Olisiko siis sinusta näyttely ollut ok, jos yksi kaluttu jalka olisi jätetty pois ? Vai katsoitko edes kuvia, vai missä se verisyys päässäsi syntyi ? Mitä luulet muuten, uskallatko antaa lapsiesi katsoa luontofilmejä ?PerttiMakimaa kirjoitti:Tosi kiva jos joutuisi pohtimaan uskaltaako edes kirjastoon enää mennä. Heräillään sitten yöllä kun lapset näkevät painajaisia verisistä eläimistä. Ja kaikki tämä, koska "minulla on oikeus"!
Olen muuten itse nähnyt noin 10-vuotiaana peuran nylkemisen. Se oli jäänyt auton alle ja isin kaverit päättivät syödä sen. Muistan kyllä, että se herätti jotain äklöjä ja vähän ahdistaviakin tunteita, mutta jossain kohtaa ihmislapsi kuitenkin joutuu elämässä kohtaamaan maailman raadollisuuden. Nuo kuvat eivät varmasti herätä yhtä voimakkaita reaktioita lapsessa. Saattavat kyllä herättää kysymyksiä, että miksi nuo eläimet ovat tuollaisissa pienissä häkeissä, ja miten kauan niitä siellä meinataan pitää. Tekeekö pahaa vastata, että ne ovat siellä jotta joku täti saisi niistä kivan ruumiin niskaansa, oikein tassuilla varustettuna, jos haluaa ? Ja että elukat ovat tästä tärkeästä syystä siellä koko elämänsä kuolemaansa saakka... Jos tekee pahaa vastata, niin silloin koko tarhauksen pitäisi tehdä pahaa.