Kitinä

Katsoin eilen Iron manin töllöstä.

Nää sankarit sukkahousuissa -leffat ei oikein koskaan kosketa mun simpukkaa.

Aina alkaa miettiä sitä, miten epärealistisia ne on. Jostain syystä juuri näissä leffoissa epärealistisuus häiritsee.

Samaten epärealistisuus häiritsee suomalaisissa elokuvissa. Jostain syystä niissä odottaisi suurempaa realistisuutta. Paitsi jos elokuva selkeästi tapahtuu jossain satumaailmassa, kuten Aki Kaurismäen elokuvat (ne ovat toki sitten taas tylsiä, mutta se on eri juttu).

Scifin epärealistisuus jostain syystä pääsääntöisesti ei häiritse. Toki joskus esim. Independence Day tyylinen älyvapaus (tartutetaan tietokonevirus Alienien keskuskoneeseen) haittaa.

Vähän riippuu. Superhero-genressä tai scifissä ei häiritse, koska pystyäksesi nauttimaan niistä katsojan on jo elokuvan alussa annettava itselleen lupa uskoa mahdoton mahdolliseksi.

Sen sijaan "todelliseen maailmaan sijoitetuissa" elokuvissa häiritsee, otetaan vaikka tuo "Sanctum" hajottavimpana esimerkkinä. Saman elokuvan kuivakiipeilykohtauksissa ei sen sijaan ollut mukana olleen kiipeilyentusiastin mukaan isompia asiahirveitä.

Minusta "Iron Man" on supaheeros-filkkojen ehdotonta kermaa "X-miesten" ja "Watchmenin" ohella. "Kick-Ass" oli kanssa makea, vaikkei se ihan perinteisintä trikooviihdettä ollutkaan.

Scifinörttiä ei haittaa. Pystyn antamaan mielikuvituksen laulaa niin lujasti että melkein kaiken uskoo minkä telkkarista näkee. Siinä onkin probleemo minkä takia kauhua en pysty katselemaan, menee polla ihan sekasin

Häiritsee itse asiassa suunnattoman paljon. En pysty väijymään skifiä ollenkaan. Useimmissa toimintaelokuvissa ärsyynnyn jossain vaiheessa ihan kunnolla. Myöskään kahuelokuvia en tästäkään syystä katso.

Kauhun epärealistisuus ei haittaa mua ollenkaan. Kun katsoo kauhuleffaa, niin lähtee siitä, että kaapissa voi olla mörkö. Jos ei hyväksy sitä, niin ei oo mitään iloa katsoa.

No ei häiritse. Elokuva on elokuva.
Jos raakaa realismia haluaa, voi aina jalkautua vaikka Suvelaan.

Mun mielestä epärealistisuus häirtisee asioissa, jotka on selvästi tarkoitettu realistisiksi. Tarkoitan, että ei minulla ole mitään ongelmia ottaa annettuna, että joo, tämän leffan maailmassa on sitten örkkejä ja haltioita, peikkoja ja taikuutta, eikä tämä epärealistisuus itsessään häiritse katsomista. Mutta sitten tämän maailman sisäisessä todellisuudessa esiintyvä epärealistisuus jurppii heti tavattomasti - tyyliin, noilla kyvyillä ja mahdollisuuksilla tyypit ilman muuta tekisivät teon X, joka veisi heidät pois pulasta, mutta eivät muka tee. Moinen on merkki pelkästä huonosta käsikirjoittamisesta. Vaikea nyt keksiä selventäviä esimerkkejä, mutta näin tämä minulla menee. Toimintaleffoissa hyväksyn paljon epärealistisuutta mukisematta, mutta taas realistisiksi tarkoitetuissa asioissa ilmenevä epärealistisuus on pelkkää laadutonta käsikirjoittamista. Tajuaako kukaan mitä tarkoitan? Keksikää niitä esimerkkejä, kun mulla ei tule mieleen.

^Leffakliseiden keräily on hauskaa.

Tietyt epärealistiset jutut kun toistuvat elokuvasta toiseen.

Siis esmes Bondien toimintakohtaukset ovat epärealistisuudessaan yybertympeitä.

AngryBird kirjoitti:^Leffakliseiden keräily on hauskaa.

Tietyt epärealistiset jutut kun toistuvat elokuvasta toiseen.

Joo. Niille on oma saittinsakin (tai ehkä useampiakin).

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Siis esmes Bondien toimintakohtaukset ovat epärealistisuudessaan yybertympeitä.

Mua ne ei taas haittaa ollenkaan. Ne kuuluu genreen ja nehän on tehty kieli poskessa. Siis noissa Roger Mooren bondeissa ainakin.
Uudemmathan on tehty enemmän tosissaan ja ne ovatkin oikeastaan eri genren elokuvia.

Aprikos, kun katsoin leffateatterissa ekan bondini joskus 12-vuotiaana, niin sen epärealistisuus häiritsi mua

Dave kirjoitti:Mua ne ei taas haittaa ollenkaan. Ne kuuluu genreen ja nehän on tehty kieli poskessa.

Mutta mitä mielenkiintoista on katsoa ohtaanlyöntikilpailua, jossa ei ole juuri mitään realistista ja lopputuloskin on usein kohtuullisen ennalta-arvattava? Minulle ei vaan tuollaisesta tule mitään jännitettä, vaan koen ne pakollisena ajanhukkana.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

Dave kirjoitti:Mua ne ei taas haittaa ollenkaan. Ne kuuluu genreen ja nehän on tehty kieli poskessa.

