Torstain tiedonjyvät

[Georgina]

Mulla oli todella huono päivä tänään. Onneksi mulla on ihana mies Tulin kotiin raivoa puhkuen ja pöydällä odotti suklaalevy

[huima]

Suklaata. Seksiä. Punaviiniä.

Jep.

Ihan jees päivä.

[AarneAnkka]

Suklaata. Seksiä. Punaviiniä.
Jep.
Ihan jees päivä.

Sain erittäin hyvää suklaakakkua, oli mahdollisuus saada punaviiniä mutta otin valkkaria (koska punkku = migreeni) ja suoritin aamulla autoeroottisen toimenpiteen. Jep. Ihan paska päivä.

Kaikki on kiinni asenteesta.

[silsakenraali™]

Kaikki on kiinni asenteesta.

Ei ole. Älä ole liian ankara itseäsi kohtaan. Paskoja päiviä tuleekin olla. Piiskaat itseäsi muutenkin liiaksi. En näe sellaisesta kuin haittaa. Täytyyhän sinussakin olla paljon hyviä puolia.

[killkill]

Korjatkaapa jos olen väärässä, mutta muistaakseni suklaa on yksi niistä ruoka-aineista, jotka TAPPAVAT viinin maun - kuten esimerkiksi kananmuna. Tietysti jokaisen oma asia, miten nautintoaineitaan yhdistelee, mutta itse arvostan ruoka- ja juoma-nautintoja niin paljon, etten ehdoin tahdoin haluaisi pilata niitä - esimerkiksi tilaamalla aperitiiviksi kermalikööriä.

Taaskaan ei nukuta. Ehkäpä lomalle jäänti katkaisee valvomisputken.

EDIT:
muistin suunnilleen oikein. Altian viinikerho ei tosin suoraan tyrmää ajatusta suklaatin ja punkun yhdistämisestä, mutta mainitsee yhdistelmän erittäin haasteelliseksi.

[Sinkkumatti]

Back from Lohja city ja AOWD-laatta plakkarissa. Hyvä reisu ol ja lystiäkin oli.

KK, kympin jälkeen oli vallan loistava näkyvyys..

[Keikaus]

Ikävä kyllä jokin merkillinen katkeruus ja vitutus myrkytti koko tapahtuman minun osaltani. Satuin juuri silloin olemaan epäsosiaalisella, hermostuneella, katkeralla, rääpälemäisellä, vastenmielisellä, masentuneella tuulella, ja vaikka tiedostin kaikki nuo ylläolevat hyvät asiat, en kyennyt nauttimaan niistä. Vituttivat ne onnelliset kauniit ihmiset, heidän jännittävät elämänsä ja onnelliset parisuhteensa (melodramatisaatio). Kun muut lähtivät baariin jatkoille, kävelin itse sieltä satamasta Kamppiin ja sieltä himppeen. Loppumatkan Länsiväylältä juoksin täysillä, portaat ylös, ja lopulta kotona tunsin olevani turvassa. Yksin.

Näköjään vieläkin välillä pääsee yllättämään tämä antisosiaalisuussyndrooma. Mistä se oikein johtuu? (Shrinkin paikka?) On se harventunut kovasti, ennen mulla oli koko ajan tällaista, mutta harmittaa tosissaan että se iski juuri tänään.

Itselläkin on kokemusta tuollaisesta, ja kaikkein pahinta on se, kun ajattelee että mitä jos se ei olisikaan iskenyt? Voisi luultavasti olla siellä baarissa riekkumassa riikinkukkona joku hehkeä neiti kainalossa. Tässä vaiheessa ei tiedä miten päin olisi. Ahdistus häviää sekunnin ajaksi vain hyökyäkseen kahta kauheampana takaisin.

Olkaa ylpeitä ja itsevarmoja antisosiaalisuudestanne. Kyllä teille silloin tullaan sanomaan "hei, hymyile vähän!" ja "miksi sä oot noin surullinen?". Sitten voit sanoa kalvakasti "anteeksi, mulla on nyt vähän vaikeata enkä oikein voi antaa toiselle ihmiselle mitään" tms. Ja boing, sinulla on oma sitkeä ihailija, joka on ihastunut vaikeasti tavoiteltavaan sinuun!

