Raha-asiat

[Tätsy]

Toki ymmärrän, että joskus voi tulla yllättäviä tilanteita ja rahat loppuvat, mutta silloinkin kumppanilta lainatut rahat on maksettava takaisin mahdollisimman pian.

Tää oli vähän niinku mulle.
En aio rahallisesti maksaa takaisin ukolleni yhtään kauppalaskua. Pesen pyykit, teen ruuat, hoidan lapsen ja pidän kodin siistinä. Tästä en enempää palkkaa pyydä kuin sen, että katto on pään päällä ja pöydässä ainekset mistä ruoka tehdään.
Toki samat hommat hoidan silloin kun olen töissä.
Ja nyt kun työt taas alkaa, on sitä "omaa" rahaa myös.
Ja joo, avioehdon tuo mies haluaa, ja minulle se sopii. Ei mulla mitään menetettävää ole, ellei se eron sattuessa tahdo mun Pikku-Nallea tai mummun vanhoja tauluja. Niin tai kesämökkiä..hmm...

Meillä on 'yhteiset tilit' Eli mä pääsen ukon tileihin, mut se ei pääse mun Tosi hyvä ratkaisu! Mutta meillä tää homma meneekin niin, että mä hoidan koko huushollin (kuten Ninnikin), mutta myös laskut. Ukko ei edes tiedä, milloin mikäkin lasku tulee. Se luottaa ja tietää, että kaikki hoituu mun pikku kätösissäni. Yhdessä kuitenkin kaikki isommat ostot päätetään ja mietitään rahoitus. Koskaan ei ole mun tarvinnut selittää heräteostoksiani, nehän ei suuria vaadi. Mitä nyt tilaan jostain Apilanlehdeltä kissalautaset vanhaan markkahintaan 1300 . Mutta hyvin on pärjätty. Jos on pariskunta, niin on pariskunta. Ei ole olemassa sun ja mun rahoja, kaikki on yhteistä. Joskus toisen tililtä enemmän, joskus toisen.

[Elppis]

Me tienataan suunnilleen saman verran, mies ehkä vähän enemmän. Laskut maksaa yleensä mies, minä taas teen kaikki ostokset (ruuat, pesuaineet, kodin pientä irtaimistoa). Yleensä kun lasku tulee, niin päätetään kumpi maksaa, eli se kummalla on sillä hetkellä parempi rahatilanne tilillä.

Yhteistä tiliä en halua. En halua että ryhdyn vahtimaan toisen menoja, enkä halua että niin käy toistepäin. Jos mies haluaa mennä ja rellestää parin sadan edestä joku ilta, menkööt... kunhan tietää että on siihen varaa.

Vuokra maksetaan molemmat tasan puoliksi omilta tileiltämme kerran kuussa.

Minä tyhmä menin suhteen alussa ehdottamaan tällaista ratkaisua: sulle sitä rahaa vähän enemmän tulee, mä teen sitten enemmän kotitöitä, ok? Perkule

Mut joo. Kertaakaan ei ole raha-asioista kinattu.

Mä en muuten shoppaile. Oikeasti! Käyn "shoppailemassa" vain kun tarvitsen jotain. Kuten talvitakki viikko sitten. Yleensä käydään yhdessä shoppailemassa, ja samaan diiliin syömässä.

Mä en muuten tiedä mitä tekisin, jos olisin mies, ja mun avovaimo tuhlais pirusti rahaa shoppailuun Potkisin pyllylle varmaan.

[mustaenkeli]

Tulot on kutakuinki samanmoiset kumpaisellakin ja molemmilla omat tilit.
Vuokra menee puoliks. Kaupassa maksaa se, kumpi siellä käy, tai kummalla se lompakko on mukana tms. ei se niin justiinsa oo... Kummallaki on omat autolainat ja omat kulut omista autoista.
Muita sen suurempia kuluja ei juurikaan ole.

