Alan olla yhä varmempi siitä että se kamala viimeöinen päänsärkyoksennuskohtaus ei ollut mikään kankkunen (hei kamoon, kolme siideriä), vaan alkoholin laukaisema migreenikohtaus. Joskus käy näinkin. Myös välkkyvän tietokonemonitorin (eli tavallinen CRT-kuvaputki) tai välkkyvän valon katsominen aiheuttaa minulla usein migreenipahoinvointia. Esmes jos tanssilattialla välkytetään strobovaloa alkaa tehdä tosi pahaa ja on pakko sulkea silmät ja häipyä paikalta. Myös muuten vaan jos rasitan silmiäni liikaa esim. lukemalla tai pelaamalla liian pitkän ajan putkeen, päässä oleva migreenimitta alkaa täyttyä.
Onko kellään teistä migreeniä? Onko se usein toistuva piina, vai iskeekö se vain tämän tästä? Onko laukaisevia tekijöitä ja millaisia? Auttavatko lääkkeet?
Stressin yhteydessä toisinaan iskee migreeni. Oireet ovat onneksi lievittyneet todella paljon iän myötä. Yläaste- ja lukioaikoina kohtaukset äityivät toisinaan niin pahoiksi, että laatta lensi, näkökenttä kapeni kämmenen kokoiseksi ja särky pahimmillaan esti ajattelemisen kokonaan. Yhdellä historiantunnilla lukiossa iski niin paha kohtaus, etten saanut millään järjellisiä lauseita suustani. Välkkyvät ja kirkkaat valot laukaisivat ainakin aiemmin minullakin kohtauksen, jos se oli muutenkin "tuloillaan" tai välkkymistä jatkui pidempään. (esim. auton kyydissä puiden latvojen välistä vilahteleva aurinko, järvellä pienten laineiden pinnassa välähtelevät heijastukset, joskus tietokoneen näyttö tai telkkari)
Tavallisista särkylääkkeistä (Burana&co.) ei ollut juurikaan apua, lähinnä oireita lievitti nukkuminen hämärässä huoneessa. Myöhemmin tuli todettua, että alunperin masennuslääkkeeksi kehitetty Triptyl lopettaa kohtauksen varsin nopeasti ja tehokkaasti.
Mulla migreeni alkoi myöhäisteininä, olin 16 tai niillä main. Ei kivaa, mutta aika perinteistä: kesti suunnilleen päivät, ensin tunto sormista pois ja sitten näkökenttään alkoi ilmaantua sahalaitoja. Lopuksi pahoinvointia ja jomottavaa yksipuolista päänsärkyä. Eivätkä mitkään lääkkeet auttaneet, tietenkään.
No, viimeinen tätä laatua oli joskus 25:n kieppeillä, kun Ranskassa päättyi tenttikausi. Se olikin toistaiseksi karmein kokemani, kesti toista vuorokautta, laatta lensi ja olin niin särkyinen, että ryömin sängystä pesuhuoneeseen lämmittämään ohimoani kivilattiaa vasten (lattialämmitys, näettekös).
Sitten se otti ja loppui... kunnes.
Olin lähdössä rauhanturvaajaksi, ja koulutusleirin tiimoilta sain tarpeettoman stressaamisen tiimoilta melko kroonisen päänsäryn. Palatessani kotipuoleen vietin kuukauden siten, että pikkumigreenejä oli suunnilleen neljä viikossa. Ei niin kiva. Muuten päätä jomotti miltei jatkuvasti. Hiljalleen kohtaukset tosin vähenivät, mutta jomotus jatkui; erityisesti stressi sai niskan jäykäksi.
No, aloinkin jo ajatella että tämän kanssa pitää vaan oppia elämään, kunnes luin jostain, että jokin belgitutkimus väitti B-vitamiinien alentavan migreeniherkkyyttä. Eipä siinä mitään, ajattelin että kokeilenpa. Ja ällistyttävää kyllä, vitamiiniskeptikon päänsärky alkoi aluksi harventua ja lopulta hävisi melko lailla kokonaan. Stressi tietysti vaikuttaa edelleen, mutta näyttäis vähän siltä, että tämä Kabul on opettanut suhtautumaan siihen paremmin. Mystinen juttu, mutta tämmöistä.
