Kitinä

Mites suhtaudutte sellaiseen juttuun, mies on viikonloppuna yksin baarissa, kertoo seuraavana päivänä että hiljaista oli, yksi pirkko oli kuulemma koittanut iskeä mutta hän oli sanonut olevansa varattu.

Viikolla puhelin soi, kaveri kertoo että miehelläsi oli ollut baarissa isku päällä viikonloppuna. Tämä oli kuullut ystävältä joka oli kuullut ystävältään jolle oli tämä iskevä/iskettävä pirkko kertonut.

Tämä herätti tietenkin päässäni pari kysymystä:

1) Sanotaan että ihmiset juttelevat humalassa vaikka baaritiskillä ja myöhemmin kumpikin kertoo että se toinen yritti iskeä. Kumpi koitti? Koittiko kumpikaan? Molemmat?

2) Ihanaa kun ystävät huolehtivat. Vai onko? En ollut ajatellut mitään ihmeellistä äijän baarireissusta ennen tuota puhelua joka herätti epäilyksen päähäni.
Mutta miksen luottaisi siihen mitä mies sanoi? Miten luottaa toiseen olematta kuitenkin täysin sinisilmäinen? Miten "epäillä" olematta vainoharhainen? Mistä tämä kultainen keskitie löytyy? En ole koskaan ollut mitenkään mielettömän mustasukkainen enkä halua alkaa tonkimaan kaikenmaailman pikkujuttuja.
Nyt tekisi kuitenkin mieli kysyä uudelleen että mites se baarikeikka menikään.

Hoijoijoijoijoi.

Canine kirjoitti:Tämä oli kuullut ystävältä joka oli kuullut ystävältään jolle oli tämä iskevä/iskettävä pirkko kertonut.

Tällä perusteella uskoisin ennemmin miestäsi.

Niinkuin itsekin totesit, jos jutellaan, kuka yrittää iskeä ketä? Jokaisella taitaa olla muutenkin vähän eri käsitys iskemisestä, toinen on vaan kohtelias ja ystävällinen ja vastapuoli tuntee tulleensa vietellyksi. Huttua koko juttu.

Ylihuolehtivista kavereista:

Exsän kanssa seurustellessa vietin usein viikot opiskelupaikkakunnalla, ja siellä käytiin myös melko usein viikolla baarissa. Hyvin usein toistui seuraava kummallinen kuvio:
Minulle tulee juttelemaan joku tuttu tai vieras mies
->jutellaan ihan turhanpäiväisiä niitä-näitä juttuja, ehkä vähän nauretaan, tai jotain -> paikalle ryntää joku luokkakaveri "hakemaan pois" pahoilta teiltä.

Joskus olen jopa tanssinut jonkun miespuolisen kaverin kanssa. Siitä vasta häly syntyykin! Joskus oikeen sai hävetä, kun itse olin selvin päin kuskina mukana ja aikani kuluksi tanssin yhden tutun miehen kanssa, ja joku känninen luokkakaveri tulee kiskomaan hihasta, että "Exsat, etkö sä muista että seurustelet? Muista sun miestäs!"

Mitä hittoa? Tekeekö vastakkaisen sukupuolen edustajalle juttelu minusta automaattisesti uskottoman tai "haku päällä" olevan? Voi toki olla, että joskus maailmassa on joku niistä juttukavereista käsittänyt kuvion vähän väärin, mutta puhumalla siitä on aina selvitty.

Canine kirjoitti:Hoijoijoijoijoi.

Jep...

Itse varmaan ottaisin puheeksi miehen kanssa. Ihan sillä tavalla kiltisti "poista nyt nää snadit epäluulot, mitkä jostain kumman syystä pomppasivat päähäni" ja lähteen mainiten. Vaikka itse uskoo miestä (imo toi tekstis ensimmäinen lause on se todennäköisin - sanon, vaikken tunne teitä) niin se on omalle päälle selkeä rasite edes pikkusen joutua pohtimaan tilannetta. Itse haluisin tommosesta taakasta eroon asap. Ja kyllä hyvä suhde mustasukkaisuuteen ja epäluuloon perustuvat keskustelutkin kestää. Saan ite kylmiä väreitä siitä, että loukkaannutaan verisesti jos läheinen ihminen haluaa tsekata jonkun itseään vaivaavan asian. Äh, huonoa tekstiä mut ehkä oma pointtini suunnilleen selvisi?

