Klaanien paluu

[aasi]

Katkelma J. Korpelan kymmenen(!) vuotta sitten kirjoittamasta kirjoituksesta "Internet muuttaa maailman 2".

Netti on mahdollistanut aivan uudentyyppisten sosiaalisten ryhmien syntymisen: ihmiset voivat ryhmittyä hyvinkin suppeiden aihepiirien ympärille maantieteellisten esteiden häiritsemättä. Etäisyyden mittayksikköhän ei ole enää metri vaan bittiä sekunnissa (ja käytettävissä olevien nettipalvelujen valikoima). Aihepiiri, olipa se esimerkiksi tutkimusala tai vapaa-ajan harrastus, jota harrastaa vain muutama ihminen koko maailmassa, voi silti synnyttää sosiaalisen ryhmän nettiyhteisöön, nettiklaanin. Myös yhteisten ongelmien kuten sairauksien ympärille syntyy nettiklaaneja.

Tulevaisuudessa ihmisten sosiaalisen elämän yksi tärkeä piirre onkin kuuluminen ja osallistuminen nettiklaaneihin, jotka eivät yleensä koskaan tapaa niinsanotussa todellisuudessa mutta elävät ehkä hyvinkin kiinteässä yhteydessä keskenään virtuaalisuudessa. Kuten kaikkiin kiinteisiin ihmisyhteisöihin, nettiklaaneihin syntyy omia tapoja, moraalisääntöjä ja symboleita. Luonnollisestikin syntyy myös kilpailevia nettiklaaneja ja nettiklaanien yhteenliittymiä.

Nettiklaaneja tai klaanien ituja on jo hyvin paljon. Niiden toiminta tapahtuu teknisesti yleensä meilauslistoilla, nyysiryhmissä tai irkkailuna mutta Veb ja nettilehdet ovat nopeasti tulossa mukaan kuvaan.

Poliittisten puolueiden, ammattijärjestöjen ja monien muiden vastaavien yhteisöjen kuihtuminen nopeutuu, sillä vaikka jotkut niistä ensin yrittävät ruveta toimimaan netissä, niin niiden onttous ja turhuus paljastuvat verrattaessa niitä klaaneihin, joiden peruslähtökohtana on todellinen asialinja. Tämä tietysti tulee edellyttämään poliittisen järjestelmän vaihtamista käytännössä vaikkakaan ei ehkä muodollis-oikeudellisesti.

Nettiklaanien merkityksen kasvaessa saattavat sukulaiset, naapurit ja tuttavat jäädä vähemmälle, mikä jossain mielessä on valitettavaa. Mutta nettiklaanit tarjoavat ihmisille paljon sisällyksekkäämmän, todelliseen yhteiseen kiinnostukseen perustuvat sosiaalisen ryhmän. Ne vievät niin paljon aikaa, että ihmiset eivät yksinkertaisesti ehdi hoitaa sosiaalisia velvollisuuksiaan vaan ylläpitävät vain sellaisia kontakteja, joista todella saavat jotakin. Optimisti voisi ajatella, että sukulaisvierailuista, yhteydenpidosta naapurien kanssa ja tuttavuussuhteista jää henkiin vain se, mikä niissä on arvokasta, ja siihen jopa käytetään enemmän aikaa kuin nykyisin, kun juoruaminen, kerskailu, maailmanmenon päivittely ja omasta elämästä raportointi jäävät pois.

Koska nettiklaani on yhteisö, johon ei synnytä vaan liitytään, sen on elääkseen hankittava uusia jäseniä ja otettava heidät yhteisöön. Tähän tulee sisältymään sekä mainostusta että initiaatioriittejä. Monet pitävät nettiä ihanteellisena avoimena yhteisönä, ehkä jopa tasa-arvon toteutumana ja kaikesta vallankäytöstä ja byrokratiasta vapaana. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Mitä aikaisemmin nettiklaanit rupeavat organisoitumaan, kehittämään sääntöjä, hierarkioita, byrokratioita ja johtokuntia, sen parempi. Jokaiseen ihmisyhteisöön nimittäin muodostuu näitä anarkistin vihaamia ilmiöitä, ja julkilausumattomat "sinunhan pitää ymmärtää" -säännöt, salaiset mutta hyvin todelliset hierarkiat, piilotetut byrokratiat ja vallankäyttö kaiken julkisuuden ja kontrollin ulkopuolella ovat pahempi asia kuin bysanttilaisinkaan julkinen organisoituminen.

Taidanpa kuulua johonkin nettiklaaniin.

[PerttiMakimaa]

Taidanpa kuulua johonkin nettiklaaniin.

Näin keskiluokkaisena jäsenenä uskallan puhutella yläluokkaa ja todeta nettisivuilta löytyvän aineiston olevan kiinnostavaa.

Poimintoja:

"Olennaista on, että nettiklaanit muodostavat uudentyyppisiä yhteisöjä, joissa ideoita kehitetään yhdessä ja joissa uudet ideat voivat hyvin nopeasti saada tuekseen määrätietoisen etujoukon." Onwards soldiers, woo-ou-woo-u!