Kitinä

Juu oon, nyt ekaa kertaa. Elämäni toinen seurustelusuhde - ja toivottavasti loppuelämän mieheni, tämä siis

Kyllä ainakin kerran. En ole vuosiin nähnyt kyseistä poikaa (tai no miestä nykyisin) mutta sen tiedän että jos näkisin niin edelleenkin olisin ihan heikkona häneen. Teininä olin täysin hullaantunut jopa pakkomielteeksi asti.
Eipä ole sen jälkeen sitten ketään muuta tullut joka olisi niin saanut mun pään sekaisin, enkä usko että tuleekaan. Ehkä onneksi, koska on se aika pelottavaa. Ja raastavaa.

Olen ollut kahdesti. Ainakin sen perusteella, että ero teki helvetin kipeää. Noiden lisäksi ammattikoulussa 17-vuotiaana olin teinirakastunut yhteen poikaan, jonka kanssa pääsin ihme kyllä suutelemaan eräänä iltana, mitään kummempaa sitä ei kyllä sitten syntynyt.

Vai että olenko!!
Voi hyvä sylvi!

Olen aivan liian nopea ihastuja ja sitten ne ihastukset myös säilyy melko hyvin, kunhan ihastuksen kohde ei saa tietää. Joskus olen ollut lähes tuskastunut siihen kun näen naisissa usein pelkkää hyvää aluksi ja sitten olen jotenkin liiankin ihastunut.

Nyt kun ikää on tullut lisää, koen ihastumisen ja rakastumisen jotenkin syvällisemmin ja nyt jo kohtalaisen pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa olemme kohteliaan rakastuneita toisiimme. Ehkä siitä on se lapsellinen rakastuminen mennyt, mutta tunnetta ja rakkautta on ihana kokea ja luulen ja toivon, että se kestää!

Mutta teininä...voi hyvä tavaton. Silloin olin melkein kaikkiin söpöihin ihastunut, kassaneideistä ja siivoojista aina hallitusneuvoksiin ja tietenkin opettajiin.

Niin , se tylsä puoli näissä on että tuppaan rakastumaa siroihin ja söpöihin ja nuoriin. Ennen kun olin nuori myös vanhemmat naiset kiinnosti mahdottomasti ja jostain syystä oli pienirintaiset aivan ihania mun mielestä, mutta nykyään on pitkään ollut isot ja kauniit pyöreät rinnat iloja silmille enemmän. Kyllä mies vain on eläin, ei voi mitään!

© STADINARSKA

Gat kirjoitti:

Dave kirjoitti:

par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.

Leffamatskua. Johtaako yleensä mihinkään. Tai entäs jos ei uskallakaan toimia kuten pärsky toimi?

Tapailu-seukkaus-juttua, kunnes sen ex hyökkäsi puskista ja haluasi sen takas. Pöljä meni. Satunnaista perään haikailua välillä kummankin suorittamana, nykyään siis ollaan kavereita. Ollut aika hiljaa sen jälkeen kun kerroin olevani paksuna.

Otsikkoon viitaten, haluaisin olla juuri nyt Kroppa huutaa romantiikkaa!!

^Sitä ne Cosmot saa aikaan

huima kirjoitti:^Sitä ne Cosmot saa aikaan

Ei kun se on testosteroni. Mut nyt menis romantiikka(kin)!

Olen ja sitä tunnetta kaipaan, sellaista ei ole ollut varmaan viimiseen 15 vuoteen mitä silloin oli ... *huoh*.