Kity-väsymyksen edessä kaaduin jokunen aika sitten voimattomana, kaikkeni antaneena Aasin myöntämälle Kity-vuosilomalle. Flöörttipuistossa oon poikenut aina silloin tällöin, joten tuntuma on pysynyt yllä.
On alkanut näyttää, että mulla ei ole mitään annettavaa Kity-yhteisöön... toistaiseksi. Eikä yhteisömme pysty tuottamaan mulle vastaavasti juurikaan hyödykettä.
Silloin tällöin palstaa lukiessani olisi kiva jotain johonkin kommentoida, mutta silloinhan se vastavuoroisuuden aiheuttama riippuvuus vasta nouseekin pintaan.
Ehkäpä re-kirjaudun palstalle, kun hapot haihtuvat. Mutta siihen asti:
Terkkuja kaikille näteille ja mukaville Kity-tytseille, soitellaan
...ja muille tutuille.-nyps-
vaan.