No jaa, ei ole minun tyylini, mutta kyllä tuollainenkin toimii, etenkin jos se on aitoa. Oli miten oli, sosiaalisuutta ei voi pakottaa, joten silloin pitää vain lähteä yksin kotiin nuolemaan haavoja ja nauttia omasta seurasta. Tyhmän illan jälkeen tulee yleensä kiva ilta.

[AarneAnkka]

Piiskaat itseäsi muutenkin liiaksi. En näe sellaisesta kuin haittaa.

Katsos, minun täytyy esittää kaikki hyvät asiat surkeaan ja negatiiviseen sävyyn, koska muuten kaikki minun loisteliaasta elämästäni kertomat kertomukseni kuulostaisivat jatkuvalta ällöttävältä itsekehulta. Neuvoihan viisas kummitätinikin ettei kannata kehuskella koska se herättää turhaa kateutta ja katkeruutta. Tämä meemi on olennainen osa suomalaista kulttuuria ja sielunmaisemaa.

[killkill]

KK, kympin jälkeen oli vallan loistava näkyvyys..

Mistä lähtien AOWD:hen on kuulunut etsintä ja nosto? Vai olikos se niin, että sitä sai itte valita parin pakollisen lisäksi mitä teki. Itellä se ei ainakaan ollut mukana, kun suoritin sitä Egyptissä. Onnea silti uuden pahvin johdosta!

EDIT: eiku joo. Viidestä kaks pakollista ja kolme vapaavalintaista. Niinhän se oli, tarkistin.

Ja tietenkään et käynyt 28-tason suuaukon kaltereilla kurkistelemassa?

[Sinkkumatti]

Vai olikos se niin, että sitä sai itte valita parin pakollisen lisäksi mitä teki.

Juur näin. Mulla oli suunnistus, etsintä ja nosto, syväsukellus, virtasukellus ja hylkysukellus. Se ojamon hylky oli kyllä melkoinen näky

Ja joo, ei käyty luikkimassa missään isojen poikien areenoilla

[killkill]

Se ojamon hylky oli kyllä melkoinen näky

Tarkoitatko sitä Innofocuksen sukellusvenettä vai sitä veneenraatoa? Siellä suklarissahan voi käydä juttelemassa, siellä on ilmatasku. Ääni vääristyy hauskan kimeäksi.

[AarneAnkka]

... mutta nyt voisi jo mennä nukkumaan, koska huomenna on vielä duunia. Viimeisen kerran kolmeen viikkoon. JES!!!! Hyvää yötä kitynassikat!

[Sinkkumatti]

Tarkoitatko sitä Innofocuksen sukellusvenettä vai sitä veneenraatoa?

Sitä raatoa juu. Sen U-69? oon myös bongannut, mutta en oo kyl sisälle päässy käymään

[killkill]

sisälle päässy käymään

Kaatialassa yks porukka kävi sukelluskellossa dokaamassa. Oluet oli kuulemma paineessa aika elottomia, mutta kupli mukavasti ylös tullessa Täytyis koettaa joskus itsekin..

[hermine]

Ikävä kyllä jokin merkillinen katkeruus ja vitutus myrkytti koko tapahtuman minun osaltani. Satuin juuri silloin olemaan epäsosiaalisella, hermostuneella, katkeralla, rääpälemäisellä, vastenmielisellä, masentuneella tuulella, ja vaikka tiedostin kaikki nuo ylläolevat hyvät asiat, en kyennyt nauttimaan niistä. Vituttivat ne onnelliset kauniit ihmiset, heidän jännittävät elämänsä ja onnelliset parisuhteensa (melodramatisaatio). Kun muut lähtivät baariin jatkoille, kävelin itse sieltä satamasta Kamppiin ja sieltä himppeen. Loppumatkan Länsiväylältä juoksin täysillä, portaat ylös, ja lopulta kotona tunsin olevani turvassa. Yksin.

Näköjään vieläkin välillä pääsee yllättämään tämä antisosiaalisuussyndrooma. Mistä se oikein johtuu? (Shrinkin paikka?) On se harventunut kovasti, ennen mulla oli koko ajan tällaista, mutta harmittaa tosissaan että se iski juuri tänään.