Mutta mitä mielenkiintoista on katsoa ohtaanlyöntikilpailua, jossa ei ole juuri mitään realistista ja lopputuloskin on usein kohtuullisen ennalta-arvattava? Minulle ei vaan tuollaisesta tule mitään jännitettä, vaan koen ne pakollisena ajanhukkana.

Niin, jos tahtoo nukahtaa niin laittaa Bondin pyörimään. Casino Rojaali oli jo jostain kotosin, mutta samaa kauraa ilman mitään oikeasti uutta.

Enemmän esimerkiksi kauhuleffassa ärsyttää hahmojen epärealistinen reagointi mörön näkemiseen kuin itse mörkö. Kuten Dave sanoi, tuollaisissa leffoissa on asennoiduttava niin että se mörkö voi olla olemassa, mutta ihmisiltä odottaa silti jossain määrin realistista käytöstä ja reagointia.

Mä en ole varma, minkälaisista epärealistisuuksista puhutte. Näkemäni saitit ovat yleensä sellaisia, missä riemuitaan siitä, että hidastettuna kuva-kuvalta -katsottaessa saattaa huomata, että sankarin kastuneet hiukset ovat päässeet kuivimaan epärealistisen paljon kesken kamppailun, tai että katukuvassa näkyvä auto on oikeasti vuosimallia 1933, vaikka elokuvan tapahtumat muka sijoittuvat vuoteen 1932! Tällainen nipottaminen on minusta hullua, eivätkä asiat vaikuta katsomiskokemukseeni millään tavalla. Sen sijaan minua häiritsee, että jos Gandalf hobitteineen kerran voi aina halutessaan liftata jättiläiskotkien kyytiin, mitä helvattua ne sitten taistelivat pitkin pusikoita pahisten liikkuessa hevosilla sen sijaan, että olisivat lentäneet business-luokassa suoraan vuorelle!

Noissa sarjakuvien elukaversioissa tälläistä sarjakuvanörttiä häiritsee, kun ne eivät ole uskollisia alkuperäiselle storylinelle. Esim hämähäkkimiehen leffat pohjautuvat vanhoihin tarinoihin, mutta niissä peter parker ei ollut mikään saamaton nörtti, vaan sen ympärillä pyöri parikin kissaa ja MJ ei ollut se jonka mörkö pudotti vaan Gwen.

Juu, fantasia, scifi, superheroes pätkissä epärealistisuus ei häiritse.

urpiainen kirjoitti:Mä en ole varma, minkälaisista epärealistisuuksista puhutte.

No esim. eilisessä Iron Manissa mua kovasti häiritsi mm. se, että Tony Stark väsäsi siellä luolassa minikokoisen fuusioreaktorin. Kun se nyt kerta kaikkiaan ei yhdeltä mieheltä luolassa onnistu, vaikka olisi aivan minkälainen nero tahansa.

Sitten tietty se, että nuo sissit eivät olleenkaan tajua, että sehän rakentaakin jotain eksoskeleton asua ohjuksen sijaan.

^ Mä muuten sanoin vaimolle eilen ihan samasta asiasta. Mut nehän olikin jotain (t)erroristeja. Al-Sieltä-Mistä-Aita-Matalin-Gaidasta.

urpiainen kirjoitti: Sen sijaan minua häiritsee, että jos Gandalf hobitteineen kerran voi aina halutessaan liftata jättiläiskotkien kyytiin, mitä helvattua ne sitten taistelivat pitkin pusikoita pahisten liikkuessa hevosilla sen sijaan, että olisivat lentäneet business-luokassa suoraan vuorelle!

Koska kaiken näkevä silmä olisi huomannut lentämällä lähestyvän sormuksen jo kaukaa.

Dave kirjoitti: No esim. eilisessä Iron Manissa mua kovasti häiritsi mm. se, että Tony Stark väsäsi siellä luolassa minikokoisen fuusioreaktorin. Kun se nyt kerta kaikkiaan ei yhdeltä mieheltä luolassa onnistu, vaikka olisi aivan minkälainen nero tahansa.

Lukisit enemmän sarjakuvia. Marvelhöttöä pitää katsoa Marvelhöttönä. Realismi pilaisi tarinan.

Reaalijuttuja näen kun katson ikkunasta pihalle. Tai uutisia. Leffoissa suosin höttöä.

Dave. Katso dokumentti.

Mua ärsyttää eniten realisminillittäjät. Mitä helvetin väliä, jos se rikostutkimussarjan labrahenkilö käyttää jotain vehjettä väärin? Lisäksi samat tyypit hyväksyvät kuitenkin sen, että kaikki tutkijat ovat nuoria ja kauniita ja joukossa on aina joku kiintiögootti/punkkari/muu erikoispukeutuja.

exsu kirjoitti:Mitä helvetin väliä, jos se rikostutkimussarjan labrahenkilö käyttää jotain vehjettä väärin?

Luulisin, että tässä tullaan siihen, että kun itse tietää jonkun asian olevan täysin toisin kuin elokuvassa, niin asia ärsyttää. Siis usein silloin, kun muuten tapahtumat vaikuttavat menevän realistisesti.

^Mä kyllä mielelläni ottaisin sellaisen kuvankäsittelyvehjeksen, jolla saa minimiresoluution pikselimössökuvasta tarkkaakin tarkemman ja kilsan päästä kuvatuista teksteistä täysin lukukelpoisia

Niin juu, ja kaikki edellä mainittu kahdella-kolmella klikkauksella!!!!1