Tollanen olisi ihan kauhea tilanne. Mä en kuitenkaan pystyisi pitämään suutani kiinni, koska asia vaivaisi kuitenkin, joten kertoisin puhelusta, ja katsoisin miten äijä vastaa.

Mitäänhän ei sinänsä ilmeisesti kuitenkaan tapahtunut, ja jos jotain flirttiä on ollut, niin kumpi tahansa on voinut tulkita toisen olevan enemmän kiinnostunut kuin itse on. Se ei välttämättä ole ollut kummankaan puolelta totuuden vääristelyä.

Ja, mies kuitenkin kertoi sulle "pirkosta", joten on sikäli ollut avoin. Monikaan ei välttämättä kertoisi mitään yksityiskohtia reissustaan, jos eivät ole tehneet mitään pahaa. (Ja varsinkaan jos ovat tehneet.) Sikäli siis luottamus lienee vielä hyvissä kantimissa teidän välillänne.

Lolita kirjoitti:
Huttua koko juttu.

Sama fiilis mullakin. Huvitti kun kaverit tuntuivat olevan niin kovin
tuohduksissaan ja tuli sellainen olo että pitävät minua jotenkin vajaana
jos uskon miestä.
Kuinkahan paljon tuon tapainen kavereiden huolenpito aiheuttaa turhia
riitoja?

Canine kirjoitti: Kuinkahan paljon tuon tapainen kavereiden huolenpito aiheuttaa turhia
riitoja?

¨

Ainakin turhia juoruja. Mä olen kuullut mm. ihan kaverina pitäväni ihmisen sanovan, että meidän (luokan) bileissä nussitaan ristiin kuin jänikset, vaikka muuten esitetään niin vakiintunutta ja kihloissa olevaa. Mä satui olemaan ainoa sieltä, joka oli kihloissa, joten ei ollut vaikea arvata, että kenelle oli kohdistettu..

Geetzu kirjoitti: Ja kyllä hyvä suhde mustasukkaisuuteen ja epäluuloon perustuvat keskustelutkin kestää. Saan ite kylmiä väreitä siitä, että loukkaannutaan verisesti jos läheinen ihminen haluaa tsekata jonkun itseään vaivaavan asian. Äh, huonoa tekstiä mut ehkä oma pointtini suunnilleen selvisi?

Selvisi kyllä. Aion nostaa kissan pöydälle, enkä usko että hän siitä hermostuu.

Canine kirjoitti: Selvisi kyllä. Aion nostaa kissan pöydälle, enkä usko että hän siitä hermostuu.

Tämä on mun mielestäni oikea ratkaisu jos vaihtoehtona on se, että asia jää vaivaamaan ja todennäköisesti täysin viaton tilanne kasvaa päässäsi joksikin aivan muuksi. Itse ainakin onnistun helposti muuttamaan kärpäset mielessäni härkäsiksi. (Minkä vuoksi on uskomaton saavutus, etten ole lähes yhdeksän kuukauden aikana riidellyt mieheni kanssa kertaakaan).

Canine kirjoitti:Viikolla puhelin soi, kaveri kertoo että miehelläsi oli ollut baarissa isku päällä viikonloppuna. Tämä oli kuullut ystävältä joka oli kuullut ystävältään jolle oli tämä iskevä/iskettävä pirkko kertonut.

Kävi miten kävi, mutta se on ainakin varmaa, että miehesi suorastaan rakastaa kaveriasi tämän jälkeen.

Mitä jos ensin selvittäisit asian oikean laidan siltä pirkolta, joka jutun laittoi liikkeelle. Muuten kyseessä on selvä epäluottamus mieheesi, ja se on jo tietyn sortin loukkaus.