Itselläkin on kokemusta tuollaisesta, ja kaikkein pahinta on se, kun ajattelee että mitä jos se ei olisikaan iskenyt? Voisi luultavasti olla siellä baarissa riekkumassa riikinkukkona joku hehkeä neiti kainalossa. Tässä vaiheessa ei tiedä miten päin olisi. Ahdistus häviää sekunnin ajaksi vain hyökyäkseen kahta kauheampana takaisin.

Ei hitto, toi on niiiin tuttua. Arvatkaa kuka teki oharit juhannuksena koko kaveriporukalle ja lähti nysvöttämään vanhempiensa kanssa mökille juurikin tuollaisten olojen vuoksi? Sieltäkin oli pakko jossain vaiheessa soutaa pikkuluodolle mahdollisimman kauas rannasta mököttämään, kun alkoi tuntea itsensä niin surkeaksi, tyhmäksi, rumaksi, kömpelöksi ja tylsäksi keski-ikäisiin sukulaisiinsa nähden että ihan itku meinasi päästä. Näin alas ette tekään ole varmasti vajonneet...

Noita kun ei edes oikein voi mitenkään ennustella, että tajuaisi pysyä kotona ahdistumasta/pilaamasta muiden iltaa. Ja sitten alkaa jäädä usein kotiin ihan vaan kaiken varalta. Ja sit kun ihmisten ilmoille uskaltautuu, ahdistaa vielä enemmän.

[Keikaus]

Ei hitto, toi on niiiin tuttua. Arvatkaa kuka teki oharit juhannuksena koko kaveriporukalle ja lähti nysvöttämään vanhempiensa kanssa mökille juurikin tuollaisten olojen vuoksi? Sieltäkin oli pakko jossain vaiheessa soutaa pikkuluodolle mahdollisimman kauas rannasta mököttämään, kun alkoi tuntea itsensä niin surkeaksi, tyhmäksi, rumaksi, kömpelöksi ja tylsäksi keski-ikäisiin sukulaisiinsa nähden että ihan itku meinasi päästä. Näin alas ette tekään ole varmasti vajonneet...

Noita kun ei edes oikein voi mitenkään ennustella, että tajuaisi pysyä kotona ahdistumasta/pilaamasta muiden iltaa. Ja sitten alkaa jäädä usein kotiin ihan vaan kaiken varalta. Ja sit kun ihmisten ilmoille uskaltautuu, ahdistaa vielä enemmän.

KULTA!

Mitä tuossa sinun valinnassasi nyt muka on vikaa? Mulla on esim. yksi ystävä, joka tekee juuri tuollaisia mukamas epäcooleja tempauksia ja valintoja, ja se on mun mielestä oikeasti aika makee.

Olkaa surkeita, tyhmiä, rumia, kömpelöitä ja tyhmiä ylpeästi! Ajatelkaa "Olenpa minä hyvä olemaan surkea, tyhmä jne." Puhukaa itsellenne "Kulta pieni, mikä nyt on hätänä?" ja sensellaista. Naurakaa itsellenne lempeästi. Sellaiset ihmiset, jotka eivät koskaan tunne itseään surkeiksi, voivat olla aika tylsiä. Ei kai sellaisia ole edes olemassakaan.

[Edith]

Tunteeko kaikki olonsa oikeasti joskus surkeaksi? Mä meinasin tänään-eilen aloittaa tätä liippaavaa shrinkiin, mutta tunsin itseni niin surkeaksi, etten saanut kirjoitettua. Onko muillakin sellaista pelkoa, että on aivan liian epäkiinnostavaa seuraa kellekään ja stressaa tuttujenkin tapaamista etukäteen? Mulla on jotenkin sitä just nyt tulevaan viikonloppuuni ja erääseen tapaamiseen liittyen tosi paljon. Että onkohan mulla mitään sanottavaa, kestääköhän se mua mitenkään, pitäisköhän mun pyytää sitä jo ihan aluksi allekirjoittamaan paperi, että altistaa itsensä kuolemaa uhmaavaan tylsyyteen vapaaehtoisesti. Tekis mieli kadota maan alle, mutta toisaalta ei sittenkään. Oonx mä normaali?

