorin keinoin)!

Auts, nyt tein oletukset että kyseessä on rintasyöpä. Korjaa jos haluat. Ja edit: ai se olikin tuolla tähditetty. Annan silti kommenttini olla tällaisena.

Prisma Studio tänään Teemalla klo 18.30

Miksi syömme myrkkyä? Makeutusaineet huijaavat elimistöä. Lihan makua jäljittelevä natriumglutamaatti aiheuttaa oireita. Tieteen ajankohtaisohjelma.



Suosittelen silti.

Ääh, nyt kai pakko siirtyä opintojen pariin. Kolme sivua itsearviointia, hohhoijaa. Ja se imurointi.

^
Mä oon yrittänyt pysyä lisäaineista erossa, mutta ei aina onnistu. Pitäisi nähdä nykyistä enemmän vaivaa sen eteen. Ja nykyään kroppa kyllä voi paremmin. Tosin hiilareitakin tulee vähemmän kuin ennen.

nowaysis kirjoitti:Ja se imurointi.

Leuat kunnossa?

Thaimaalaiset saaennusteet on aika jannia. Vietin tanaan sadepaivan rannalla aurinkoa ottaen, vetta kyllakin satoi n. minuutin verran muutaman tipan ripottaen, joten ei ennuste ihan pieleen mennyt. Illaksi heitti tosin kuolemanmustan pilviarsenaalin taivaalle, mutta vetta ei ole satanut laisinkaan.

Tilanne Japaniassa nayttaa ikavalta. Taytyy toivoa, etta selvitaan pahimmalta - siis silta, etta lentoliikenne menee taalla pain taysin solmuun. Viimeksi homma ei paikallisella lentotontilla oikein potkinut, vaikkei maailmanlopusta nakynyt lentokentan ulkopuolisessa elamassa merkkiakaan.

Taidan lahtea vaihteeksi ropottamaan, viimeksi taisi tulla otettua viikonloppuna.

Heh. Muoviset hammaskiskot suussa nukun edelleen joka yö..

Voimia ja hali Ylermille! Toivottavasti asiat helpottaa edes jostain suunnasta, eli aikuiset ihmiset osais olla aikuisia ihmisiä edes silloin kun sille on todella tarvetta!

Heivasin sen yökeikan kun taas pitäs iltaan tulla 8h levon jälkeen, ei nyt ole enää järkeä tässä että suomalaisen miehen selkänahasta revitään kaikki ja italialainen osakkeenomistaja nauraa matkalla pankkiin.

Eilen jotain onnistuin kikkailemaan niin että polvi on vähän kipiä, toivottavasti ei tule nestettä. Saikkuahan siitä saisi jos kävis itkee, mutta toivotaan ettei tarvi.

Oispa kivaa vaan leipoo jonkun kanssa pitsaa, ja sitten mennä sen perään sohvalle löhöömään vierekkäin ihan ähkyssä. <3

^Komps...

Mun opinnot ei jotenkin nyt taida edetä tänään mihinkään. Mutta ei haittaa, lepopäiviäkin tarvitaan. Kaiken lisäksi peruin kaveritapaamisen niihin vedoten, mut sit olin mieluummin teidän kaa näköjään täällä. Mut sallin sen nyt itselleni. Tää on niin ihanan itsekästä tää palstailu, ts. omaehtoista

Mut unohdin ostaa Tigin kuivashampoon ja jotain silmien kosteusgeelitippoja. Ehkä haen ne iltakävelyllä.

Mulla on lattialla edelleen lauantaisten pikkujoulujen piparin palasia kuorutteella ja ilman. Tänään en jaksa siivota. Huomenna imuroin noi piparit pois. Nyt duunailemaan jotain muita kodinhoito juttuja.

Mulla on lattialla metrin korkunen, levynen ja pitunen pyykkikasa. Alimmat on ollu siinä yli vuoden.

Olipa hyvät parin tunnin päikkärit!
Pikkujoulujen valmistelun aikaiset lyhyet yöunet on nyt toivottavasti kuitattu.

Ylermille jaksamista! Vaikka välit sisaruksiin on jäissä, pystynette asiasta (eli äidin sairaudesta) puhumaan? Jos kommunikaation rajoittaa siihen, tiedä vaikka tilanteen edetessä asemasota vähän helpottaisi. Olisi tietysti vähemmän raskasta teille kaikille, mukaan lukien äidille jos ei tarvitsisi jäykistellä.

Ylermin tilanne on tosiaan ikävä. Voimia. Äidin paranemisennuste on kuitenkin kaikeksi onneksi aika hyvä. Tulee oikeastaan mieleen, että eikö olisi aika mainiota, jos Ylermi ja sisaruksensa kykenisivät kaivamaan äidin ikävästä ja huolestuttavasta tilanteesta myös jotain hyviä seurauksia. Esimerkiksi pistämään pienemmät ristiriidat sivuun ja uudelleensolmimaan hyvän yhteyden. Äidinkin takia. Olisi vain kohtuullista, jos raskaasta ja pelottavasta syöpädiagnoosista koituisi hyviäkin asioita.

Juu, jaksamista Ylermille täältäkin. (Toivottavasti kireä sisarustilanne helpottaisi, olisi varmaan äidinkin kannalta kiva.)