Olen meinaan itse kuullut niin uskomattoman tarinan omasta muka iskuyrityksestäni, etten yhtään ihmettelisi tarinan kertojan omia kuvitelmia asiassa.
Hymyily ja keskustelu ei ole iskemistä, ei edes flirttiä.

mielestani jos asiaa kertomassa on yksikaan valikasi, niin tieto on jo vaaraa. iskuyrityksen vastaanottanu/tehny pirkko tai joku joka naki tapauksen lahelta ovat miehen lisaksi ainoita joilta voi olettaa tulevan edes lahella totuutta olevaa tietoa

Kuitenkin... Eikö parisuhteessa pitäisi voida käydä tuollainenkin keskustelu ilman, että toisella on aiheita vedellä herneitä nenäänsä?

Geetzu kirjoitti:Kuitenkin... Eikö parisuhteessa pitäisi voida käydä tuollainenkin keskustelu ilman, että toisella on aiheita vedellä herneitä nenäänsä?

Niin, eikös silloin se nainen tässä tapauksessa ole jo vetänyt herneen nenäänsä, kun keskustelun aloittaa.

Ensin selvitetään asian varmasti oikea laita, ilman välikäsiä lähteeltä.
Juoruamiset ja spekulaatiot ovat eläkeläismummojenn harrastus.

Canine kirjoitti:...

JÄTÄ SE SIKA!!11!!!

SingleMalt kirjoitti: Niin, eikös silloin se nainen tässä tapauksessa ole jo vetänyt herneen nenäänsä, kun keskustelun aloittaa.

Nein! Kyllä suhteessa on pakko pystyä keskustelemaan myös arkaluontoisemmistakín asioista ilman että astiat lentelee.

SingleMalt kirjoitti: Ensin selvitetään asian varmasti oikea laita, ilman välikäsiä lähteeltä.
Juoruamiset ja spekulaatiot ovat eläkeläismummojenn harrastus.

Tuon selvittelynkin EHKÄ voisi laskea jonkin sortin vakoiluksi.
Ensin keskustelu kysymällä mitä mieltä toinen on kuullusta tapauksesta, jos vastaukset eivät tyydytä niin sitten vasta salapoliisityöt. Toki aika suhdekohtaisasta näiden asioiden puinti.. riiippuu suhteen histoariasta (onko k.o. keissejä ollut aikaisemmin) ja pituudesta jne...

Geetzu kirjoitti:Kuitenkin... Eikö parisuhteessa pitäisi voida käydä tuollainenkin keskustelu ilman, että toisella on aiheita vedellä herneitä nenäänsä?

Ei ilmeisesti, koska eihän kukaan saa koskaan tunnustaa edes pienessä määrin epäilevänsä/pelkäävänsä/olevansa mustasukkainen suhteessa, koska heti ollaan leimaamassa vainoharhaiseksi tmv. Itse olen kylläkin samoilla linjoilla kanssasi - hyvässä hengessä käydyn keskustelun tuskin luulisi olevan parisuhteelle mikään painotaakka.

Kyllä tuommoiset asiat pitää kysyä siltä parisuhteen toiselta osapuolelta, eikä lähteä metsästämään vastauksia tuntemattomilta ihmisiltä, joilla todellakin voisi olla pieni oma lehmä ojassa.

On se kumma jos asioista ei voisi kumppaninsa kanssa keskustella, vaikka aihe saattaisikin koskea luottamusta, asia kun voi niin eritavoin muotoilla.

Dumari kirjoitti: Nein! Kyllä suhteessa on pakko pystyä keskustelemaan myös arkaluontoisemmistakín asioista ilman että astiat lentelee.

Miksi pitäisi keskustella sellaista spekulaatiota jonka varmuus on luokkaa nolla? Joku typerä bimbo on omaa egoa kohottaakseen päästänyt susstaan sammakon ja siitä pitäisi sitten keskustella vai? Turhaa puuhaa ja kepillä jään kokeilemista.

SingleMalt kirjoitti:
Tuon selvittelynkin EHKÄ voisi laskea jonkin sortin vakoiluksi.

