Kitinä

^Sorge, en tienny. Mulla ei ole sellasta mustaa kirjaa

^Äh, ne mustat kirjatkin on aina yleensä silloin hukassa ku niitä tarvis, ihan turhia kapistuksia!

Mut joo, mä voin selittää oman valintani aina tällä taipumuksellani, on mulla pari serkkua yrittänyt kasvissyöntiä, ennenku tää taipumus meissä tuli esille. Aika huonoon kuntoon itsensä saivat kyllä, ei kokeilut kauaa kestäneet.

nowaysis kirjoitti:Onko lihanhimo tärkeämpi syy kuolla kuin masennus ja ahdistus joka ei vaan lopu?

Eiks toi oo sama asia? Ikuinen täyttymätön lihanhimo jonka täyttymättömyyden tietää olevan lopullista, aiheuttaa varmasti syvää masennusta ja ahdistusta joka ei vaan lopu!

Tossa on vaan se, ettei voi etukäteen tietää onko se lihanhimo loppumaton, vai asettuuko se siedettäviin astelukuihin. Ja ehkä se noin yleisestikin on ilmiönä snadisti erilainen kuin vakava depressio. Mut joo, pointti huomioitu

saira kirjoitti:^Äh, ne mustat kirjatkin on aina yleensä silloin hukassa ku niitä tarvis, ihan turhia kapistuksia!

Mut joo, mä voin selittää oman valintani aina tällä taipumuksellani, on mulla pari serkkua yrittänyt kasvissyöntiä, ennenku tää taipumus meissä tuli esille. Aika huonoon kuntoon itsensä saivat kyllä, ei kokeilut kauaa kestäneet.

No ottasitte sitten mieluummin vaikka sitä piikkiä kuinka tiheesti hyvänsä kuin kuolisitte!11 Tässä oon kyllä elämän puolesta.

^Tosiasiassa näin tekisinkin jos joutuisin oikeasti asioiden väliltä valitseen, koska mulla on sitä jälkikasvua. Mutta vapaaehtoisesti en tätä kykenis valitseen, lihasta luopumista.

No huh sentään, aattelin että onko koko palsta menettänyt järkensä vaiko vain minä

nowaysis kirjoitti:No huh sentään, aattelin että onko koko palsta menettänyt järkensä vaiko vain minä

Täällä ei vaan kukaan ole kokenut todellista nälkää niin voi höpsötellä moisella hölynpölyllä.

Dave kirjoitti:Mainitaan vielä, että kasviksilla on helpompi runkata kuin liharuoalla.

Lihan kanssa voi ensin nussia ja syödä sen kun ei enää paneta. Can't beat that.

Varis kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:No huh sentään, aattelin että onko koko palsta menettänyt järkensä vaiko vain minä

Täällä ei vaan kukaan ole kokenut todellista nälkää niin voi höpsötellä moisella hölynpölyllä.

Jos meidän suvussa nähdään nälkää, ni sit mennään kalastamaan ja metsästämään, ja keräämään marjoja, sieniä yms luonnosta...

Toiset antavat sitä mikä ei kulu vaihtokaupassa?

Hyi nisäkästä suussa. Jauhelihaa kyllä syön pari kertaa vuodessa, selviäisin ehkä ilmankin.

Huora Harakka kirjoitti:Hyi nisäkästä suussa.

Et tykkää oraaliseksistä?

RolloTomasi kirjoitti:

Huora Harakka kirjoitti:Hyi nisäkästä suussa.

Et tykkää oraaliseksistä?

No tykkään ja tykkään. Selviäisin hyvin ilman sitäkin.

En oo kokeillut vegeilyä, joten ei voi tietää.
Mutulla vetäisin että köyden kanssa voisi päästä helpommalla.

Varis kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:No huh sentään, aattelin että onko koko palsta menettänyt järkensä vaiko vain minä

Täällä ei vaan kukaan ole kokenut todellista nälkää niin voi höpsötellä moisella hölynpölyllä.

Tässä oli kaksi asiaa täysin oikein:

Siis vielä kerran minultakin: Kitinäpalstalla on elämään verrattuna kaikki asiat lähes päinvastoin.

Variksen kommentti oikein hyvä.

