Tuostako oli kysymys mun viestissäni?Mylwin kirjoitti: Nyt on kyse myös muustakin kuin siitä että mahtuu teinix-farkkuihin.

Eikö laihdutuksesta ja rasvanpoltosta ollut kyse? Vaiko mistä?
Tuostako oli kysymys mun viestissäni?Mylwin kirjoitti: Nyt on kyse myös muustakin kuin siitä että mahtuu teinix-farkkuihin.
Muista kengännumero!Saz kirjoitti:Maksimisyke lasketaan vähentämällä luvusta 220 oma ikä.
prosessi kirjoitti: En vastannut sinulle sen tarkemmin, koska sinä et ole ravitsemusterapeuttini, sen verran paljon olen joutunut noita selvittämään, että minä osaan nuo paremmin kuin pääosa terapeuteista. Harrastus sekin tavallaan, vaikka nykytilanteeni hankala onkin. Ongelmana ei kuitenkaan todellakaan ole ruoan laatu.
Noinhan se menee.Saz kirjoitti:lyhyt ja ansiokas luento
Sykemittari on oikeastaan niitä harvoja kuntoiluvälineitä joita mie pidän ihan käytännöllisinä. Sillä pystyy seuraamaan kehitystä (jos on joku tietokoneeseen liitettävä) ja harjoittelun intensiteettiä näppärästi.killkill kirjoitti:Joskus hieman hymyilyttää tuo kaikenkattava tuotteistaminen, joka on kuin vaivihkaa levinnyt tavallisten kuntoilijoidenkin piiriin. Polarin sykemittari killuu kutakuinkin jokaisen jumppailijan ranteessa - vaikka monta kertaa jo sivullinen näkee ensisilmäyksellä, että tuon ihmisen ponnistelu on varsin näennäistä eikä tule johtamaan merkittävään kunnon kohenemiseen.
Well, koska motiivisi ei ole laihduttaminen vaan tulostason nosto, tuo onkin ihan kelpo apuväline. Sitä koetin peräänkuuluttaa, että imho "tavalliselle tallaajalle" tuon vekottimen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Voihan toki uusi vekotin ranteessa ensi alkuun houkutella lenkille sateisenakin päivänä, mutta noin niinku yleensä ottaen - kauppamiesten hoopotuksiaMylwin kirjoitti:opponoi mittareista
Kengännumero onkin 10 pykälää korkeampi kuin ikä.Mylwin kirjoitti: Maksimisykekin on vähän eri asia huippu-urheilijalla ja ihmisellä, joka ei ole koskaan tehnyt mitään. Mutta jos keskivertoja haetaan niin tuo lienee aika lähellä totuutta.
60% 200:sta on 120, joka nyt ei ole kovin kaukana miun heittämästä 130-140:sta. Silti olen pidempien suoritusten kannalla, koska pelkkä laihtuminen on miusta järkyttävän paska motiivi urheilulle.
Kukin tietysti tyylillään.
Ei miullakaan sellaista ole, koska olen pihi. =D Mutta voisin joskus ostaa kun rikastun.killkill kirjoitti:Well, koska motiivisi ei ole laihduttaminen vaan tulostason nosto, tuo onkin ihan kelpo apuväline. Sitä koetin peräänkuuluttaa, että imho "tavalliselle tallaajalle" tuon vekottimen hyöty on vähintäänkin kyseenalainen. Voihan toki uusi vekotin ranteessa ensi alkuun houkutella lenkille sateisenakin päivänä, mutta noin niinku yleensä ottaen - kauppamiesten hoopotuksiaMylwin kirjoitti:opponoi mittareista
Meilläkin on tietysti koulussa kavereita, jotka juoksevat 200 sykkeellä sellaisia 13-14km lenkkejä, mutta ne treenaakin vain aerobisia lajeja 4-5 kertaa viikossa. Ei miustakaan kyllä varmaan siihen ole.Saz kirjoitti:Mulla on kaveri joka jaksaa juosta n.80-90% maksimisykkeellä 2-3 tuntia tahtoessaan!
Off-topic! Tunnustan. Ampukaa, saatana. Laitan traumalevyt sirpaleliiviin.Niba kirjoitti:Tämä kirjoitus on karannut kontekstistä, hyötyliikeunta vs. bonjaa kityläinen?