Vakoiluksi? Varmistamiseksi, ettei joku puhu paskaa ja ettei asiasta turhaa nosteta kissa pöydälle.

SingleMalt kirjoitti: Miksi pitäisi keskustella sellaista spekulaatiota jonka varmuus on luokkaa nolla? Joku typerä bimbo on omaa egoa kohottaakseen päästänyt susstaan sammakon ja siitä pitäisi sitten keskustella vai? Turhaa puuhaa ja kepillä jään kokeilemista.

Ei mielestäni kyllä osoita epäluottamusta tai mustasukkaisuutta, jos kysäsee että onko vastakappale nähnyt paarissa kaverin kaveria/jne. Kertoopi mitä henkilö X on nähnyt tai luullut näkevänsä. Tähän puolikas voi vastata vaikka että henkilö X oli tuhannenen tuiskeessa taikka että tosi hyvä koulukaveri tuli juttelemaan, jonka kanssa oli hyviä muistoja kouluajoilta.

Jos vastaus on vaivaantunut tai tai sitä ei saa, niin sitten voi kysellä tarkemmin muilta... Pääsääntöisesti lähtisin siitä että puolikkaaseen täytyy luottaa/ hänen kanssa täytyy pystyä puhumaan pienemmistäkin asioista jotka vaivailevat (sopivissa rajoissa). Paljon tietysti vaikuttaa keskustelun sävyyn tapa/tyyli/sävy jolla kysäisee asiasta.

SingleMalt kirjoitti:

Dumari kirjoitti: Nein! Kyllä suhteessa on pakko pystyä keskustelemaan myös arkaluontoisemmistakín asioista ilman että astiat lentelee.
Tuon selvittelynkin EHKÄ voisi laskea jonkin sortin vakoiluksi.

Vakoiluksi? Varmistamiseksi, ettei joku puhu paskaa ja ettei asiasta turhaa nosteta kissa pöydälle.

Taidatpa olla oikeassa että varmistaminen on oikea sana, mutta aloittaisin sen varmistamisen kuitenkin kumppanilta, ellei ole mitään syytä olettaa olevan jotain tekeillä.

Suvinen kirjoitti:[
Kyllä minä ainakin enemmän hermostuisin jos saisinkin kuulla, että poikkaverini olisi käynyt kyselemässä KAVEREILTANI mitä baari-illassa oli tapahtunut.

Ihmeellistä. Jos kaverit ovat asian liikkeelle laittaneet, eikö asia nimenomaan pidä heiltä kysyä ja varmistua millaista kaveripeliä homma on? Saatteeksi voikin sitten sanoa, että pitäkääs kuulkaa huolta omista asioistanne.

Minä ainaki loukkaantuisin luottamuspulasta jo siinä kohtaa, että mitäänsanomattomasta juorusta aletaan epäilemään ja utelemaan.

Tosin, minulle luottamus suhteessa onkin tärkein kohta.

SingleMalt kirjoitti:

Suvinen kirjoitti:[
Kyllä minä ainakin enemmän hermostuisin jos saisinkin kuulla, että poikkaverini olisi käynyt kyselemässä KAVEREILTANI mitä baari-illassa oli tapahtunut.

Ihmeellistä. Jos kaverit ovat asian liikkeelle laittaneet, eikö asia nimenomaan pidä heiltä kysyä ja varmistua millaista kaveripeliä homma on? Saatteeksi voikin sitten sanoa, että pitäkääs kuulkaa huolta omista asioistanne.

Minä ainaki loukkaantuisin luottamuspulasta jo siinä kohtaa, että mitäänsanomattomasta juorusta aletaan epäilemään ja utelemaan.

Tosin, minulle luottamus suhteessa onkin tärkein kohta.

Tottakai luottamus on erittäin tärkeä osa suhdetta.
Mutta myös puhumisen taito on. Suuri ongelma tuntuu joskus suhteissa tuo puhumattomuus olevan, asiasta kuin asiasta. Pieni suhteen ongelma paisuu suureksi, ja kyllä asiasta puhutaan, mutta ei sen kumppanin kanssa.

