Kitinä

Lueskelin ja postasinkin Juoksufoorumilla ketjuun, jossa verrattiin kahta tulosta: 140kg penkistä ja 3:00h marathonilla. Kumpi on sinusta kovempi saavutus? Juoksufoorumilla moni tuntui pitävän penkkitulosta kovempana. Harva on pystynyt kumpaankin, varsinkaan samana vuonna. Omasta mielestäni maratulos vaatii selvähkösti enemmän työtä.

Itse arvostan tietenkin tuota juoksutulosta. Raskaiden esineiden nosteleminen on koneiden ja robottien hommaa.

EDIT: Nyt kirjoitin kyllä ihan väärin. Siis arvostan enemmän juoksutulosta. En arvosta kumpaakaan kovin paljoa, sillä tuollaisten yli 10 km ultramatkojen yhtämittaisessa juoksemisessa ei ole mitään järkeä.

Uskon että maratonin 3 h rajan kykenee saavuttamaan useampi kuin tuon 140 kg rajan. Maratonissa kun esimerkiksi koko ei ratkaise juuri mitään. Tukevarakenteinenkin köriläs kykenee helpommin nostamaan kuntopohjansa riittävän kovaksi maratonia varten kuin pienikokoinen ihminen saavuttamaan riittävän lihasmassan tuota 140 kg:tä varten ehjänä.

Nivelet siinä kunnossa, ettei kumpaakaan voi lähteä edes tavoittelemaan, mutta toi 140 penkistä on varmasti lähempänä. Mun lihaksisto soveltuu paremmin raudan nostamiseen kuin pitkän matkan juoksuun.

Molemmat vaativat pitkäkestoisen harjoittelun, mutta yksittäisenä urheilusuorituksena toi maraton on haastavampi. Maksimipainon nostaminen kuitenkin suorituksena aika simppeli. Se joko nousee tai ei. Maraton on paljon herkempi tankkauksen ja vauhdinjaon suhteen, joten pidetään sitä nyt haastavampana, jos näistä tarvii valita.

Ajoin takaa sitä, kumpi vaatii enemmän laadullista ja määrällistä reeniä. Suorituksia sinänsä on turha verrata keskenään.

Kyllä mä sanoisin että se marailu on rankempaa. Siinä hengästyy.

Hyvin pitkältihän kyse on myös niistä luontaisista ruumiinrakenne-eroista ihmisillä. Joo, joku ei ehkä pysty minkäänlaisen harjoituksen jälkeen puskemaan sitä 140 kiloa malmia ilmaan, mutta jos laitettais mut tai bläntli harjoittelemaan tollasta maratonsuoritusta varten niin todennäköisesti verenmakua, tuskaa, sydänkohtauksia ja urheiluvammoja vaadittaisiin huomattavasti enemmän kuin mitä harjoitus 140 kilon penkkitulokseen olisi koskaan vaatinut.

Raskaiden esineiden nosteluhan on loppupeleissä ihan yksinkertaisen lepposaa ja mukavaa puuhaa. Kestävyyslajien vaatima pitkittynyt kärsiminen ei.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Ajoin takaa sitä, kumpi vaatii enemmän laadullista ja määrällistä reeniä.

Ei sitä voi suoraan verrata, kun se on tapauskohtaista. Mutta jos ajatellaan, että olis ominaisuuksiltaan vertailukelpoiset jampat kumpaankin lajiin, niin voima kehittyy pienemmällä tuntimäärällä.

Vagabondo kirjoitti:Ei sitä voi suoraan verrata, kun se on tapauskohtaista. Mutta jos ajatellaan, että olis ominaisuuksiltaan vertailukelpoiset jampat kumpaankin lajiin, niin voima kehittyy pienemmällä tuntimäärällä.

Sinänsä kiinnostavaa tässä vertailussa on se, kuinka voimakkaasti ihminen ajattelee itsensä kautta. Hintelä juoksijapoika ei osaa ottaa juoksulaseja pois, eikä vanttera voimapussikaan kykene omia peilireiskojaan riisumaan. Mä kuvittelisin olevani jossakin välimaastossa, ehkä hieman voimapuoleen painottunut, vaikka hoikka olenkin. Olen vaan aidosti yllättynyt siitä, kuinka vaikeasti saavutettavana ihmiset pitävät 140 penaa.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Sinänsä kiinnostavaa tässä vertailussa on se, kuinka voimakkaasti ihminen ajattelee itsensä kautta. Hintelä juoksijapoika ei osaa ottaa juoksulaseja pois, eikä vanttera voimapussikaan kykene omia peilireiskojaan riisumaan. Mä kuvittelisin olevani jossakin välimaastossa, ehkä hieman voimapuoleen painottunut, vaikka hoikka olenkin. Olen vaan aidosti yllättynyt siitä, kuinka vaikeasti saavutettavana ihmiset pitävät 140 penaa.

No mitenkäs muuten tota kukaan ajattelisi kuin itsensä kautta? Skannailin tossa Helsinki city marathonin tulosluettelon viimeiseltä kymmeneltä vuodelta ja miehissä näytti olevan jotain 2%+/-0,5% jotka ton 3h alittaa (yleisessä sarjassa). En tiedä miten nopeaksi marathoniksi Helsinki lasketaan eli onko jossain muussa kisassa kolmen tunnin alitus selvästi helpompaa. Naisissa vastaavasti noin 0,5% näytti pääsevän alle kolmeen tuntiin.

Rippetoen kirjasta löytyy taulukko minkä perusteella voinee arvioida tota 140kg penkkaamisen vaikeutta. 60 kilosen maratoonarin lienee hankala nähdä itseään bulkkaamassa monta kymmentä kiloa painavammaksi jotta pystyisi noihin voimatasoihin. Pakkotoistossa varmaan tulos olisi suurinpiirtein päinvastainen kuin jollain juoksufoorumilla.

Omakohtaisesti olisin varmaan kymmenen vuotta sitten pitänyt selvästi realistisempana 3h marathonia. Nyt jos pitäisi valita niin valinta olisi selvästi hankalampi, mutta 140kg saataisi tuntua realistisemmalta tavoitteelta pitkällä aikavälillä.

ak kirjoitti: Rippetoen kirjasta löytyy taulukko minkä perusteella voinee arvioida tota 140kg penkkaamisen vaikeutta.

Mielenkiintoinen taulukko. Ton perusteella arvioisin, että halutessani voisin saavuttaa ton 140kg, kun vertaa tulostasoa kyykyn taulukkoon, jossa ylitän omalla painollani advanced rajan. Samalla painolla advanced raja penkkipunnerruksessa ole paljoa alle 140kg:n.

Mietin tossa just et miks jääkiekkoilijoita pidetään aina niin tyminä. Joku sadan metrin kipasuhan se vasta vaatiikin älyä. =) Saati sit jolkotella viä pitempään.

Ontopic ei ole taaskaan mitään sanottavaa.

140kg puhtaana merkistä on kyllä sen verran kova suoritus, että taitaa jäädä meikäläiseltä haaveeksi ellen ala penkkiä joskus kunnolla treenaamaan. No niin jää kyllä maratonikin vaikka kuinka treenaisin.

Kyllä musta maratonin vetäminen kolmeen tuntiin on ehottomasti kovempi saavutus.

Mutta tässä aivan ylittämätön urheilusuoritus.