Hyvin harvoin kärsin migreenistä. Pari kertaa vuodessa ehkä. Pääasiallinen aiheuttaja tällöin on liian vähäinen uni ja ehkäpä väsymyksen ja stressin yhdistelmä.
Aluksi päässä tuntuu 'jänskälle' ja tietää, että migreeni on iskemässä. Ei särje eikä jomota, vaan sen vain tietää. Kohta alkaa näkymään tähtiä ja sahalaitaa näkökentässä. Sitten lähtee oikealta puolelta hiljalleen näkökenttä häviämään, kirjan oikeanpuoleiselta sivulta teksti katoaa, ruudulla on puolet tyhjää ym. Vähän ajan kuluttua ohimoita alkaa jomottaa ja jyskyttää niin maan perkeleesti ja samalla näkö alkaa palautua.
Ensimmäisellä kerralla säikähdin NIIN hemmetisti. Olin tupakoimassa viimeistä savukettani ennen nukkumaanmenoa ja kun olin asettamassa tupakkaa huulilleni, huomasin että käteni on muuttunut näkymättömäksi ja tupakka leijuu ilmassa! JUMALAUTA!! Kun "menetetyn" näköalueen tilallahan ei näy mustaa tai valkoista länttiä, vaan aivot säveltävät tyhjään kohtaan loogiselta tuntuvan jatkumon. Toisella kerralla haarukka hävisi näkyvistä kun olin syömässä ja tökkäsin sillä poskeeni.
Viimekertainen kohtaus oli kuitenkin pahin. Migreenin jo iskettyä koetin lukea nettisivulta aloittamaani suomenkielistä levyarviota ja meinasin tulla hulluksi. Näin kyllä selkeästi että teksti on puhdasta suomen kieltä, mutten vain pystynyt lukemaan. Basisti-sanan tajusin kyllä basistia tarkoittavan, mutta luettuna en saanut sanaa muodostettua "bsais...babsi...baba....". HYI HIRVITYS. Ja mikä epätoivoinen olo iskee, kun tuntuu että aivoista on puolet lakannut toimimasta. Ja että jääkö sitä lopullisesti tällaiseksi! Koetin lukea juttua eteenpäin, mutta teksti oli pelkkää mössöä "bndiin tehehnty tsioisn evylnynä..."
Alkoholin nauttiminen ei ole kohtauksia laukaissut, vaikka päänsärkyä repuloissa tottakai onkin esiintynyt. Mutta esim. äidilläni pari olutta saattaa laukaista kaksipäiväisen kohtauksen. Ja hänellä migreenit ovatkin sitä luokkaa, että rätti otsalla, verhot kiinni, silmät kiinni ja ämpäri sängyn vieressä. Siskollani on myös pahemmat kohtaukset kuin minulla.
Sangen klassisia oireita teillä. Mulla ei ole lukioajan jälkeen ollut migreenikohtauksia. Äidillä on kunnon kohtauksia, pahimmillaan oksensi parikin päivää. Äiti oli mukana migreenitutkimuksessa, jossa tutkittiin migreenin periytyvyyttä. Mekin kuulumme migreenisukuun, jippii. Äiti saa tällä hetkellä botox-ruiskeita migreeniin ja ihan kiitettävästi kuuluu ehkäisevän kohtauksia. Ongelmana on ruiskeiden hinta ja se että Kela korvaa niitä(kin) nihkeästi.
Kärsin migreenistä about kymmenvuotiaasta tuonne reilu parikymppiseksi asti. Aluksi migreenikohtaus meni ohi tavallisilla kipulääkkeillä ja nukkumisella, mutta vähitellen päänsäryt pahenivat useamman päivän kestäviksi ja mukaan tuli pahoinvointia ja kuvioiden näkemistä. Laukaisevina tekijöinä oli, ja on edelleenkin, kirkkaat ja vilkkuvat valot sekä kylmä viima. Lääkkeetkin kovenivat ajan myötä. Mikään ei kyllä mielestäni tehonnut kovin tehokkaasti, suurin kuolemafiilis meni ohi, mutta aina päänsärystä sai kärsiä ainakin lievänä sen neljä päivää. Sitten parinkympin jälkeen kohtaukset harvenivat ja nykyisin migreeni iskee enää todella harvoin. Tosin nykyisin kärsinkin sitten jumittavista hartioista ja siitä aiheutuvasta päänsärystä.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Lolita kirjoitti: Tosin nykyisin kärsinkin sitten jumittavista hartioista ja siitä aiheutuvasta päänsärystä.
