Kitinä

exPertti kirjoitti:^ Miksi sinä (ja muutamat muut) taas ovat ymmärtäviä itsemurhalle.

Kokemukseni mukaan tämä on melkeinpä ollut ainoa tapa päästä yli niistä itsemurhista. Antaa anteeksi ja ymmärtää se ratkaisu. Ja ehkä myös antaa itselleen anteeksi ettei osannut toimia tai edes tiennyt että pitäisi toimia. Pitkän prosessin tulos, sanoisin.

exPertti kirjoitti:^ Miksi sinä (ja muutamat muut) taas ovat ymmärtäviä itsemurhalle.

Ottamalla hengen itseltään ihminen vie itseltään kaiken mitä hänellä on tai mitä hänelle koskaan voisi tulla.

Koska se on ihmisen ainoa oikea vapaus, vapaus päättää omasta elämästään, siitä miten se menee ja miten se päättyy. Kyllä, perhe yms tekee tuosta yhtälöstä monimutkaisen, mutta ei se silti mielestäni ole syy pakottaa ihmistä kärsimään.

Kuten ystäväni, jolle puhkesi vittumaisen vakava paranoidi skitsofrenia, johon ei lääkkeet auttaneet kuin hetkellisesti aina, muuten homma oli laitoskierrettä, suljetulta kuntouktukseen ja kotia, sieltä takaisin suljetulle, vitunmoisessa lääkekoomassa.

Ja sä pertti sanot että ton kaverin olisi pitänyt vielä kuinka monta vuotta istua ja odottaa zombiena että jos harhat helpottais ja suljettujen osastojen kierre loppuis? Aika sadisti paska olet kyllä.

Itse en hetkeäkään tuomitse että rakas ystäväni päätti oikasta paremille metsästysmaille 8 kerroksen parvekkeen kautta.

^Hämis: sun kaverisi ratkaisun voi ymmärtää ja ehkä hyväksyäkin. Jos skitsofrenia uusii lääkityksestä huolimatta. Se on ehkä pahin asia, mikä ihmistä voi kohdata.

Ps. Älä ole noin aggressiivinen Perttiä kohtaan.

Dave kirjoitti:^Hämis: sun kaverisi ratkaisun voi ymmärtää ja ehkä hyväksyäkin. Jos skitsofrenia uusii lääkityksestä huolimatta. Se on ehkä pahin asia, mikä ihmistä voi kohdata.

Ps. Älä ole noin aggressiivinen Perttiä kohtaan.

Sori, xpertin kapeakatseinen lähestyminen joka asiaan nostaa vaan kierrokset ihan vitullisille leveleille.

Muttajoo, annan samaan ratkaisuun oikeudet myös syöpäsairaille, esimerkiksi haimasyövän ennuste on niin mahtava, ettei huvita yrittää. En siis meinaa että heti ekana nirri poies, vaan sitten ku tuntuu tarpeeksi kurjalta eikä kykene enää mihinkään, niin heippa.

Sodankylässä eräs lääkäri teki tuon, oli saanut haimasyöpä diagnoosin joka oli levinnyt useiksi etäpesäkkeiksi. Ei ollut sanonut kellekään mitään, oli lauantaina käynyt saunaa, kattonu jalkapallo-ottelun loppuun ja kävellyt takapihalle haulikon kanssa.

Ainoa mitä en hyväksy tuossa, oli tuo haulikko, tulee rumaa jälkeä. Lääkärismiehellä olisi välineet jättää nätti ruumis sukulaisille.

Dave kirjoitti:Suuri tuska ei kuitenkaan oikeuta kaikkea.