Käytännössä tää talous on kuitenki yhteinen, joten niin raha- kuin kaikissa muissakin asioissa puhalletaan yhteen hiileen, sitä samaa joukkuepeliä ja katotaan, että jengi pysyy kasassa.
Molemmat osataan stressata raha-asioista, mutta osataan olla myös melkosia huithapeleita. Kuitenki se raha menee yleensä ihan tarpeellisiin juttuihin, eikä kumpikaan harrasta mitää yltiöpäisiä shoppailuja... ainakaan kovin paljoa.

[Georgina]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

No totta helvetissä. Eiköhän lähes jokaisella ihmisellä olisi halua elellä ihan omien mielitekojensa mukaan ilman velvollisuuksia työstä ja rahaa putoaa silti säännöllisesti tilille. Se, onko se kenenkin tapauksessa järkevää tai mahdollistakaan on ihan asia erikseen.

[Hellu]

Voin silmissä nähdä ukko on tehnyt ylitöitä ja sä sillä rahalla ostat jonku laukun kerta se oli niin ihana. Entä jos asia on toisin päin? Ei taida tapahtua kerta naiset vähempituloista puolisoa ota.

Mies ei tee ylitöitä, minä teen.
Mä vihaan ostoksilla käyntiä joten heräteostoksista ei meillä tuu kiistaa.
Ja kyllä, makselen isännän menoja ihan mukisematta siinä missä se makselee mun.

[Geetzu]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

No totta helvetissä. Eiköhän lähes jokaisella ihmisellä olisi halua elellä ihan omien mielitekojensa mukaan ilman velvollisuuksia työstä ja rahaa putoaa silti säännöllisesti tilille. Se, onko se kenenkin tapauksessa järkevää tai mahdollistakaan on ihan asia erikseen.

Monelle saattaa olla eroa sillä tuleeko säännöllinen ilmanen raha aviomieheltä vaiko esim. jostain kuolinpesästä. Tai mikä se joku lottohässäkkävoitto oli, missä sai kuukausittain 10 000mk 10 vuoden ajan, tai jotain, ai että mä haaveilin siitä joskus.

Mulle ei tuottais ongelmaa olla kotirouva, mutta en (toistaseks ainakaan) kykene olemaan sitä niin täyspainosesti, että mies maksaisi aivan kaiken. Ei sillä, että mahdollistakaan täysin olisi, mutta noin niin kuin ajatustasollakin tekee tiukkaa. Miehelle ei...

[Hellu]

Mulle ei tuottais ongelmaa olla kotirouva, mutta en (toistaseks ainakaan) kykene olemaan sitä niin täyspainosesti, että mies maksaisi aivan kaiken. Ei sillä, että mahdollistakaan täysin olisi, mutta noin niin kuin ajatustasollakin tekee tiukkaa. Miehelle ei...

Olishan se toisaalta kiva olla vaan kotona ja puuhastella kaiken näköstä ilman sitä stressiä jota varsinainen duuni aiheuttaa.
Se on just toi toisen rahoilla eläminen joka mullakin tökkii, mutta siinkäkin on kyse omasta asenteesta eikä niinkään siitä rahasta.
Jos mies tienaisi niin hyvin että rahalla huoletta elättäisi isommankin perheen niin mun mielestä olis silkkaa kusipäisyyttä odottaa muijankin käyvän jossain paskahommissa periaatteen vuoksi.
Siis jos naisella ei ole sen suurempia kunnianhimoja työelämässä.
Itse olisin tyytyväisempi jos mies jäisi kotiin lasten kanssa ja mä saisin käydä töissä.

Joku aika sitten tuli telkkarista juttu yhdestä parista (vaimot vaihtoon..) jossa mies tienasi perheen elannon ja nainen oli kotona.
Muija siivos joka päivä about kuus tuntia, kiillotti vittu kaasuhellan metalliosat jollain vauvaöljyllä päivittäin.
Mies teki ohjelmassa ihan selväks että edellyttää kaiken tämän koska vaimo ei tienaa.
Täysin käsittämätöntä että jotkut ihmiset haluavat pitää kumppaninsa jossain ikuisessa kiitollisuuden velassa.

