Kid kirjoitti:Kotiiiiiiin![]()


Kid kirjoitti:Kotiiiiiiin![]()
Usko pois, suomalaiselle työssäkäynti on ehkä tärkein asia oman hyvinvoinnin kannalta. Mua alkaa ainakin ahdistamaan, jos ei pääse toteuttamaan itseään ja tekemään jotain järkevää. Ei ihmistä ole tarkoitettu laiskottelemaan.Edith kirjoitti: Kyllä terveen ihmisen pitäis pari kuukautta ilman työtä pärjätä.
Ööö.. sä olet ollut 6 vuotta sitten joku varhais-teini-ikäinen...Sudenhenki kirjoitti:Järkytyin. Mutsilla käydessä bongasin akhyllyssä olevan vuonna 2000 napatun otoksen jossa broidin kanssa patsastellaan, ja olen helvetinmoinen rääpäle nykyiseen verrattuna. Tahdon kyseisen kropan oitis taisin.
20v=varhais-teini-ikäinen?Bliss kirjoitti:Ööö.. sä olet ollut 6 vuotta sitten joku varhais-teini-ikäinen...Sudenhenki kirjoitti:Järkytyin. Mutsilla käydessä bongasin akhyllyssä olevan vuonna 2000 napatun otoksen jossa broidin kanssa patsastellaan, ja olen helvetinmoinen rääpäle nykyiseen verrattuna. Tahdon kyseisen kropan oitis taisin.![]()
Haluat siis näyttää pikkupojalta??? *naur*
Sua on EDELLEEN niin kovasti mukava härnätäSudenhenki kirjoitti:20v=varhais-teini-ikäinen?Bliss kirjoitti:Ööö.. sä olet ollut 6 vuotta sitten joku varhais-teini-ikäinen...Sudenhenki kirjoitti:Järkytyin. Mutsilla käydessä bongasin akhyllyssä olevan vuonna 2000 napatun otoksen jossa broidin kanssa patsastellaan, ja olen helvetinmoinen rääpäle nykyiseen verrattuna. Tahdon kyseisen kropan oitis taisin.![]()
Haluat siis näyttää pikkupojalta??? *naur*
Katos vaan, mulle tuli just sama. Samixet jee.Edith kirjoitti:Jokin syytön vitutus, johon ei auta ei tanssi, ei punanen jaffa, ei makoilu, ei lukeilu.
Itselläkin on kokemusta tuollaisesta, ja kaikkein pahinta on se, kun ajattelee että mitä jos se ei olisikaan iskenyt? Voisi luultavasti olla siellä baarissa riekkumassa riikinkukkona joku hehkeä neiti kainalossa. Tässä vaiheessa ei tiedä miten päin olisi. Ahdistus häviää sekunnin ajaksi vain hyökyäkseen kahta kauheampana takaisin.AarneAnkka kirjoitti:
Ikävä kyllä jokin merkillinen katkeruus ja vitutus myrkytti koko tapahtuman minun osaltani. Satuin juuri silloin olemaan epäsosiaalisella, hermostuneella, katkeralla, rääpälemäisellä, vastenmielisellä, masentuneella tuulella, ja vaikka tiedostin kaikki nuo ylläolevat hyvät asiat, en kyennyt nauttimaan niistä. Vituttivat ne onnelliset kauniit ihmiset, heidän jännittävät elämänsä ja onnelliset parisuhteensa (melodramatisaatio). Kun muut lähtivät baariin jatkoille, kävelin itse sieltä satamasta Kamppiin ja sieltä himppeen. Loppumatkan Länsiväylältä juoksin täysillä, portaat ylös, ja lopulta kotona tunsin olevani turvassa. Yksin.
Näköjään vieläkin välillä pääsee yllättämään tämä antisosiaalisuussyndrooma. Mistä se oikein johtuu? (Shrinkin paikka?) On se harventunut kovasti, ennen mulla oli koko ajan tällaista, mutta harmittaa tosissaan että se iski juuri tänään.
Just noin. Päättelin sitten vaan että jos olisinkin mennyt jatkoille muiden mukana, olisin vain kyhjöttänyt vittuuntuneena hiljaa nurkassa ja mennyt sitten myöhemmin ja köyhempänä kotiin. Parempi lopettaa ajoissa.Sudenhenki kirjoitti:ja kaikkein pahinta on se, kun ajattelee että mitä jos se ei olisikaan iskenyt? Voisi luultavasti olla siellä baarissa riekkumassa riikinkukkona joku hehkeä neiti kainalossa. Tässä vaiheessa ei tiedä miten päin olisi. Ahdistus häviää sekunnin ajaksi vain hyökyäkseen kahta kauheampana takaisin.
Tackar och bockar.PS.Onnittelut Aarne! (ei tästä asiasta tosin).