hermine kirjoitti:SikaMika kirjoitti:
Tuota en ole koskaan jaksanut ymmärtää teissä viherpiipertäjissä: hirveä meuhkaaminen kokonaisuudelle vähämerkityksisistä asioista. Montako lentoa mun pitäisi jättää lentämättä, että maailma pelastuisi? Pelastuisiko se, jos kaikki maailman lennot jätettäisiin lentämättä?
Väite: Maapallon ilmasto ei muutu merkittävästi vaikka lentojen määrä tuplataan nykyisestä tai vaihtoehtoisesti ne lopetetaan kokoneen.
Yksittäisen ihmisen mittakaavassa lentomatkustamatta jättäminen on käytännössä positiivisimpia mahdollisia valintoja ympäristön hyväksi, mitä voi tehdä.
( esim.
http://www.ilmasto.org/lisatietoa/mita_ ... tehda.html : Lentomatkailu on merkittävimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttajia)
Mun mielestä on aika utopistista yrittää vaikuttaa asioihin ihan valtioiden tasolla (mainittu Kioton sopimus), jos omat arkielämän ratkaisut ovat ihan ristiriidassa näiden muille esitettyjen vaatimusten kanssa. Kyllä sen muutoksen pitäisi lähteä ensin itsestä.
Luin linkkisi, siellä sanotaan lentomatkustamisesta seuraavaa:
"Lentomatkailu on merkittävimpiä ilmastonmuutoksen aiheuttajia. Lentämisen ilmastopäästöt ovat yli viisinkertaiset junalla matkustamiseen verrattuna. Vaihda kotimaan matkoilla lentokoneen kyyti junareissuun ja valitse sellaisia lomakohteita, joihin pääset helposti junalla."
Millä perusteella lentomatkailu on merkittävimpiä ilmastomuutoksen aiheuttajia? En löydä tälle väitteelle edelleenkään lähdetietoja mistään.
Jos tämä väite pitää paikkansa, on myös junamatkustaminen erittäin suuri ilmastonmuutoksen aiheuttaja (helvetin_iso_luku / 5 = vähintään_iso_luku). Väitän, että tässä vertaillaan kahta transportaatiomuotoa, joista kumpikaan ei ole kovin merkittävä saastuttaja esim. raskaan teollisuuden rinnalla.
Kierrättäminen on tietenkin todella hyvä ja järkevä asia, joka menee jokaisen järjellä varustetun kalloon ja jota em. ihmiset myöskin ainakin jossain määrin harjoittavat. Se on silti kärpäsen paskan kokoinen vuorenhuippu kaikessa saastuttamisessa mitä maapallolla tapahtuu. Totta kai, jotta voi kirkkain silmin vaatia mm. Kioton sopimuksen käyttöönottoa kaikkialla maailmassa, on kohtuullista vaatia myös kyseiseltä tähtisilmältä omien oppiensa noudattamista. Omasta itsestään lähtevillä muutoksilla voi siis saada aikaiseksi itselleen synninpäästön maailman saastuttamisesta, mutta mitä iloa tuosta hurskaudesta on jos maailman Todelliset Saastuttajat, ne jotka synnyttävät sen vuoren kärpäsenpaskasi alle, jatkavat saastuttamistaan kiihtyvällä tahdilla?
Erilaiset luonnonsuojelujärjestöt yrittävät pelastaa maailman jallittamalla valaanpyyntialuksia tai vapauttamalla minkkejä häkeistään. Ei niillä mitään konkreettista muutosta aikaan saada, niin kuin ei millään muullakaan keinolla niin kauan kuin raha ja voitot ovat
ainoat asiat jotka saastuttavia suuryrityksiä kiinnostavat. Yritykset pitäisi saada kiinnostumaan myös maailman tilasta, mutta niillä ei ole varaa tehdä asialle mitään niin kauan kuin hiekkalaatikolla leikkii joku iso öykkäri, jota ei kiinnosta pienentää omaa osuuttaan hiekkakakuista vaikka leikkaukset muille sopisivatkin. Ei kukaan halua laittaa osaa voitoistaan ympäristöystävällisempien tuotantomenetelmien käyttöönottoon jos naapuri ihan luvan kanssa jatkaa edelleen porskuttamistaan ilman vastaavia satsauksia. Kilpailu vääristyy ja ne ympäristöystävälliset lafkat alkavat tekemään persnettoa. Juuri siksi kaikki pitäisi saada talkoisiin mukaan (vrt. Kioton sopimus).
Mikä siis neuvoksi? Asennekasvatusta pienestä pitäen niiden maitopurkkien lajittelun muodossa mutta myös myöhemmin ihan yhteiskunnallisen ympäristövastuuntunnon herättämisen muodossa. Kotona ja koulussa. Nykyinen sukupolvi taitaa olla jo menetettyä: vihreät, joiden pitäisi ympäri maailman päätyä valtionhallinnon ja erityisesti liike-elämän huippupaikoille, tyytyvät halailemaan puita ja tekemään härkäsiä kärpäsistä.
Niin, nämä olivat minun otsikon mukaisia näkemyksiäni matkustelusta...