[silsis]

Täytyy todeta, että mulla on niin stressitön ja mukava työ, että tekisin tätä, vaikka olis miljuuna tilillä. Töihin tulo on vähän kuin menis poikien kanssa kaljalle. Samalla kun se tyydyttää mielekkään ja haastavan tekemisen tarpeen, antaa se sosiaalista vastinetta. Ylipäätään tekisin töitä, koska lorviminen ei sovi mulle yhtään, aiheuttaa vaan ahdistusta.

[Hellu]

Täytyy todeta, että mulla on niin stressitön ja mukava työ, että tekisin tätä, vaikka olis miljuuna tilillä. Töihin tulo on vähän kuin menis poikien kanssa kaljalle. Samalla kun se tyydyttää mielekkään ja haastavan tekemisen tarpeen, antaa se sosiaalista vastinetta. Ylipäätään tekisin töitä, koska lorviminen ei sovi mulle yhtään, aiheuttaa vaan ahdistusta.

Joo, kyllä mäkin omaa hommaani varmasti tekisin jossakin muodossa vaikka äkkirikastuisinkin.
Mutta kerro nyt ihan aiheeseen liittyen, jos sulla olis se miljuuna tilillä niin pääsisikö siitä nauttimaan ilmaiseksi myös elämänkumppani vai pantaisko kaikki velkakirjalle?

[silsis]

Mutta kerro nyt ihan aiheeseen liittyen, jos sulla olis se miljuuna tilillä niin pääsisikö siitä nauttimaan ilmaiseksi myös elämänkumppani vai pantaisko kaikki velkakirjalle?

Kysymys ei ole kohdallani ajankohtainen, joten asiaa on aika vaikea pohtia. Itseni tuntien mielipiteeni muuttuu elämäntilanteen myötä. Jos minulla olisi terve ja pysyvä parisuhde lapsineen, en näkisi syytä pitää rahoja vain omassa käytössäni. Käyttäisin suuren osan rahoista yhteiseen asuntoon ja muihin yhteisiin investointeihin, mutta loppuosan sijoittasin, jolloin se olisi vain minun hallinnassa - tosin käytännössä ei kenenkään välittömässä käytössä.

Oikeastaan isointa roolia näyttelisi luottamukseni silloisen puolisoni järkevään rahankäyttöön.

[Sannnu]

Vaimoni väittää, että lähes kaikki naiset todellisuudessa haluaisivat olla kotirouvia (hyvätuloisen miehen maksaessa perheen elatuksen), mutta nykyään on kiellettyä myöntää sitä.

No totta helvetissä. Eiköhän lähes jokaisella ihmisellä olisi halua elellä ihan omien mielitekojensa mukaan ilman velvollisuuksia työstä ja rahaa putoaa silti säännöllisesti tilille. Se, onko se kenenkin tapauksessa järkevää tai mahdollistakaan on ihan asia erikseen.

Jaa no, mä taidan sitten olla harvinainen poikkeus, sillä vaikka voittaisin lotossa yms. tuskin jäisin töistä pois. Mä todella pidän mun työstäni ja pääsen siinä toteuttamaan asioita, joihin mulla on intohimoa ja kiinnostusta, mutta siis ehkä voisin vähentää duunia mutta kaikenkaikkiaan työni on mulle hyvin tärkeä mielihyvänlähde ja osa elämääni.

[segma]

Minua aavistuksen kummastuttaa, miten joku perintö tai vastaava (ennen parisuhdetta hankittu omaisuus) eroaa jotenkin työnteosta saadusta palkasta. Siis onko se nyt jotenkin sitten sen kumppanin ansiota että toinen käy töissä ja saa siitä palkkaa? Tai siitä kumppanista johtuvaa ja täten myös hänen omaisuuttaan? (Lähinnä joillekin yhteisen lompakon puolllustajille suunnattu kappale tämä.)

Tällä hetkellä järkevimmältä systeemiltä tuntuisi "erilliset tilit, yhteinen tili jonne molemmat änkeävät palkastaan tietyn prosentuaalisen osuuden, joka riittää kokonaisuudessaan absoluuttiselta arvoltaan kattamaan juoksevat kulut". Eihän minulla tuollaisesta mitään sen kummempaa kokemusta tosin ole, kun olen vielä niin nuori. Eli en voi tietää. Mutta kukapa voisi?