Mä en ole varma, onko oikeuttamisdiskurssi tässä nyt ihan relevantti. Siis että joo joo, haluaisithan sä tehdä itsarin, ja ihan ymmärrettävistä syistä, mutta sulla ei ole siihen oikeutta? Mä näkisin, että suurin osa itsemurhista on tragedioita, jotka johtavat turhaan kuolemaan ja ennen kaikkea omaisten varsin usein koko loppuelämää - ja toisinaan raamatullisesti useammassakin polvessa - kuormittavaan taakkaan. Tässä mielessä lähes jokainen itsemurha on sellainen, jonka olisi suonut jäävän väliin. Mutta en moralisoisi oikeutuksen kautta - käsittely sairautena ripulioksennustaudin tapaan oli kaikessa makaaberiudessaan kuitenkin aika osuva. Hoitoa, apua ja tukea kandidaatit kaipaisivat, eivät argumentaatiota. Se, että tukea ja apua tarvitaan ei kuitenkaan tarkoita, että sitä aina voidaan antaa, eli ei tämä lähestymistapa myöskään sälytä loputonta vastuuta omaisten ja läheisten niskoille. Joskus tragedioita tapahtuu niinkin, että syntipukkia ei ole mielekästä hakea. Joka tapauksessa, ihmettelen halua puolustaa itsemurhaa rationaalisena tekona ja autonomian osana.

Ja sitten vielä disclaimer. Milloin itsemurha on minunkin mielestäni perusteltu, sitä ei yleensä kannattaisi käsitteellistää itsemurhana vaan eutanasiana, jonka sallimisen ja joissain tapauksissa jopa aktiivisen avustamisen kannalla olen aika jyrkästi. Tämä kattaisi useimmat sellaiset tapaukset, joissa itsemurha tuntuu perustellulta eikä erittäin valitettavalta tragedialta (vaikka toki valitettava tragedia onkin taustalla ja eutanasian perusteena). Lisäksi päätös voitaisiin tehdä joisasin tapauksissa jopa läheisten kanssa keskustellen, mikä saattaisi olla elimellistä jälkiseurausten sietämiseksi.

exPertti kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:Kuten ystäväni, jolle puhkesi vittumaisen vakava paranoidi skitsofrenia, johon ei lääkkeet auttaneet kuin hetkellisesti aina, muuten homma oli laitoskierrettä, suljetulta kuntouktukseen ja kotia, sieltä takaisin suljetulle, vitunmoisessa lääkekoomassa.

Ja sä pertti sanot että ton kaverin olisi pitänyt vielä kuinka monta vuotta istua ja odottaa zombiena että jos harhat helpottais ja suljettujen osastojen kierre loppuis? Aika sadisti paska olet kyllä.

Itse en hetkeäkään tuomitse että rakas ystäväni päätti oikasta paremille metsästysmaille 8 kerroksen parvekkeen kautta.

Öh, kuitenkin iso osa ihmisistä ei ole näitä mainitsemiasi ääritapauksia. Joukossa on näitä suurieleisiä itsensä ampujia teiniparisuhteen päätyttyä, kaverittomia masentuneita teinejä (näytä minulle masentumaton teini niin minä näytän ei-kiimaisen 16-vuotiaan pojan).

Kun tällainen teini sitten ei tapa itseään hän voi löytääkin itsensä kymmenen vuoden päästä siitä uudesta merkittävästä ihmissuhteesta ja kenties ihmisentaimia kasvattamasta.

Omista kavereista moni on tappanut itsensä, kukaan ei noista ns typeristä syistä. Yksi masentunut ehkä luovutti liian aikaisten, 25vee jamppa tempaisi ikkunasta ulos kun ei vaan mikään auttanut siihen synkkyyteen. Oli se jo 7 - 8 vuotta sitten sanonu ett sitten kun riittää niin noin menen.

Olen jo täällä kertonut siitä +85vee sukulaismiehestä joka hirtti itsensä latoon. Miksi, kysyt varmaan? Ei ollut enää hauskaa.

