AarneAnkka kirjoitti:Huomenta. Päätä särkee. Telkussa pyörii Avara Luonto. Pitäiskö käydä lenkillä...? Meinasin eilen että pitäisi, mutta nyt on tosi ponneton olo.
Sama täällä, ja oksettaa edelleen vaikka kävin jo aikamoiset määrät pönttöön kiskasemassa. Ei jumalauta, nytkö se vatsatauti piti kehittää? Kauan tämä painajainen kestää?
Töistä kotiin. Piiiiiiiiiiiitkä (tylsä) päivä vielä edessä, ja huomenna pääsee (sarkasmia) taas kouluun! Nyt vähän nälättäisi, kaipa sitä pitää jotain vatsantäytettä lähteä kehittelemään.
tonttu kirjoitti:Huooh, ihan kuin oisi jyrän alle jäänyt.
Veit jalat suustani.
Koko viikonloppu ulkoiltu erämaassa. Taisi tulla raittiinilmanmyrkytys, mutta nyt kun on kotiutunut, syönyt, käynyt pitkässä lämpimässä suihkussa ja korkannut oluen olo on taivaallinen
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
Sunnuntaita kityilijät!
Mä näin ihan vinksahtaneen unen viime yönä:
Olin keksinyt aikakoneen, jonka avulla piti estää jonkun tulevan suurkatastrofin syntyminen. Aikamatkalle lähtiessäni tapasin aikakonelaboratoriosta tunkeilijan, jonka ammuin hengiltä tietämättä että se olikin minä itse tulevaisuudessa. Näin tulin paitsi tehneeksi maailmanhistorian omituisimman itsemurhan myös estäneeksi itseäni estämästä sen katastrofin.
Tylsistyminen uhkaa taas mielenrauhaani... Tekisi mieli lähteä lenkille, mutta ei oikein pysty. Tiskata pitäisi, muttei sitten millään kiinnostaisi... Potkun perseelle kaipaisin...
Angita kirjoitti:Itkettää, sattuu, pää on pumpulipallo. Kelaan vanhoja päättymättömällä kasetilla. Käperryn peiton alle piiloon. Haluan unohtaa. Haluan pois.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Elukka kirjoitti:Mä näin ihan vinksahtaneen unen viime yönä:
Olin keksinyt aikakoneen, jonka avulla piti estää jonkun tulevan suurkatastrofin syntyminen. Aikamatkalle lähtiessäni tapasin aikakonelaboratoriosta tunkeilijan, jonka ammuin hengiltä tietämättä että se olikin minä itse tulevaisuudessa. Näin tulin paitsi tehneeksi maailmanhistorian omituisimman itsemurhan myös estäneeksi itseäni estämästä sen katastrofin.
Jumalauta että nauratti!!! Kiitos ja kumarrus, juhlistan tilannetta oikein kuvalla:
Jahas, työpäivä voiton puolella, seisova pöytä syöty pöydittä ja ajatukset salireenissä. Jos toi työkaveri tossa lähtis mukaan, niin sais extraboostia reeniin. Sit vois, edelleen työaikana, käydä saunassa... ja tuplapalkalla. On niitä jotain hyviäkin puolia tässä ammatissa
Jälleen kerran sekä lauantaina että sunnuntaina luistelemassa muutamia kilometrejä Taivallahden retkiluisteluradalla. On se vaan hienoa. Vain omat vanhat jääkiekkoluistimeni harmittavat; olisi hienoa painella muiden tapaan oikeilla retkiluistimilla sauvojen avustuksella. Tällä kertaa selvisin jopa nolaamatta itseäni kaatumalla ihanien, punaposkisten ulkoilijanaisten edessä. Sen sijaan suoritin ilmeisen viikottaisen nolojen tilanteiden mies -kaatuiluperformanssini lauantaina varsin mittavan bussipysäkkiyleisön edessä. Liukkailla kengillä ensin vauhdikas steppausesitys, joka huipentui kunnon slapstick-tyylin kaatumiseen: jalat korkealle ilmaan ja takapuolelleeni/selälleni hankeen. Oli ihmisillä taas naurussa pitelemistä. Kaiken lisäksi takamus ja olkapää olivat tänään aamulla tästä hölmöilystä vähän kipeät. Taidan olla niin vanha, että hölmöilyt kostautuvat ihme jomotuksina.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Oon itsekin nyt käynyt tuolla Taivallahdessa luistelemassa, ihana paikka! Ainoa vaan et mun jalat joutuu varmaan kohta amputoimaan, kun ei sitä luistelua raaski lopettaa ajoissa.
Jessus että voi ihmisen jalat olla rikkipoikkikatki. Tapetit on seinissä ja muttotarkastusta odotellaan tiistaille, toivotaan että menee läpi. On kaikkensa antanut olo, taitaa uni tulla helposti silmään...
Olihan tuosta velimiehestäkin apua, kun poeka toi kipeälle jaffaa . Olokin on hitusen parempi kuin aiemmin, mutta eipä tässä vielä tanssiksi uskalla laittaa.
Heh, mä oon ollut aivan päinvastaisella linjalla. Olen sisäillyt koko päivän lukien lehtiä, katsoen digiboksiin kertyneitä ohjelmia ja pesten pyykkiä. Kaikkein uloimpana olin tänään, kun kävin parvekkeella laittamassa tuikkukynttilän lyhtyyn. Pitäisköhän käydä edes viemässä roskat että saisi vetäistyä keuhkoon Espoon ulkoilmaa...