Aarne ja Sudenhenki on miehiä ja miehille epäsosiaalisuus on sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää ja hermineähän ei nyt pidä oikeasti epäkiinnostavana kukaan. Mutta mä? Perhana! Tai siis kai tää on normaalia. Enhän mäkään odota toisilta jatkuvaa älynsäihkettä tms., mutta miks mä sitten vaatisin itseltänikään? Hyväksyn sen inhimillisyyden toisissa, mutta itsessä se on niin vaikeeta.

[Turbohaltija]

Oonx mä normaali?

No et ole sen oudompi kuin muutkaan. Todellisuus on loputtoman erilaista ja outoa. Mietin tässä juuri yhtä Yrjö Jylhän runoa, jossa kerrottiin tähdistä. Josko tähdet ovatkin vain kylmää, tunteetonta valoa ikuisuuksien päästä, vai näkeekö joku meidät, välittääkö. Minusta tuntuu, että välillä olemme kuin tähtiä itsellemme ja toisillemme. Ei kai sun mitään suorituspaineita tarvitse kokea. Olet ilmeisesti menossa treffeille? En osaa sanoa mitään viisasta neuvoa, ehdotan kuitenkin että juotte alkomahoolia sillai pikkasen niin ei tarvii jänskättää niin paljon.

[Keikaus]

Tietenkin mä tunnen itseni joskus surkeaksi, oudoksi, epävarmaksi, pälyileväksi ja vaikka miksi, mutta en sentään joka päivä. Välillä tuo tunne on ihan hormonaalista, koska hedelmällisessä vaiheessa tunnen itseni usein aika vastustamattomaksi.

Nyt tuntuu ihan hyvältä, lieneekö unenpuutetta, silloin saattaa tuntea itsensä voittajaksi. Viime aikoina on tapahtunut paljon kivoja asioita (esim. urheileminen poikain kanssa) ja ollut niin tohinaa, että on tuntenut itsensä niin tärkeäksi ja kiireiseksi. Ihmisten kanssa on mennyt mukavasti ja silleen.

[Keikaus]

Aarne ja Sudenhenki on miehiä ja miehille epäsosiaalisuus on sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää ja hermineähän ei nyt pidä oikeasti epäkiinnostavana kukaan. Mutta mä? Perhana! Tai siis kai tää on normaalia. Enhän mäkään odota toisilta jatkuvaa älynsäihkettä tms., mutta miks mä sitten vaatisin itseltänikään? Hyväksyn sen inhimillisyyden toisissa, mutta itsessä se on niin vaikeeta.

Mun mielestä sä olet kiinnostava ihminen, eikä se ole mitenkään tilannesidonnaista.

[Edith]

Minusta tuntuu, että välillä olemme kuin tähtiä itsellemme ja toisillemme.

Tuossa on ideaa. Mutta sulla on syvällinen eksistentiaalinen pohdinta meneillään, ole iloinen kyvystäsi ajatella monipuolisesti. Mua vaivaa se, että on ihan tyhjä olo joskus. (Paittis, että mä en sit oo menossa treffeille. Jos oisin, olo ois yksiselitteisempi.)

Ja kiitos Keikaukselle myös. On mahdollista, että oloni on aamulla tai puolilta päivin herätessäni jo normaali.

[Sudenhenki]

Olkaa ylpeitä ja itsevarmoja antisosiaalisuudestanne. Kyllä teille silloin tullaan sanomaan "hei, hymyile vähän!" ja "miksi sä oot noin surullinen?". Sitten voit sanoa kalvakasti "anteeksi, mulla on nyt vähän vaikeata enkä oikein voi antaa toiselle ihmiselle mitään" tms. Ja boing, sinulla on oma sitkeä ihailija, joka on ihastunut vaikeasti tavoiteltavaan sinuun!

No jaa, ei ole minun tyylini, mutta kyllä tuollainenkin toimii, etenkin jos se on aitoa. Oli miten oli, sosiaalisuutta ei voi pakottaa, joten silloin pitää vain lähteä yksin kotiin nuolemaan haavoja ja nauttia omasta seurasta. Tyhmän illan jälkeen tulee yleensä kiva ilta.