Ja äskeisiin, kammottavien uusien kokemuksieni tähden, nyt onneksi loppuneiden, varmuuden vuoksi vahvistusvastaus: Kasvissyönti

SA

Aikamoista paskaa, ei kai kukaan kuolisi, jos olisi pakko syödä rehuja, vaan söisi niitä. "Sairastuin, enkä voi syödä entrecôteta, vedänpä siis itseni jojoon." Kannattaisiko käydä vähän juttelemassa?

Ja itsareista. Täytyy aina muistaa, että tilanne on niin poikkeuksellinen, että luonnehdinta itsekästä tmsp. ei ole validi. Jos joku osaisi asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka todellakin on niin huonossa jamassa, että pitää itsensä poistamista ainoana valintana, tämä hlö voisi tulla kertomaan, miltä se tuntuu. Ajatuksista selvinneet eivät enää ole tällaisia eivät myöskään yrityksessään epäonnistuneet. Analogiaa voisi hakea ankarasta ripulista. Paska menee housuun, vaikka kuinka yrittäisi estää, laatta lentää heti kun suun aukaisee. Onko se sitten itsekästä, että jätökset joutuvat kuNppanin päälle/seinälle/pitkin vessaa ja haju on yliluonnollisen kuvottava? Aivot ovat sekaisin ja käskevät tappaa itsensä, syytättekö te jalkansa onnettomuudessa katkaissuttakin kyvyttömyydestä kävellä?

Itsekästä on se, että kuvittelee kaiken aina liittyvän jotenkin itseensä. Lähes mikään asia maailmassa ei liity juuri sinuun/minuun/meihin, ei varsinkaan toisen ihmisen itsensä jojottaminen.

Riemis, ota se tappi pois perseestä äläkä ole niin totinen.

Riemumieli kirjoitti: Ja itsareista. Täytyy aina muistaa, että tilanne on niin poikkeuksellinen, että luonnehdinta itsekästä tmsp. ei ole validi. Jos joku osaisi asettua sellaisen ihmisen asemaan, joka todellakin on niin huonossa jamassa, että pitää itsensä poistamista ainoana valintana, tämä hlö voisi tulla kertomaan, miltä se tuntuu. Ajatuksista selvinneet eivät enää ole tällaisia eivät myöskään yrityksessään epäonnistuneet. Analogiaa voisi hakea ankarasta ripulista. Paska menee housuun, vaikka kuinka yrittäisi estää, laatta lentää heti kun suun aukaisee. Onko se sitten itsekästä, että jätökset joutuvat kuNppanin päälle/seinälle/pitkin vessaa ja haju on yliluonnollisen kuvottava? Aivot ovat sekaisin ja käskevät tappaa itsensä, syytättekö te jalkansa onnettomuudessa katkaissuttakin kyvyttömyydestä kävellä?

Itsekästä on se, että kuvittelee kaiken aina liittyvän jotenkin itseensä. Lähes mikään asia maailmassa ei liity juuri sinuun/minuun/meihin, ei varsinkaan toisen ihmisen itsensä jojottaminen.

Kyllä kyllä. Aivan aivan.

Mutta: alunperin kait (?) oli puhetta siitä, kuinka usein itsari on se oikea ratkaisu. Mun kantani on, että se kaikkien (suurimman osan) itsarien tekevien kohdalla suinkaan ei ole.

Itsarien määrä esim. on vaihdellut suuresti:

http://www.findikaattori.fi/10/

Ovatko ihmisten tilanteet vaihdelleet noin paljon? Uskoakseni eivät.
Lisäksi huomio kiinnittyy siihen, että miehet tekevät itsarin paljon naisia useammin. Onko miesten elämä muka noin paljon naisten elämää vaikeampaa? Ei ole.

Ja joka tapauksessa itsemurhan tehnyt ON se, joka pääsee helpolla.

Kuolleella ei ole tunteita. Kuollut ei kärsi.

Riemumieli kirjoitti:Aikamoista paskaa, ei kai kukaan kuolisi, jos olisi pakko syödä rehuja, vaan söisi niitä. "Sairastuin, enkä voi syödä entrecôteta, vedänpä siis itseni jojoon."

Eihän kysymyksen asettelussa vaadittu, että kuolemisen pitäisi tapahtua oman käden kautta.

