Kainuun Prikaati, 1. Tuliasemapatteri I/2003. Tykkimies.
En tiedä kuinka krh-miehet asemiin ajaessaan hikoilevat, mutta voin sanoa että ei se tykin ampumakuntoon junttaaminen routaiseen maahan aina ihan helppoa ollut.
Tykillä ampuminen oli silti aika hieno kokemus, erityisesti mieleen jäi ensimmäinen ja viimeinen kerta: suorasuuntauksella ammuttaessa paineaalto tyhjensi poskionteloista räät rinnuksille eikä sen jälkeen tulehduksia enää tullutkaan. Viimeisellä kerralla taas ammuttiin kaikki jäljelle jääneet kranaatit hieman improvisoidulla tulikomennolla yhdessä rykäyksessä, seuranneessa pölypilvessä olisi tarvinnut jo hengityssuojaimenkin.
Mojo kirjoitti:Suurimmaksi osin majailimme viikot Syndalenin leirialueella sijaitsevassa venesatamassa.
Siellä minäkin majailin useimmiten Syndalenissa ollessani. Paremmat sapuskat, sohvat ja pleikkari!
Sapuskoista en tiedä... ok, olihan meillä leipää yms, mitä pystyi laittaa aina tarpeen tullessa, ja ilmaista kahvia. Mulla ainakin painoi vaakakupissa enemmän se ettei siellä liikkunut niitä paskantärkeitä natsamulkkuja turhia komentelemassa. Sai olla rauhassa ja vaikkaa kalastaa illat pitkät. Niin ja tosiaan pleikkaria ja pornoleffoja yllin kyllin.
Tää on semmonen iso projekti johon tuotannollisista syistä yleensä tarvii sekä uros- että naarastehtaan
KaiPr II/03, jääkärikomppania, tulenjohtopartio.
Pääsin onneksi kuudella kuukaudella, vaikka komppanian päällikkö uhkailikin AUK-komennuksella. Halusin vain nopeesti opiskelemaan, eikä armeijatouhu muutenkaan inspannut kovinkaan paljoa. Sitä paitsi mä en ole ollenkaan aamuihmisiä, joten ne herätykset olivat kyllä aika paskamaisia. Pärjäsin kuitenkin hyvin, varsinkin ammunnoissa, ja sain hyvät arvosanat sotilaspassiin. Sotilasarvoksi jäi siis jääkäri. Kertausaamuja on kertynyt 5.
Porin Prikaati, II/01, lämäri ja korppi. Pyssyllä oli kiva ampua, hernaria söin mielihalulla joka ikinen torstai ja GTA III:n pelasin monta kertaa läpi. Mikään muu ei sitten mulle siellä passannutkaan.
Taisteluparina ei ikinä ollut naista, mutta kannatan heidän palvelustaan niiden ansiosta, jotka tulivat sinne ainoastaan kääntääkseen katseita.
Kajaanissa... olisko ollu -98. Siellä opin mm. sen kuinka uskomattoman pahalle wc-tilat voivat haista, kun lauma miehiä on sinne paskonut. Puolustusvoimien järjestämät luontoretket olivat oikeastaan ihan kivoja näin jälkikäteen ajatellen, vaikka unet siellä jäi usein vähiin.
Santis II/00 Korohohorohorohorohorohorohorohoro, viestimies-horo. Kivaa oli että jouluna pääs pundella stadiin dokaa. Lähietäisyys kotiin oli muutenkin kätsä.
Hallusinaatio kirjoitti:Puolustusvoimien järjestämät luontoretket olivat oikeastaan ihan kivoja näin jälkikäteen ajatellen, vaikka unet siellä jäi usein vähiin.
Ainoat kaksi pidempää leiriä olivat _aivan_ paskassa säässä. Kuumeessa, muiden vemppailessa ei saanut nukkua senkään vertaa. Tuskin koskaan olen ollut niin sekaisin kuin Pohjankankaan räntäsateesta palatessa. 0-2 tuntia nukkumista yössä, ja märässä lumisateessa sai harhailla yöllä niin, että juuri ehti pitää tulta yllä parissa teltassa.
Keskimäärin ei kylläkään päässyt rasittumaan ainakaan fyysisesti. Painoakin kertyi kun vapaa-ajalla ei ollut mitään mielekästä tekemistä.
Immolan sissikomppania, Imatra. 1999. Kolmasosa palvelusajasta oltiin metsässä. Sissihavu hihassa tuntuu paremmalta kuin Porsche pihassa jne. Immola on paikka, josta Suomen itsenäisyys pelastettiin: Immolan lentokentältä nousivat saksalaiset Stukat pysäyttämään venäläisten panssareita kesän -44 suurhyökkäyksessä. Ilman osasto Kuhlmayta vihollisen panssarit olisivat tehneet todennäköisesti läpimurron, mikä on vasta viime vuosina laajemmin tunnustettu. Immola oli myös tapahtumapaikkana Marskin 75-vuotissynttäreillä, joita Adolf Hitler viihdytti läsnäolollaan.