Ihan tälleen apropoona, mutta mitä helvetin ylpeiltävää antisosiaalisuudessa on? Ei siitä minulle mitään iloa ole koskaan ollut, pelkkää päänvaivaa ja murhetta.

Mieluummin sitä huomiota saisi jollain muulla kuin nurkassa mököttämällä, koska ei uskalla mennä muille puhumaan, että joku tulee (yleensä säälistä, muutenhan tuo reppana istuisi yksin koko illan) eteen istumaan ja ottaa tukkaa pois naamalta (myönnän kyllä että se tuntuu kivalta, varsinkin jos joku näppäräsorminen käy tukkaan).

Tunteeko kaikki olonsa oikeasti joskus surkeaksi? Mä meinasin tänään-eilen aloittaa tätä liippaavaa shrinkiin, mutta tunsin itseni niin surkeaksi, etten saanut kirjoitettua. Onko muillakin sellaista pelkoa, että on aivan liian epäkiinnostavaa seuraa kellekään ja stressaa tuttujenkin tapaamista etukäteen? Mulla on jotenkin sitä just nyt tulevaan viikonloppuuni ja erääseen tapaamiseen liittyen tosi paljon. Että onkohan mulla mitään sanottavaa, kestääköhän se mua mitenkään, pitäisköhän mun pyytää sitä jo ihan aluksi allekirjoittamaan paperi, että altistaa itsensä kuolemaa uhmaavaan tylsyyteen vapaaehtoisesti. Tekis mieli kadota maan alle, mutta toisaalta ei sittenkään. Oonx mä normaali?

Aivan varmasti lähestulkoon kaikki tuntevat olonsa joskus surkeaksi. Itse koen useinkin olevani epäkiinnostavaa seuraa, mikä johtaa yleensä siihen että hermostun, ja alan puhumaan jokseenkin käsittämättömiä/absurdeja juttuja, joka taas helpottaa sitä että pitäisi oikeastaan paeta koko helvetin tilannetta.

Toisaalta, tuollaisissa tapahtumissa on yleensä (ainakin minun kohdalla) ollut vähintään yksi tyyppi jolle voi puhua omista jutuistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Mieluummin yksi antoisa, molempia osapuolia kiinnostava keskustelu kuin kaksikymmentä turhanpäiväistä, molempia osapuolia haukotuttavaa diipadaapaa.

En tiedä oletko normaali, sillä en tunne sinua. Kirjoituksiesi perusteella olet 666 kertaa täysipäisempi kuin useimmat täällä, mutta toisaalta niin oli se homontappajakin.

Aarne ja Sudenhenki on miehiä ja miehille epäsosiaalisuus on sosiaalisesti paljon hyväksyttävämpää ja hermineähän ei nyt pidä oikeasti epäkiinnostavana kukaan. Mutta mä? Perhana! Tai siis kai tää on normaalia. Enhän mäkään odota toisilta jatkuvaa älynsäihkettä tms., mutta miks mä sitten vaatisin itseltänikään? Hyväksyn sen inhimillisyyden toisissa, mutta itsessä se on niin vaikeeta.

Kiva, kiitti vaan vitusti, tuo tieto helpotti todella paljon.. Muuhun annoitkin jo vastauksen itse, älä odota itseltäsi saati muilta mitään, vaan tee/puhu asioi(s)ta niinkuin hyvältä tuntuu. Jos ei toimi niin aina voit keksiä jonkin verukkeen millä pääset luistelemaan tilanteesta. Vai jännittääkö sosiaaliset tilanteet yleensä?

[huima]

Korjatkaapa jos olen väärässä, mutta muistaakseni suklaa on yksi niistä ruoka-aineista, jotka TAPPAVAT viinin maun -

Juu siis eihän suklaata ja viiniä syödä samaan aikaan - mutta esimerkiksi samalla aterialla on aivan ok syödä vaikkapa hyvin suklainen jälkiruoka, vaikka ruokailun yhteydessä olisikin nautittu viiniä.

Viinien seurana taas juustot ovat maisteltavana pop - ihan samalla tavalla kuin hyvä liha piristää aina tunnelmaa. Pullo hyvää punaviiniä ja rohkeasti tarjoaa laatulihaa neidille.

