killkill kirjoitti:Te haaveilette jostain pyhästä, lähes jumalliseen kokemukseen verrattavasta sakramentista. Iso osa parisuhdetta on kuitenkin arkea. Kaupassakäyntiä. Ruoanlaittoa. Television katsomista. Kädestä kiinni pitämistä sohvalla samalla kun kaivaa toisella kädellä nenäänsä.
.
Juu, mutta jos tuohon arkeen sitoutuu kymmeniksi vuosiksi (ja sitoutua mielestäni pitää siinä vaiheessa, kun kersoja eli sanikoita on tehnyt).. niin nimenomaan tuohon arkeen sen vanhenevan vaimon kanssa täytyisi liittyä melkoinen henkinen yhteensopivuus, että sitä jaksaisi.
Sieluntoveruutta, samansuuntaisia asenteita, samoja mielenkiinnon kohteita. Tuetaan toisen asioita, jotka samalla ovat omia asioita. Jonkinlainen työpari.
Siispä olen ihmetellyt vaikka vanhanajan lehti-ilmoituksia, joissa haetaan vaikkapa "raitista, savutonta ja tanssitaitoista miestä" (minä siis en kelpaisi

).. niin että siinäkö on sitten ne kriteerit yhteensopivuudelle? Ja kun ne raittiit savuttomat ja tanssitaitoiset kohtaavat, siinäkö on niiden yhteinen maailma ja se riittää? Vai oletetaanko silloin, että kaikki ihmiset ovat niin samanlaisia, että noiden luettelu riittää?
Samoin netti-ilmoitukssa näkee paljon, että luetellaan vain mitä suhteelta haluaa. Sellaisia on Kitinässäkin kehuttu "hyviksi ja informatiivisiksi" ilmoituksiksi joskus. Informatiivisiksi? Minusta olisi paljon tärkeämpää tietää naisen kiinnostuksenaiheista ja asenteista kuin pelkästä suhdekäsityksestään. Samanlainen suhdekäsitys voi olla kenellä vaan kettutytöstä turkisfarmariin, natsista äititeresaan!
Sitten kumma minulle aina ilman naista eläneelle on tuo ajatus, että aina pitää olla kumppani, ja kun vanha jää, heti etsitään uusi. En tajua, kovin kulutushyödykkeeltä kuulostaa sitten.
Ilmankos sitten ihan äkkiä "kasvavat eroon".. mitä en sitäkään usko. Ei ihminen niin nopeasti "kasva" tai muutu, suhde on vaan alunperinkin ollut pinnallinen.
Itse en ollenkaan usko koskaan löytäväni naista, johon todella voisin uskaltaa sitoutua loppuiäksi ja perustaa perheen. Liian suuri vaara tehdä paha virhearvio ja sitten olla siinä kiinni. Ja kiinni olisin omasta periaatteestani, jos perhettä tulisi siitällettyä. Paras mitä voin toivoa on todellakin moraaliton irtopano
Mutta tietysti, voihan ihmeitä tapahtua, löydän jonkun ja vielä uskomattomammin kelpaan hänelle (Sci-fiä jo

)
Turbohaltija kirjoitti:Sitten vielä tuosta "kuka ehtii ensin-dilemmasta": Minulle on muutamankin kerran käynyt niin että olen ollut kiinnostunut naisesta, mutta joku toinen on kiilannut meisselillään ykköspesälle ennen minua. Tästä olen päätellyt, että se elämäni herkkä runotyttöpupu jossain vielä vartoo minua ja kun sen näen, annan sille romanttisesti munaa heti alkajaisiksi että se on sitten mun eikä kenenkään muun. Pakko toimia vastoin luontoaan jos meinaa voittaa pupun. Nih.
Minulle myös, mutta minähän arkailin ihan arkuuttani kuukausia. Niin naiivi olin, etten tajunnut sen olevan nykynaiselle liian pitkä aika.
Tietenkin sinun tulee antaa romanttisesti munaa sille elämäsi Oikealle herkälle runotyttöpupulle HETI jos hänet löydät! Sellaisessa tapauksessa ei olisi syytä olla munaa heti antamatta, ja sitäpaitsi munan antamattomuus olisi herkän runotyttöpupun rääkkäystä!!