Pitää tunnustaa, että mä rakastan tällaista "välineurheilua".killkill kirjoitti: kauppamiesten hoopotuksia
No ainakin on tullut bongattua ihan v*tun monta väärästä ketjusta. Ehkäpä joku übermaisteri voisi siirtää tästä osan ihan omaan lanttujumppaketjuun?irmelianneli kirjoitti:Niin kuka bongas ja kenet..hä???
safi kirjoitti:prosessi kirjoitti:Ongelmana ei kuitenkaan todellakaan ole ruoan laatu.
Luojan kiitos en ole. Varmasti todella turhauttavaa yrittää hoitaa ihmistä, joka ei ota vastuuta mistään. Kaikissa muissa on aina vikaa, mutta ei itsessä ja omassa toiminnassaan.
Olen kohtuullisen tyytyväinen elämääni, joka myös on koko ajan menossa parempaan suuntaan. Masennus ei enää pahemmin vaivaa ja lääkkeitä vähennetään kovaa vauhtia, joten en valita. Sinun ei tarvitse ymmärtää, onneksi, koska sinulla ei olisi siihen minkäänlaisia edellytyksiä. Masennus on tietenkin hankaloittanut elämääni, mutta se on pieni ongelma ja ohitettavissa.Etkö muuten juuri sinä ole aina suunapäänä arvostelemassa Gattacan elämää. Oletko sinä yhtään sen parempi? Ai niin, mut kun sulla olis se sairaus. Pitää vaan päätä silitellä ja ymmärtää, että sä oot vaan niin masentunut. Tosin neljättä vuotta peräkkäin, mutt mitä välii.
Tietenkin olen töissä, joiden ohessa ehtii vähän kirjoitellakin. Neljä viestiä työpäivän aikana ei liene paljon? Iltaviestejänikin vilkaisin, ja kyllä sieltä ainakin kolme tuntia löytyy täysin postailematonta aikaa... Minun päänuppini kaipaa myös aivojumppaa, eikä tämä ketju ole ollut ollenkaan huono siihen. Jos sinun aivosi eivät jaksa työskennellä samalla kun teet muita asioita, ei se tarkoita, etteikö joku muu kykenisi siihen.Oletko sä muuten missään töissä/ opiskelet? Koneella ainakin olet ehtinyt eilenkin istua koko päivän. Ei varmasti muuten tee hyvä nupille...mutta jokainen hoitaa itseään parhaaksi katsomallaan tavalla..nih!
Sen verran jumalattoman tarkkaa on diabeetikkolapsen ruokinta, että voin varmuudella sanoa syöneeni lapsuuteni terveellisemmin kuin sinä. Diabetes minulla ehti olla 23 vuotta ennen masennusta, astma tuli ja meni ollessani 13-16 vuotias, ehti siis olla poissa 8 vuotta ennen masennusta. Nykyään oireilee satunnaisesti, mutta on kyllä enemmän psykosomaattista kuin varsinaista astmaa.Mitä tulee johtopäätöksien vetämiseen niin se on todella helppoa, kun kyseinen eukko toi koko sairaushistoriansa kaiken kansan nähtäville. Oppikirja esimerkki, kuten jo aijemmin totesin.
Kaksi merkittävää sairastumista. Elimistö joutuu hälytystilaan ja tarvitsee normaalisti toimiakseen tuplamäärät rakennusaineita. Ruuasta sitä ei kuitenkaan irtoa tarpeeksi ja syntyy puutosta. Kuluu kuukausia/vuosia ja tilanne ei ole muuttunut mitenkään. Sitten yhtäkkiä yllättäin kroppa vaan alkaa piiputtaa entistä pahemmin. Tulee unihäiriöitä, masennusta..
Masennustani alettiin hoitaa lääkkeillä vasta n. vuoden kuluttua oireiden alkamisesta, lähinnä koska itse en tajunnut että minulla oli mitään todellista ongelmaa, sosiaalisten suhteiden katkeaminen ja jatkuva väsymys kun olivat kuvitelmissani raskaan työn normaaleja sivuvaikutuksia. Lääkitys aloitettiin vasta kun olin melkein saanut itseni hengiltä insuliinilla.Masennusta aletaan heti hoitaa lääkkeillä ja kaikki menee entistä enemmän vituralleen, kuten tässä on nähty. 4v. lääkkeiden syömista ja tuloksena huomattava ylipaino ja siitä seuranneet muut ongelmat. Kyllä tässä vaiheessa pitäisi alkaa hälytykellojen päässä soimaan, että ei vittu nyt mennään metsään ja helvetin pahasti.