Ja sitten vielä tämä, että rahojen tarkkaan laskeminen olisi merkki jostain epäluottamuksesta tai muusta vastaavasta negatiivissävytteisestä. Sanoisinko naurettavaa. No sanonpa. Naurettavaa.

[ninnithequeen]

Toki ymmärrän, että joskus voi tulla yllättäviä tilanteita ja rahat loppuvat, mutta silloinkin kumppanilta lainatut rahat on maksettava takaisin mahdollisimman pian.

Tää oli vähän niinku mulle.
En aio rahallisesti maksaa takaisin ukolleni yhtään kauppalaskua. Pesen pyykit, teen ruuat, hoidan lapsen ja pidän kodin siistinä. Tästä en enempää palkkaa pyydä kuin sen, että katto on pään päällä ja pöydässä ainekset mistä ruoka tehdään.
Toki samat hommat hoidan silloin kun olen töissä.
Ja nyt kun työt taas alkaa, on sitä "omaa" rahaa myös.
Ja joo, avioehdon tuo mies haluaa, ja minulle se sopii. Ei mulla mitään menetettävää ole, ellei se eron sattuessa tahdo mun Pikku-Nallea tai mummun vanhoja tauluja. Niin tai kesämökkiä..hmm...

Meillä on 'yhteiset tilit' Eli mä pääsen ukon tileihin, mut se ei pääse mun Tosi hyvä ratkaisu! Mutta meillä tää homma meneekin niin, että mä hoidan koko huushollin (kuten Ninnikin), mutta myös laskut. Ukko ei edes tiedä, milloin mikäkin lasku tulee. Se luottaa ja tietää, että kaikki hoituu mun pikku kätösissäni. Yhdessä kuitenkin kaikki isommat ostot päätetään ja mietitään rahoitus. Koskaan ei ole mun tarvinnut selittää heräteostoksiani, nehän ei suuria vaadi. Mitä nyt tilaan jostain Apilanlehdeltä kissalautaset vanhaan markkahintaan 1300 . Mutta hyvin on pärjätty. Jos on pariskunta, niin on pariskunta. Ei ole olemassa sun ja mun rahoja, kaikki on yhteistä. Joskus toisen tililtä enemmän, joskus toisen.

No mutta katsos, tää oli multa jääny vallan huomaamatta

Joo pariskunta on pariskunta, tiedetään. Ukkohan ei YHTÄÄN tykännyt siitä että olin Stepissä töissä. Tai siis kun raskausajan jälkeen menin sinne(kin) takaisin töihin. Mutta kun lykkäsin pitkän päivän jälkeen pari sataa euroa sille käteen, kun se kiukkusena pihalla odotti auton kanssa, niin se ainakin piti naamansa kiinni (ai kamala miltä toi kuulostaa)

Niin ja meillä mies kyllä hoitaa laskut. Ja aina etuajassa vielä maksaa. Mä oon se joka pelaa vaan käteisen kanssa

[mustaenkeli]

Tän päivän vitutuksen aiheena tän talouden taloudellinen tilanne.
Ainoo vaan, että ku se tilanne ei kohene yhtään, vaikka kuinka vituttais.
Mutta, kyllä näillä asioilla on tapana järjestyä. Ku ei kuitenkaan vielä konkurssissa olla.

[Stadinarska]

hu

[Ann]

Mussa on varmasti jotain pahasti vialla, kun en ole tämmöstäkään asiaa koskaan jaksanut miettiä. Joku vois sanoa, että sen kyllä huomaa.. mutta se joku arvostaa kykyä hengitellä nenän kautta sen verran paljon, että näkee fiksumpana vaihtoehtona olla ihan hipihiljaa.

[Hellu]

Minua aavistuksen kummastuttaa, miten joku perintö tai vastaava (ennen parisuhdetta hankittu omaisuus) eroaa jotenkin työnteosta saadusta palkasta. Siis onko se nyt jotenkin sitten sen kumppanin ansiota että toinen käy töissä ja saa siitä palkkaa? Tai siitä kumppanista johtuvaa ja täten myös hänen omaisuuttaan? (Lähinnä joillekin yhteisen lompakon puolllustajille suunnattu kappale tämä.)