Palvelusaika oli hienoa ja koulutus monipuolista. Olin muita vanhempi jo alokkaana, 27-vuotias. Tämä oli minulle oikea ratkaisu, koska halusin tuolloin saada sotilaskoulutuksen ja motivaationi oli parempi kuin niillä, jotka suhtautuivat asioihin pakkopullana. Lisäksi olin paremmassa kunnossa kuin suurin osa nuoremmista jannuista. Sain ensimmäisenä komppaniassa juoksija- ja ampujamerkin. Joku sanoi mulle, että ei sellaisilla ole mitään merkitystä, mutta itse tuo joku ei ollut koskaan saanut kyseisiä hiluja.
Kasvoin senttimetrin verran palvelusaikana: Mennessä 184 cm, tullessa 185. Paino putosi normaalista 72 kilosta 65 kiloon. Paras palvelumuisto on Jukajärven marssilta, 42 km puolipakkauksella joka suoritettiin henkilökohtaisena marssikilpailuna. Voittajan aika oli viisi tuntia, mulla vähän päälle kuusi tuntia, millä sijoituksella olin kymmenes. Säästelin vähän liikaa paukkuja. Seuraavana päivänä olin yksi harvoja, joka vielä pystyi juoksemaan.
"Jännin" palvelukokemus oli kun sotainvalidien veljesliiton syyskeräyksessä paikallinen hullu avasi minulle oven aseenpiipulla. Otin sen aseen äijältä pois. Oikeudenkäynnissä se sai ehdollista vankeutta ja minä sain veteraaneilta jonkun pystin kotiutustilaisuudessa.
KarPr/KarTR/2. Ptri, I/93. Kessun jämät sain ja stipendin hyvästä palveluksesta, vittu mä olen kuningas. Hienoa aikaa, ei ollut akkoja pilaamassa kaikkea (paitsi Rehn puolustusministerinä). Naureskeltiin vain ajatukselle, että armeijassa olisi naisia. Niin ne ajat muuttuvat päin persettä.
EDIT: Kijroitusvihre
Viimeksi muokannut Riemumieli, 30.08.2006 9:08. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Jo vuodesta 1992 kuuluisassa Hennalan sotilaskodissa ansioikkaasti alkanut sotilaskotisisaren ura, jatkuu edelleen. Ansioitunut myös sotaharjoitus Myrskyssä 1997 ja muutamalla ampumaleirillä mm. Rovajärvellä ja Hälvälässä.
silsakenraali™ kirjoitti:
Ja ihan steitmenttinä: Mun inttiaikana valmistauduimme sotaan, joka käytiin puoli vuosisataa aikaisemmin, siinä mulle inspiraatiota.
Samaa mietin itsekkin. Persianlahden ensimmäinen sota alkoi palvelusaikanani, eikä sieltä kantautuneet tiedot oikein vastanneet koulutusta jota meille tarjottiin. Luin vielä juuri ennen inttiin menoa Tom Clancyn kirjan "Myrsky nousee" jossa kuvailtiin aika hyvin millaista nykyaikainen sodankäynti oikeasti on.
Surkuhupaisaa kun joku kouluttaja ylpeänä esitteli jotain kiintää tykkiä jossain Utössä sanomalla että se oli aikoinaan ostettu venäjältä, mutta suomalaiset olivat tehneet siihen parannuksia jolla sen kantomatkaa oli saatu pidennettyä 30km:stä 40:neen. Olivat kuulemma toisessa maailmansodassa yllätetty vihullinen tällä tempulla housut kintuissa. Siis voi helvetti. Me treenailtiin sillä samalla tykillä aivan tosissaan? Tieto siitä että nykyään se tykki saadaan pois vahvuudesta soda ensimäisen viisiminuuttisen aikana vaikka Kaspianmereltä käsin, aiheutti pelonsekaista huvittuneisuutta.
Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
Mut mä olin kyllä nopein. Hoidin koko homman kolmessa kuukaudessa. Taistelijan peruskoulutus, jolla saavutin pelkoa ja kunnioitusta herättävän varalähetin sotilasarvon. Ja sitten Vapaaksi Mieheksi. Ei tarvi käydä ees kertausharjoituksissa! Tosin jos ryssä hyökkää, joudun miinaharavaksi...
Patz kirjoitti:Osaan paistaa munkkeja!!11
Apus, mä haluun tulla leipomaan ja maistelemaan sun munkkejas!!!11