Jos nyt jätetään pois ne ketkä tuosta noin vaan päättävät tappaa itsensä(niitäkin on), etkö voi kuvitella sitä tuskaa mitä ihmisen täytyy kärsiä päättääkseen oman elämänsä? Jäljelle jääneet kärsivät toki seuraukset, mutta mikäli he eivät päädy samaan ratkaisuun(toisinaan toki päätyvätkin), katson etteivät he ole kuitenkaan joutuneet kohtaamaan elämänhalun ja voimien täydellistä loppumista, ja siten ovat selvinneet ns. voittajina, toisin kuin itsemurhan tehneet.

Siitä en ole eri mieltä, etteikö suuri(n) osa itsemurhista voitaisi estää JOS kandidaatti saataisiin tarpeeksi ajoissa hoidon piiriin. Suomalaiset puuttuvat liian vähän toistensa elämään, kunnioitusta osoitetaan sillä, ettei kysellä ja tunkeuduta. Aika moni itsemurha voitaisiin varmaan estää ns. työntämällä nokka toisten asioihin. Well, too little, too late.

^Kyllä mä uskon, että itsemurhan tehnyt kokee suurta tuskaa. Siitä ei ole epäilystä. Suuri tuska ei kuitenkaan oikeuta kaikkea.

Vielä tuosta, että miehet tekevät itsarin niin usein naisia useammin. Kyllähän se kertoo miesten vääristyneestä kunniakäsityksestä ja kyvyttömyydestä pyytää apua.

Tietysti, jos ei osaa, niin ei osaa.

Ymmärtäisin asenteesi helpommin, jos ajatustesi taustalla olisi jokin uskonto, jonka mukaan itsemurha olisi yksinkertaisesti syntiä.

Anteeksi henkilökohtainen kysymys, mutta oletko omasta mielestäsi päässyt veljesi itsemurhan yli? Antanut anteeksi?

Paljon liittyy tosiaan siihen, miten kulttuuri viestittää masentuneelle hänelle täydellistä epäonnistumistaan. Suomalainen kulttuuri ei ole kovin salliva, ei saa puhua eikä valittaa eikä varsinkaan olla heikko. Erityisesti, jos sattuu olemaan lihaa syövä, valkoinen suomalainen heteromies. Ei oo tosiaan helppo muuttaa asenteita, joita on pönkitetty satoja vuosia. Vaatinee useamman sukupolven, lapsenlapsillamme jo lienee toivoa olla kärsimättä isiemme traumoista

nowaysis kirjoitti:Anteeksi henkilökohtainen kysymys, mutta oletko omasta mielestäsi päässyt veljesi itsemurhan yli? Antanut anteeksi?

Tunnen raivoa ja tuskaa siitä, että se oli niin täydellisen turha. Ja kait siinä jonkinlainen syyllisyyskin joskus on, vaikka en tiedä, mitä olisin voinut tehdä. Kun en tiennyt, että hänellä oli ongelmia. En enää asunut kotona tuolloi, vaan olin Hgissä opiskelemassa.

Sellaistakin mietin, mikä on täysin naurettavaa, että pari päivää ennen itsaria puhelin soi, kun olin paskalla. En mennyt vastaamaan. Mietin, jos se oli veljeni. Hän ei kyllä ollut koskaan soittanut mulle.

En mä näitä usein mieti. Harvoin tulee enää mieleen. Muutaman kerran vuodessa.

Minusta jokainen saa päättää omasta elämästään tässä asiassa, että päättää oman elämänsä. Minusta se on yksi asia, jossa ihminen ei ole vastuussa kenellekään muulle. Parisuhteessa katson olevan paljon muita velvoitteita(ei petä, ei tuhlaa yhteisiä rahoja, ei tee toista koskevia päätöksiä muuttaa toiselle puolelle maapalloa..toki nämäkin parempia vaihtoehtoja kuin kuolema..) mutta minusta se on äärimmäisen helpottava ajatus, että jokaisella on oikeus päättää oma elämänsä, jos siltä tuntuu. Kenellä muulla siihen voisi olla oikeus, miksi siis jollain toisella olisi oikeus päättää toisen elämästä?

IMO tämä on oikeastaan kysymys, jota ei voi helposti verrata muihin.

Kukaan ei voi pohjimmiltaan jaksaa toisen puolesta. Osan murheista voi kantaa, ja auttaa siinä missä voi, mutta jos ihmisessä ei ole sitä voimaa mitä elämän ja sen tuskan kohtaaminen vaatii, ei sitä voi kukaan hänen puolestaan tehdä.