Liikuntaa, liikuntaa ja vielä enemmän liikuntaa. Niin lähtee ykspuolisista työasennoista johtuvat jomotukset ja nopsasti. Näin siis ainakin meikäläisellä, joka ei ole edes hierojan palveluita tarvinnut sen jälkeen, kun aloitti säännöllisen liikkumisen ja venyttelyn.
bronalle Botoxia migreeniin, herranjestas mitä myrkkyä se äitis antaa itseensä ruiskuttaa. Ei oikeastaan mikään ihme, ettei Kela halua sitä korvata.
Olen todella onnekas ihminen, sillä en kärsi migreenistä. Kovia useita päiviäkin jatkuvia päänsärkyjä kyllä on, mutta niihin ei liity mitään näköhäiriöitä tai pahoinvointia.
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Kaksi ominaista piirrettä omista migreenikohtauksistani tuli vielä mieleen: Yleensä olen haistanut kohtauksen alkaessa savun hajua. Ne näkökentän peittävät häiriöt ovat puolestaan olleet sellaista vihreän ja punaisen kirjavaa "vipellystä" harmaalla taustalla, vähän kuin olemattomalle kanavalle käännetyn TV:n ruudussa näkyvä "lumisade". Ei siis sitä perinteistä sahalaitaa.
Elukka kirjoitti:Yleensä olen haistanut kohtauksen alkaessa savun hajua.
Just. Mulla taas tuntuu joskus ennen kohtausta nenässä veren tai raudan haju. Ja yleisellä tasolla tuntuu hajuaisti herkistyvän kovasti, ja kaikki pahat hajut (esim. pakokaasu) tuntuvat vain pahentavan oloa. Mutta se taitaa olla psykologista.
Minulla ollut kohtauksia lapsesta lähtien. Jossain vaiheessa en voinut sietää appelsiiniesansseja tai Lipsil-huulirasvaa, laukaisivat kohtauksen jos käytin.
Nykyään tässä vaiheessa vuotta käytän aina aurinkolaseja, jo pieni hetki hangesta heijastuvaa auringonvaloa ja kohtaus on varma.
Jännä juttu muuten, raskauden aikana minulla ei ollut kertaakaan migreeniä, tänä vuonna jo kaksi kertaa halailtu vessanpönttöä ja muutama kerta ollut pienempi kohtaus...
safi kirjoitti:
bronalle Botoxia migreeniin, herranjestas mitä myrkkyä se äitis antaa itseensä ruiskuttaa. Ei oikeastaan mikään ihme, ettei Kela halua sitä korvata.
Auttaaks se ryppyihin samalla? Joo sori huono.
Mulla on semimigreeni, tosin itsellä kohtaukset menevät työnimellä aivokasvain (oma diagnoosi).
Saan "kohtauksia" joissa näkökenttä muuttaa muotoaan ja tarkkuuttaan, savu haisee, kädet tuntuvat oudolta ja oksettaa. Ainoa vaan että päätä ei särje. Ilmeisesti nämä ovat jotenkin yhteydessä stressiin ja tietokonenäyttöjen kanssa touhuamiseen, koska ovat poikkeuksetta tulleet aina tilanteissa, kun on ollut kiire ja joutunut tekemään vielä jotain hommia koneella.
Exsat kirjoitti:Saan "kohtauksia" joissa näkökenttä muuttaa muotoaan ja tarkkuuttaan, savu haisee, kädet tuntuvat oudolta ja oksettaa.
Tunnistan kaikki edellä mainitut omista migreenikohtauksistani. Minulla tosin noihin liittyi aina vasemman silmän ympärille keskittynyt puristava särky.
Lukiosta saakka olen migreenia potenut. Laukaisevia tekijöitä ovat valvominen, vilkkuvalot, stressi ja kuukautiset. Erityisesti kaksi viimeisintä syytä toimivat yhdessä takuuvarmasti.