Kyllä pitäisi olla suhteeseen sen verran luottoa, että se kestää pienen keskustelun ei syyttävällä tavalla tästä asiasta.
Tietenkin toinen ratkaisu voisi olla "pirkon" metsästäminen, joka välttämättä ei toisia kuin lisää epäilyksiä, senkö jälkeen otettaisiin isommat aseet kehiin; puhelimen tutkiminen, sähköpostien luku, toisen kyräily, taskujen tutkiminen?
Edelleen pidän puhumista järkevimpänä ratkaisuna.

EDIT: typoja korjattu

Filovirus kirjoitti:Kyllä pitäisi olla suhteeseen sen verran luottoa, että se kestää pienen keskustelun ei syyttävällä tavalla tästä asiasta.

Tämä on vaan minun mielestäni sitä helvetin raivostuttavaa tikusta asian vääntämistä. Ei joka jumalan asiasta tarvitse keskustella ja spekuloida. Miehet eivät vaan ajattele kuten naiset.

Kaverini avokki tutkii aina miehensä kännykän ja lompakon baarireisssun jälkeeen. Viiimeksi hän tenttasi minua 1,5vuotta vanhasta taksikuitista, jonka oli löytänyt ukkonsa lompakosta. "Missä olittte, miksi tähän aikaan olette taksilla menneet jne.."

Tuossa kohtaa meikäläisen avokki saaattaisi jo lähteää vaihtoon.

SingleMalt kirjoitti: Ei joka jumalan asiasta tarvitse keskustella ja spekuloida. Miehet eivät vaan ajattele kuten naiset.

Dumarikin on mies, ainakin viime näkemältä.

Minusta myös asiasta on pystyttävä keskustelemaan miehen itsensä kanssa, mutta pitää muistuttaa itselleen että kysyy, ei syytä. Jos asiaa lähtee varmistelemaan miehen selän takana, se on minusta epäluottamuslause miestä kohtaan.

SingleMalt kirjoitti:Kaverini avokki tutkii aina miehensä kännykän ja lompakon baarireisssun jälkeeen. Viiimeksi hän tenttasi minua 1,5vuotta vanhasta taksikuitista, jokna oli löytänyt ukkonsa lompakosta. "Missä olittte, miksi tähän aikaan olette taksilla menneet jne.."

No nimenomaan, mitä se sulta niitä kyselee, kyselis ukoltaan.

Edit: kerkesit korjata, olimme kai samaa mieltä viimeisestä asiasta.

SingleMalt kirjoitti: Tämä on vaan minun mielestäni sitä helvetin raivostuttavaa tikusta asian vääntämistä. Ei joka jumalan asiasta tarvitse keskustella ja spekuloida. Miehet eivät vaan ajattele kuten naiset.

Jos kaveriltani tulisi raportti naisystäväni arveluttavasta käytöksestä niin kestäisi ehkä noin 10 sekuntia, ennen kun ottaisin asian esille naisystäväni kanssa tyyliin: "Juippi Nano Nanon mukaan olit <Juippi Nano Nanon syytös tähän>?"

Gina kirjoitti: Dumarikin on mies, ainakin viime näkemältä.

Enhän mä dumarille vastannutkaan..

No nimenomaan, mitä se sulta niitä kyselee, kyselis ukoltaan.

Olihan se kysellytkin, mutta ei uskonut. Saatanallinen soppa, kun joku miettii päänsä puhki oikein urakalla, että saisi asiat näyttämään aina mahdollisimman pahalta.

Suvinen kirjoitti: Missä kulkee raja? Jos hyvä ystäväsi kertoo sinulle, että näki kumppanisi intohimoisissa suuteloissa baarissa, jätäkö asian sikseen kun et halua loukata kumppaniasi kyselemällä? Oletatko että ystäväsi valehtelee?

Nyt oli kyse kaverin kaverin näkemisestä ja päätelmästä.

Seatkaa itse loput. Mä en jaksa enää.