[hermine]

Onko muillakin sellaista pelkoa, että on aivan liian epäkiinnostavaa seuraa kellekään ja stressaa tuttujenkin tapaamista etukäteen?

Joo, suunnilleen joka kerta kun mun pitäisi tavata kuka tahansa sukulainen tai ystävä. Erityisesti tilanteissa, joista ei ole mitään mahdollisuutta liueta paikalta korrektisti jos alkaa ahdistaa. Poikaystävä on ainoa poikkeus, koska se on samallatavalla outo ja varmaan muitten mielestä tylsä kuin minäkin. Voisi kuvitella, että yksi "turvallinen" ihminen auttaisi muidenkin kanssa toimeen tulemista, mutta tähän mennessä vaikutus on ollut aivan päinvastainen. Pelkään vähän että sulkeudun sit kokonaan kotiin kun muutetaan yhteen ja multa loppuu koulu eikä täten oo tarvetta tavata ihmisiä.

Oisin muuten halunnut sinne miittiinkin tulla, mutta aamupäivällä iski pahin epäsosiaalisuuskohtaus vuosiin enkä sit pystynyt pariin tuntiin muuta kuin vollottamaan (toi kyllä johtui siitä etten nukkunut lainkaan edellisenä yönä ja pms:stä, joka tuntuu aiheuttavan välillä melkein psykoottisia olotiloja, jos normaalistikin olisi semmoista niin menisin kyllä hoitoon).

Mun mielestä sinä Edith olet oikeasti yksi palstan kiinnostavimpia henkilöitä.

Pitäisköhän näitä siirtää shrinkin puolelle?

[Keikaus]

Ihan tälleen apropoona, mutta mitä helvetin ylpeiltävää antisosiaalisuudessa on? Ei siitä minulle mitään iloa ole koskaan ollut, pelkkää päänvaivaa ja murhetta.

Mieluummin sitä huomiota saisi jollain muulla kuin nurkassa mököttämällä, koska ei uskalla mennä muille puhumaan, että joku tulee (yleensä säälistä, muutenhan tuo reppana istuisi yksin koko illan) eteen istumaan ja ottaa tukkaa pois naamalta (myönnän kyllä että se tuntuu kivalta, varsinkin jos joku näppäräsorminen käy tukkaan).

Aivan varmasti lähestulkoon kaikki tuntevat olonsa joskus surkeaksi. Itse koen useinkin olevani epäkiinnostavaa seuraa, mikä johtaa yleensä siihen että hermostun, ja alan puhumaan jokseenkin käsittämättömiä/absurdeja juttuja, joka taas helpottaa sitä että pitäisi oikeastaan paeta koko helvetin tilannetta.

Toisaalta, tuollaisissa tapahtumissa on yleensä (ainakin minun kohdalla) ollut vähintään yksi tyyppi jolle voi puhua omista jutuistaan ja mielenkiinnon kohteistaan. Mieluummin yksi antoisa, molempia osapuolia kiinnostava keskustelu kuin kaksikymmentä turhanpäiväistä, molempia osapuolia haukotuttavaa diipadaapaa.

Antisosiaalisuus tai ehkä kuten sinun tapauksessasi ujous on ominaisuus siinä missä ulospäin suuntautuneisuuskin. Jälkimmäistä taidetaan arvostaa hiukan liikaa nykyään. Useasti ajattelen, että ujot ihmiset voivat saada paljon enemmän aikaan esim. työpaikalla kuin ne ainaisesti juoruilevat kahvittelijat, siis jos kyse on sellaisesta hommasta, missä ei olla niin esillä.

Kaikenlaisia ihmisiä tarvitaan, eihän siitä tulisi mitään, jos kaikki olisivat suuna päänä riehuvia seuraveikkoja (vrt. minä). En minä ainakaan näe ujoja ihmisiä reppanoina, päinvastoin. Ujous voi olla tosi viehättävää ja hehän usein osaavat kuunnella ja keskittyä keskusteluun paremmin kuin sellaiset ihmiset kuin minä.

Haluan vielä lisätä, että ujous voi olla ihan sairaan seksikästä. Lääh, sellaiset arat vilkaisut ja muut...