Ainoa itsemurha tuttavapiiriissä jonka disautan isolla avokkaalla, oli kun frendin ensimäinen serkku lähti baarista muita aiemin ja kävi ampumassa itsensä tämän mun kaverin sänkyyn.

exPertti kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:Sori, xpertin kapeakatseinen lähestyminen joka asiaan nostaa vaan kierrokset ihan vitullisille leveleille.

Väitätkö, että et itse ole kapeakatseinen. Katsot vaan täysin eri suuntaan kuin minä.

Niin no, riippuu vähä asiasta. Sinusta mulla on jääny kuva että ihan kaikki pitää tuomita mikä ei ole sun juttu, kuten ittensä tappaminen. Ei ole sinulta pois ett vakavasti sairas riistää henkensä, mutta silti moraalin kynttilänä olet kertomassa kuinka olisi pitänyt vielä katsoa.

EDIT: Ja kapeakatseisella meinaan myös, että sinä tahdot useasti kieltää ihmisiä tekemästä asioita joista olet eri mieltä, tai ainakin tällainen vahva mielikuva minulla on, voi olla myös harhainen.

exPertti kirjoitti:

Haemaeraemies kirjoitti:Niin no, riippuu vähä asiasta. Sinusta mulla on jääny kuva että ihan kaikki pitää tuomita mikä ei ole sun juttu, kuten ittensä tappaminen.

EDIT: Ja kapeakatseisella meinaan myös, että sinä tahdot useasti kieltää ihmisiä tekemästä asioita joista olet eri mieltä, tai ainakin tällainen vahva mielikuva minulla on, voi olla myös harhainen.

Tuo on "itsensä tappaminen ei taida olla juttusi" on jollakin makaaberilla tavalla naurattavasti sanottu.

En tässä ketjussa tietääkseni kieltänyt ketään tekemästä mitään, sanoin vaan että useassa tapauksessa ihmisen kuolema on suuri tragedia enkä ymmärrä sen hyväksymistä ajatuksen tasolla.

Hahha, hyvin vahingossa aseteltu lause

Okei, keskustellaan asiasta järkevästi: Hyväksytkö eutanasian? Ja jos hyväksyt, niin missä tilanteissa ja millä ehdoilla? Jos et hyväksy, mikset?

RP kirjoitti: Kokemukseni mukaan tämä on melkeinpä ollut ainoa tapa päästä yli niistä itsemurhista. Antaa anteeksi ja ymmärtää se ratkaisu. Ja ehkä myös antaa itselleen anteeksi ettei osannut toimia tai edes tiennyt että pitäisi toimia. Pitkän prosessin tulos, sanoisin.

Mä luulen, että itsellä aika pitkälti tätä. Mä en näe, että mulla on oikeus vaatia ketään elämään itseni vuoksi (koska kuolemasta tuli paha mieli), jos henkilö itse ei näe enää mahdollisuutta jatkaa elämäänsä. Ja koska tässä mun läheisen tapauksessa teko oli tietyllä tapaa henkilökohtaisesti osoitettu mulle, niin vaihtoehdoiksi näen lähinnä joko loputtoman syyllisyyden tai sitten asian käsittelyn jollain muulla tavalla. Mun tapa on antaa lupa luovuttaa, jos ei oikeasti jaksa.

Itsemurhayritykset/uhkaukset ovat hankalampia kestää.

exPertti kirjoitti:(1) En ole muodostanut asiasta järkevää mielipidettä. (2) Nopeasti ajateltuna voisin suoda sen vaikka syöpätaistelunsa hävinneelle elämänsä lopussa olevalle ihmiselle ettei hänen pitäisi kärsiä.
(3) Yleisesti ottaen taas minusta joillakin reunaehdoilla annettava lupa ihmisen ennenaikaiseen surmaamiseen takuulla johtaisi väärinkäytöksiin. (4) Johan murphyn lakikin sanoo, että jos sitä voidaan käyttää väärin, sitä käytetään väärin.