Mulla on sellainen Polarin mittari, joka käy sekä juostessa että pyöräillessä, ja jonka tiedot voi jälkikäteen lähettää tietokoneelle. Parissa vuodessa tiedoista on tullut aika hyvä harjoituspäiväkirja, josta on ollut ihan käytännön hyötyä. On esimerkiksi mukava katsoa, miten pari kilometriä loivaa nousua on vaikuttanut sykkeeseen, tai miten alkava flunssa on nostanut sykkeitä pahasti. Samoin painoa tulee seurattua aika tarkasti. Suosittelen tällaista kaikille, jotka tykkäävät nippelitiedosta eivätkä pelkää tietokonetta.Saz kirjoitti:Pitää tunnustaa, että mä rakastan tällaista "välineurheilua".killkill kirjoitti: kauppamiesten hoopotuksiaTykkään kaikenlaisista sykemittareista, askelmittareista, erilaisista tossuista joka liikuntamuotoon, kaikenlaisista kummallisista treenivälineistä kotona, näteistä urheilurintsikoista ja muodinmukaisista urheiluasusta jne jne jne.
Mutta niin...eiköhän oo pääasia, että tulee joskus jotain tehtyäkin tuossa välineiden hankkimisen sivussa.
Anteeksi, viimeinen off-topik:eps kirjoitti:Sellainen mittari olisi mukava, joka mittaa matkaa ja sijaintia satelliittien avulla. Ainakin Suunto valmistaa tietääkseni sellaista, mutta se ei osaa GPS:n rajoituksien johdosta lukea sijaintia kovin hyvin metsässä
Saattaa olla, että vika on vastaanottimsessa. Suunnon värkki on ison kellon kokoinen, joten siinä tuskin on kovin herkkä antenni. Älypuhelin voisi olla hyvä vaihtoehto.killkill kirjoitti:Anteeksi, viimeinen off-topik:eps kirjoitti:Sellainen mittari olisi mukava, joka mittaa matkaa ja sijaintia satelliittien avulla. Ainakin Suunto valmistaa tietääkseni sellaista, mutta se ei osaa GPS:n rajoituksien johdosta lukea sijaintia kovin hyvin metsässä
Symbian-kännyköihin saa ilmaisen softan, joka wörkkii satelliittipaikantimena, mitaten mm. kokonaismatkan ja keskinopeuden. Olen ajatellut itse ottaa tuon setin mukaan rullistelulenkille. Veikkaan että Suunnon toimimattomuuden syy ei ole gepsi-signaalissa, vaan itse laitteessa. Riittävän herkkä antenni toimii kyllä metsässäkin - sisätiloihinhan tuo ei edelleenkään valitettavasti kanna.
prosessi kirjoitti:
Nyt prkl perustatte oman, yksityisen riitelyketjunne toisaalle. Saatana.safi kirjoitti:
Höpöhöpö. Muuten niin turha ketju sai edes vähän kiinnostavuutta. Näin käykin lähes poikkeuksetta offtopicoidessa.Bliss kirjoitti:prosessi kirjoitti:Nyt prkl perustatte oman, yksityisen riitelyketjunne toisaalle. Saatana.safi kirjoitti:
Luulen sinut nähneeni useasti mutta varmaan sitäkään vahinkoa ei ole tapahtunut?Gwyneira kirjoitti:Höpöhöpö. Muuten niin turha ketju sai edes vähän kiinnostavuutta. Näin käykin lähes poikkeuksetta offtopicoidessa.Bliss kirjoitti:prosessi kirjoitti:Nyt prkl perustatte oman, yksityisen riitelyketjunne toisaalle. Saatana.safi kirjoitti:
No voi olla, että ootkin nähny. Et oo ainakaan repiny hihasta.Niba kirjoitti:Luulen sinut nähneeni useasti mutta varmaan sitäkään vahinkoa ei ole tapahtunut?
Lirun Larum Larun? On työmatkan varressa..Gwyneira kirjoitti:No voi olla, että ootkin nähny. Et oo ainakaan repiny hihasta.Niba kirjoitti:Luulen sinut nähneeni useasti mutta varmaan sitäkään vahinkoa ei ole tapahtunut?
