Duunipäivä ohi ja piletti Helsinkiin takataskussa. Nyt pitää odottaa velipoikaa toteamaan autonraatoni elvytyskelvottomaksi, ja sitten laitetaan kansi kiinni; omaiset on nähneet...
Tai hyvällä tuurilla se ei saa paalaustuomiota ihan vielä, kun se kuitenki on minun IHQkultuPusMusOoppeli

Mietin jo valmiiksi (m)asennussanastoa, ja kaivan kaikki kiroukset mitä suinkin osaan valmiiksi kielen päälle.
Vituttaa vaan niin suunnattomasti, kun en saanut sitä itse laitettua. Ei voi olla niin vaikeaa!! Lisäksi nyt töissä kaikki tuntuu ihan ylivoimaisen hankalalta... Olen tehnyt tätä paskaa jo viidettä vuotta, ja nyt on olo kuin olisin ekaa päivää töissää ja niiiiiiin nOOb kun ihminen voi vaan olla. Sättänä!
No jotain hyvääkin; enää huominen työvuoro, ja sitten on tavallaan 9:n päivän loma, mistä voi vähentää sen viiden päivän kurssin, mutta eihän se töitä ole kuitenkaan, sanan varsinaisessa merkityksessä. Mutta pois täältä hullujenhuoneelta joka tapauksessa. Nyt vaan jotenkin kaipaisin tsemppiä ja rohkaisua, mutta ei sitä mistään saa, ja olo on niin pieni ja avuton, vaikka ei kai siihenkään mitään oikeaa syytä ole. Pitäisi vain jaksaa uskoa itseensä, mutta nyt on puhti pois, kertakaikkiaan.
Aurinko paistaa ja on kerrassaan ihana ilma, IHQ!
Ja illalla kyläilemään siskon ja sen avokin luona, he ovat molemmat muuttaneet ekaa kertaa pois kotoa, kuinka suloista. Muistan vielä aika hyvin miltä se tuntui... Voi kunpa heillä menisi paremmin kun minulla niiden ensimmäisten oikeiden itsenäistymisräpistelyjen kanssa...
Mutta nyt, soi jo puhelin, että pääsen työntämään käpäläni sinne sattanan konepellin alle!! Grr!!