Kohtaus alkaa puolipyöreiden sahalaitojen ilmestymisellä ja näkökenttään tulee pistemäisiä puutosalueita, joskus suurempia. Näkeminen ei onnistu, hahmotan etäisyydet ja kuviot aivan väärin. Ajattelukyky katoaa, yleensä myös puhuminen ja liikkuminen on vaikeaa. Pää tuntuu painavan parikymmentä kiloa vaikkei siihen vielä koske. Ryömin aina tässä vaiheessa mahdollisimman pimeään paikkaan kohtauslääkkeet (Zomig 5 mg + Burana 1200 mg/Para-Tabs 1000 mg) otettuani ja nukahdan kolmeksi tunniksi. Kerran kohtaus alkoi työpaikalle päästyäni ja ilman lääkkeitä koitin suoriutua takaisin kotiin sillä tuloksella että kapusin väärään bussiin, jäin pois paikassa x ja eksyin läheisen urheilualueen pururadoille pariksi tunniksi. Joskus alkuun liittyy näköoireiden sijaan tai lisäksi hyytävä pahoinvointi, oksentelu on myös yleistä.
Jos on todella hyvä säkä kohtaus menee levolla ja lääkkeillä ohi, tosin siitä jää päivän kestävä pöhnä ja todella väsynyt olo. Usein käy niin että pahin kipu jää tulematta sillä kertaa, mutta lähimmän kahdentoista tunnin sisään oireet uusivat, tällä kertaa toimintakyvyttömäksi tekevän kivun kanssa. Päänsärky on aina toispuoleista ja niin kovaa että sydämen lyönnit tuntuvat pahentavan sitä. Ei pysty liikkumaan, ei pitämään silmiä auki. Valo, äänet, hajut ja liike pahentavat oloa. Kerran tätä on kestänyt kaksi vuorokautta, yleensä pahin menee ohi vuorokaudessa. Joskus jää jälkipäänsärky pariksi vuorokaudeksi, ei varsinaista migreeniä mutta kovaa, molemminpuolista päänsärkyä johon mitkään kokeilemani lääkkeet eivät auta. Työkykyä silloinkaan ei ole, yhteen väliin nämä päänsäryt aiheuttivat niin paljon poissaoloja työstä että harkitsin vakavasti jokapäiväistä lääkitystä estämään niitä.
Luojan kiitos kohtaukset ovat vähentyneet, edellinen taisi olla alkusyksystä. Elämäntapojen muutos on auttanut, parasta hoitoa on estohoito liikunnalla, riittävällä unella ja alkoholittomuudella. Stressikausina epäolennaisuuksien minimointi elämästä helpottaa myös.
En usko oman "tautini" olevan migreeniä, jotain sen lähisukuista kaiketi?
Kohtauksia tulee erittäin harvoin, saattaa olla jopa vuosia väliä, mutta kestvät sitten useita päiviä. MIKÄÄN lääke ei auta, lääkärit ovat jaelleet tosi tuimien särkylääkkeiden, lihasrelaksanttien ja ties minkä reseptejä, mutta 3-7 päivän ajan päänsärky on ja pysyy. Viimeksi tämän sattuessa en pystynyt edes kävelemään (ryömin mm. vessaan, joluin lattialla suihkussa...). Onneksi viimeisimmästä on aikaa nelisen vuotta
Jep, tämä on minullakin laukaiseva tekijä. Unohdinpa mainita tuon kokonaan. Syy miksen juo valkoviiniä (sen lisäksi että se on minusta pahaa).
Tanniini punaviinissä ei sovi kaikille. Minulle onneksi sopii
On muuten "vähätanniinisia" punkkujakin olemassa.
Itsellä iskee migreeni n. kerran vuodessa, ja silloinkin stressi aiheuttaa sen. Jos mie kunnolla hermostun, päätä alkaa särkemään, mutta sitä en kyllä migreeniksi laske.
Mulla on ollut migreeni ehkä kerran tai kaksi murrosiässä, ei sen jälkeen. Koputan puuta.