Nyt lähen Larun kirjastoon, bongailemisiin! o/
En väitä vitamiinien olevan missään tapauksess merkityksettömiä. Onhan aihetta tutkittu vuosikymmenet. Sen sijaan lisäravinteina mm. niitä syödään isoina annoksina ilman vahvaa näyttöä hyödyllisyydestä. Epäilemättä monilla ravitsemusterapeuteilla on tietoakin aiheesta, mutta sen sijaan usein markkinoijien materiaaleissa luvataan suunnilleen kuu taivaalta ja vedotaan esimerkkeinä käyettäviin yksittäispauksiin, koska ne ovat vakuuttavampia kuin "tylsät" tutkimukset.safi kirjoitti:Mielenkiintoista, että väität vitamiinen yms. olevan lähestulkoon merkityksetön asia ihmisen ruokavaliossa. Aiheeseen kannattaa tutustua, ihan jo siitäkin syystä, että siitä saattaa löytyä ratkaisu sinunkin ongelmiisi. Yleensä ihmisiä kiinnostavat aiheet, jotka liittyvät itseen tavalla tai toisella ja sinua tämä aihe tuntuu todella kiinnostavan.
Tiedät vain yhden puolen asiasta ja senkin vain pintapuolisesti (kuten myöhemmistä viesteistä voit lukea, luit rivien välistä muutamia juttuja väärin). Aika kaukana tuo on siitä, että voisit todella tietää, mitkä ovat olleet todelliset syyt.safi kirjoitti:Mitä tulee johtopäätöksien vetämiseen niin se on todella helppoa, kun kyseinen eukko toi koko sairaushistoriansa kaiken kansan nähtäville. Oppikirja esimerkki, kuten jo aijemmin totesin.
Kaksi merkittävää sairastumista. Elimistö joutuu hälytystilaan ja tarvitsee normaalisti toimiakseen tuplamäärät rakennusaineita. Ruuasta sitä ei kuitenkaan irtoa tarpeeksi ja syntyy puutosta. Kuluu kuukausia/vuosia ja tilanne ei ole muuttunut mitenkään. Sitten yhtäkkiä yllättäin kroppa vaan alkaa piiputtaa entistä pahemmin. Tulee unihäiriöitä, masennusta.. Masennusta aletaan heti hoitaa lääkkeillä ja kaikki menee entistä enemmän vituralleen, kuten tässä on nähty. 4v. lääkkeiden syömista ja tuloksena huomattava ylipaino ja siitä seuranneet muut ongelmat. Kyllä tässä vaiheessa pitäisi alkaa hälytykellojen päässä soimaan, että ei vittu nyt mennään metsään ja helvetin pahasti.
En oikein ymmärrä perusteita tälle kampanjallesi lääkkeitä vastaan vaikean masennuksen kohdalla. No, esim. juuri sen esimerkin henkilö on nykyään taas työkykyinen ja normaalipainoinen. (Itse en btw ole koskaan ollutkaan edes lievästi ylipainoinen.) En sitäkään lähtisi suoraan tuomitsemaan, jos joku tarvitsee lääkkeitä pidemmänkin ajan. Kaukana täydellisestä ne lääkkeet ovat mutta eivät tarpeettomia - ei vaikka kuinka haluaisi uskoa, että kaikki voidaan hoitaa elmäntapojen muutoksella.safi kirjoitti:Sinä voit sanoa, että ihan täyttä paskaa. Syökää mun puolesta niitä onnellisuuspillereitä elämänne loppuun saakka ja turvotakaa muodottomiksi.
Sen esimerkin laitoin siksi, että sillä kyseenalaistin itsevarmuutesi siitä, että tiedät masennuksen syyt täysin riittämättömien tietojen pohjalta. Itsekin mainitsit aiemmassa ketjussa jonkin esimerkin ennen kuin itse otin yhtäkään esille (jos nyt siitäkin halutaan kinata).safi kirjoitti:Sinä kun erityisesti tunnut rakastavan esimerkkejä, niin tässä sinulle yksi, josta sietäisi ottaa mallia eikä vaan tyytyä parkumaan oman elämänsä surkeutta.
Ei ihan pelkästään. Turussakin olen bongannut kityläisen; tosin en ketään turkulaista (eikä ollut kyllä sieltä kolmoskehältäkään).segma kirjoitti:Pff. Tämä on näitä helsinkiläisten juttuja. Ei kehäkolmosen pohjoispuolella oikeasti koskaan näe samaa ihmistä sattumalta kahta kertaa. ;(