Milloin näit ensimmäistä kertaa neekerin?
Lähetetty: 29.05.2011 22:11
Milloin näit ensimmäistä kertaa neekerin?
Vai ovatko Kitinäläiset niin nuorta sukupolvea ja niin isojen kaupunkien asukkaita, etteivät voi muistaa koska neekerit ovat heille aina olleet niin arkipäiväisiä?
Minun lapsuudessani neekereitä näki vain Johnny Weismullerin Tarzan-filmeissä. Oli hyvät neekerit, ne jotka kantoivat höyläämättömästä laudasta tehtyjä laatikoita, tipahtelivat Mutia-jyrkänteen kallioilta ja joita ruoskittiin jotta ylittivät viidakon pahan seidan merkin. Siitä eteenpäin ilmestyivät pahat neekerit. Nuo joilla oli maalatut naamat, jotka soittivat rumpua, väijyivät retkikuntaa puiden oksilla ja ehtivät tappaa ne hyvät neekerit kekseliäillä tavoilla (mm. kahtia repimällä) ennen kuin Tarzan pelasti valkoiset, erityisesti Janen tietysti.
Livenä ei ainakaan Varkaudessa juuri neekereitä näe. Joskus harvoin kadulla ja kerran baarissa. Mutta 60-70-luvuilla niitä ei ollut. Orimattilassa en ole vieläkään nähnyt yhtään neekeriä. Isäni kuulemma kerran näki yhden, ajamassa leikkuupuimuria!
Minä näin livenä neekerin ensimmäistä kertaa vuonnna 1978, luokkaretkellä Jyväskylään (siihen aikaan luokkaretkiä ei tehty ulkomaille). Siellä yliopiston kirjastossa istuskeli ihan oikea neekeri! Päättelin ja hämmästelin, että on neekeriksi ihan sivistynyt, lukutaitoinen ja vielä yliopistossa.
Helsingissäkään ei sinne muuttaessani ollut paljoakaan neekereitä 80-luvulla. Poismuutettuani 90-luvun puolivälissä yllätyin, kun kaverini kertoi että Rautatieasema on täynnä neekereitä. Ja olihan se.
Mutta Pasilan Hoasin kämppäni solounaapurina oli 80-luvulla muutamia kuukausia neekeri. Vieläpä somali. Mutta lääkäri, Punaisen Ristin koulutuksessa. Muuten kaftaania kotona pitävä tosimuslimi.
Vai ovatko Kitinäläiset niin nuorta sukupolvea ja niin isojen kaupunkien asukkaita, etteivät voi muistaa koska neekerit ovat heille aina olleet niin arkipäiväisiä?
Minun lapsuudessani neekereitä näki vain Johnny Weismullerin Tarzan-filmeissä. Oli hyvät neekerit, ne jotka kantoivat höyläämättömästä laudasta tehtyjä laatikoita, tipahtelivat Mutia-jyrkänteen kallioilta ja joita ruoskittiin jotta ylittivät viidakon pahan seidan merkin. Siitä eteenpäin ilmestyivät pahat neekerit. Nuo joilla oli maalatut naamat, jotka soittivat rumpua, väijyivät retkikuntaa puiden oksilla ja ehtivät tappaa ne hyvät neekerit kekseliäillä tavoilla (mm. kahtia repimällä) ennen kuin Tarzan pelasti valkoiset, erityisesti Janen tietysti.
Livenä ei ainakaan Varkaudessa juuri neekereitä näe. Joskus harvoin kadulla ja kerran baarissa. Mutta 60-70-luvuilla niitä ei ollut. Orimattilassa en ole vieläkään nähnyt yhtään neekeriä. Isäni kuulemma kerran näki yhden, ajamassa leikkuupuimuria!
Minä näin livenä neekerin ensimmäistä kertaa vuonnna 1978, luokkaretkellä Jyväskylään (siihen aikaan luokkaretkiä ei tehty ulkomaille). Siellä yliopiston kirjastossa istuskeli ihan oikea neekeri! Päättelin ja hämmästelin, että on neekeriksi ihan sivistynyt, lukutaitoinen ja vielä yliopistossa.
Helsingissäkään ei sinne muuttaessani ollut paljoakaan neekereitä 80-luvulla. Poismuutettuani 90-luvun puolivälissä yllätyin, kun kaverini kertoi että Rautatieasema on täynnä neekereitä. Ja olihan se.
Mutta Pasilan Hoasin kämppäni solounaapurina oli 80-luvulla muutamia kuukausia neekeri. Vieläpä somali. Mutta lääkäri, Punaisen Ristin koulutuksessa. Muuten kaftaania kotona pitävä tosimuslimi.