Tämän viestin soisi jäävän Kitinähistoriaan jonkinlaisena koulukirjaesimerkkinä pertsisimin peruspiirteistä. Jokainen virke (numeroitu lainaukseen yllä) on kuvaava.
(1) Tässä on harvinaista rehellisyyttä. Pertsa on se rehellinen kepulainen, jonka olemassaolosta kiertää monta agraarilegendaa, mutta jota kukaan ei oikeasti ole kohdannut. Lisäksi kyseessä on muotoilu, johon pirullisuuteen taipuvaisen kommentaattorin tekisi mieli reagoida yleistämällä havainto Pertsan tapauksessa aika moneen asiaan. Joka tapauksessa on oivaa, että vaikka moralisti tietää, että hänellä ei ole perusteltua kantaa, tämä ei estä häntä siirtymästä suoraan rajoittamaan muiden elämää yleisellä tasolla pelkkien ennakkoluulojensa varassa.
(2) Itsensä ylentäneen moralistin perusasenne on tässä selvänä ja kirkkaana: muiden elämän perusasioissa moralisti harkitsee, suoko hän heille armon vai pysyykö tiukkana. Moralisti järjestää elämäsi paremmin kuin itse ikinä kykenet.
(3) Esimerkillinen siirtymä perustelemattomasta mutu-stetson-epäluulosta siihen, että asia on "takuulla" näin. Konservatiivinen moralisti ei halua sallia/suoda oikeutta asiaan X, koska Y on paha, ja Y "takuulla" seuraa X:stä. Vähänhän tämä on vaikeaa, jos joku nyt kuitenkin haluaisi keskustella X:stä eikä jostain muusta, jota ennakkoluuloilija siihen kytkee.
(4) Kirjoitus päätetään komeasti pessimismin yleiseksi laiksi kohottavaan periaatteeseen, jonka nojalla kaikkea kehitystä voidaan vastustaa.

Enpä osaa vastata. Tottumiskysymys kai tuo olisi. Onhan veganismi muutakin kuin "rehuja". Leipää, sieniä jne.

nowaysis kirjoitti:Suomalainen kulttuuri ei ole kovin salliva, ei saa puhua eikä valittaa eikä varsinkaan olla heikko. Erityisesti, jos sattuu olemaan lihaa syövä, valkoinen suomalainen heteromies.

Ihana mikä empatiakyky meitä lihaa syöviä, valkoisia suomalaisia heteromiehiä kohtaan!

exPertti kirjoitti:^ Miksi sinä (ja muutamat muut) taas ovat ymmärtäviä itsemurhalle.

Ottamalla hengen itseltään ihminen vie itseltään kaiken mitä hänellä on tai mitä hänelle koskaan voisi tulla.

Eikö siitä luopuminen siis olisi pikemminkin, ömm, osoitus epäitsekkyydestä?

exPertti kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Ottamalla hengen itseltään ihminen vie itseltään kaiken mitä hänellä on tai mitä hänelle koskaan voisi tulla.

Eikö siitä luopuminen siis olisi pikemminkin, ömm, osoitus epäitsekkyydestä?

Tekisi mieli sanoa ajattelemattomuudesta.

Sano vain, mutta perustelisitko myös?

Jos ihminen tulee siihen tulokseen pitkällisen pohdinnan jälkeen, että hän on valmis luopumaan kaikesta mitä hänellä on tai mitä hänellä koskaan voisi olla, miten sen voisi kuitata vain ajattelemattomuudella?

Kitinään voi aina luottaa. <3

Kaikki ketjut täynnä itsarijuttuja! :/

Söin tänään punasta lihaa saadakseni pakin sekasin. Se toimii parhaiten ja nopeiten.

^
No ei nyt ihan kaikki ketjut! Onneksi.

Seitä (n200g), lohta (n180g) ja vähän punasta lihaa mennyt tänään kohtuudella. Kroppani tarvitsee punaista/vaaleaa lihaa ja kalaa. Tai voi ainakin paremmin noiden kanssa.