Hyviä vinkkejä olette jakaneet ja minä jaan lisää. Migreenin uhatessa ranteiden sisäpuolten valelu lämpimällä vedellä kuulemma auttaa, kun se laajentaa verisuonia. Auttaa kuulemma niin hyvin, että eräs suomalainen nainen on hakenut patentin apuvälineelle, jolla veden saa ohjattua tasaisesti kummallekin ranteelle.
Joskus kun vielä useammin migreenistä kärsin, luin jostakin terveyslehdestä, että yhdistelmä kofeiini+parasetamol+asetyylisalisyylihappo auttaa migreeniin joillakin potilailla. Ohjeena oli ottaa Panadol Comp ja puolikas Asperiini. Ja se auttoi! Tuollaiset leikkilääkkeet ja ne tehosivat. Kaikkein pahimpiin kohtauksiin eivät auttaneet ja ajanmyötä muutenkin tuntui teho heikkenevän. Kofeiinilla on muutenkin päänsärkyihini helpottava vaikutus.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Lolita kirjoitti:Kofeiinilla on muutenkin päänsärkyihini helpottava vaikutus.
Tuo voi olla merkki kofeiiniriippuvuudesta. Se yleensä ilmenee raskaana, jyskyttävänä päänsärkynä. Kestää kuulemma kuusi vuorokautta ennen kuin kaikki kofeiini on poistunut elimistöstä, jos lopettaa kofeiinin nauttimisen.
Lolita kirjoitti:Kofeiinilla on muutenkin päänsärkyihini helpottava vaikutus.
Tuo voi olla merkki kofeiiniriippuvuudesta. Se yleensä ilmenee raskaana, jyskyttävänä päänsärkynä. Kestää kuulemma kuusi vuorokautta ennen kuin kaikki kofeiini on poistunut elimistöstä, jos lopettaa kofeiinin nauttimisen.
Mutta kun en niihin aikoihin pahemmin kahvia juonut ja nykyisinkin ehkä kupin päivässä. En ole kovin kofeiiniherkkä, se ei vie yöunia ja vaikutuksen alan huomata vasta todella monen kupillisen tai muutaman energiajuoman jälkeen.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Kuuluin aikanaan Migreeniyhdistykseen ja yhdistyksen lehdessä oli välillä aivan uskomattoman mielikuvituksellisia keinoja, joilla ihmiset saivat pidettyä kohtauksensa kurissa. Eräs tyttö kertoi heti kohtauksen tulon aavistaessaan sitovansa nailonsukan kiristyssiteeksi päänsä ympärille ja siten saavansa pidettyä kohtauksen kurissa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
AarneAnkka kirjoitti:Tuo voi olla merkki kofeiiniriippuvuudesta. Se yleensä ilmenee raskaana, jyskyttävänä päänsärkynä. Kestää kuulemma kuusi vuorokautta ennen kuin kaikki kofeiini on poistunut elimistöstä, jos lopettaa kofeiinin nauttimisen.
Mulla se meni kyllä päivässä tai enintään kahdessa aina ohi. Tosin, kahvia join yleensä enintään kaksi isoa kupillista päivässä, mutta se riitti mainitsemaasi kofeiiniriippuvuuteen. Irtipääsyyn riitti kun varasi ekan irtiottopäivän illaksi yhden särkylääkkeen, niin pääsi nukkumaankin ilman päänsärkyä.
Nyt on tullut oltua varmaan kaksi kuukautta ilman kahvia, ehkä pari kuppia tullut nautittua siinä välissä. En osaa edes kaivata sitä enää pahemmin.
Myös välkkyvän tietokonemonitorin (eli tavallinen CRT-kuvaputki) tai välkkyvän valon katsominen aiheuttaa minulla usein migreenipahoinvointia. Esmes jos tanssilattialla välkytetään strobovaloa alkaa tehdä tosi pahaa ja on pakko sulkea silmät ja häipyä paikalta. Myös muuten vaan jos rasitan silmiäni liikaa esim. lukemalla tai pelaamalla liian pitkän ajan putkeen, päässä oleva migreenimitta alkaa täyttyä.
Botoxia migreeniin, herranjestas mitä myrkkyä se äitis antaa itseensä ruiskuttaa. Ei oikeastaan mikään ihme, ettei Kela halua sitä korvata.