Ja sitten vielä tämä, että rahojen tarkkaan laskeminen olisi merkki jostain epäluottamuksesta tai muusta vastaavasta negatiivissävytteisestä. Sanoisinko naurettavaa. No sanonpa. Naurettavaa.

No, itse ajattelin esim. tässä parisuhteen ulkopuolella hankitussa omaisuudessa lähinnä erotilannetta.
Eihän sillä muuten mitään väliä ole onko toisella enemmän omaisuutta.
Jokainen käyttää rahansa niinkuin haluaa, jos mulle napsahtais kiva perintö tilille niin me kierrettäis miehen kanssa maailma ympäri, eikä siitä todellakaan tehtäis mitään velkakirjaa.

Ainakaan minä en ole väittänyt että rahojen tarkkaan laskeminen olisi merkki epäluottamuksesta tai mistään sinnepäin, mutta kun itse en ole sellaista koskaan parisuhteessa ollessani harrastanut niin en usko että tulevaisuudessakaan se onnistuisi.

Kun nuorempana seurustelin itse työssäkäyvänä opiskelijan kanssa, mulle oli ihan selvää että mä maksan suurimman osan menoista parempi tuloisena.
Ei asuttu yhdessä mutta aina kun menin käymään ostin safkaa jääkaappiin ja maksoin ulkona käymiset.

En ihan heti keksi parempaa käyttöä rahoille kuin tarjota rakkaalle ihmiselle sama elintaso kuin itselleen, jos on itse hyväpalkkainen ja puoliso ei.

[Geetzu]

Vihdoin Stadinarska!!!!

[CandyMan]

Erillinen yhteinen tili jonne molemmat ohjaavat n% tuloistaan laskujenmaksua varten kuulostaa korvaani turhan monimutkaiselta systeemiltä, mutta saattaisihan sekin toimia. Minulla on kokemusta vain käytännöstä jossa molemmilla on oma tili, ja juoksevien laskujen maksaminen on jaettu näppituntumalla yhdessätuumin ottaen huomioon molempien tulot ja tilanteen. Yhteisistä ja yllättävistä hankinnoista piti neuvotella erikseen, yleensä neuvottelu kesti max 5 sek.

Ainoa merkittävä kitka tuosta tuli kun huonommin ansaitsevan tulot nousivat selvästi, ja toinen yritti ehdottaa josko hän ottaisi tämän johdosta jonkun kuukausittaisen laskun kontolleen. Tämä ei tietenkään meinannut millään käydä, koska oli ilmeisesti laskenut mielessään tulojensa kasvun siirtyvän kokonaisuudessaan omaan henkilökohtaiseen ostokykyynsä.

Yksi yhteinen tili oli minun mielestäni poissa laskuista, koska kumpikin kyseenalaisti jatkuvasti toisen hankintoja ("Taasko sä ostit jonkun elektronisen härvelin?" / "Taas uudet kengät? Mitä niissä vanhoissa oli vikaa?"). Säästi molempien hermoja kun ei tarvinnut siitä riidellä, kyllä niitä riidanaiheita löysi muutenkin ihan tarpeeksi. Tuntuu että yhteisellä tilillä olisi jokaikinen hankinta pitänyt hyväksyttää ensin toisella, koska ne ovat Meidän Yhteisiä Rahoja, viimeistä senttiä myöten.

[Stadinarska]

[quote

[Geetzu]

...

Et ehkä uskokaan mut ikäväni oli suuri. Kivaa kun olet palannut!
Oikein märkiä hetkiä!

[jouden-za]

Vihdoin Stadinarska!!!!

NÄIN ON käynyt! Käytin heti Capslockia väärin ja lainaan väärin!

Eikö ole ihan kauheaa?

Olen kuitenkin!

Olen nyt! iloitkaa.

Me keskutelemme vielä!

Stadinarska lähtee sateeseen. Hämmentyneenä.

Hottentotti..mutta miksi kirjotustapasi on muuttunut, oletko kenties tuote, tuotteistettu sivutuote..ehkä joku niistä monista..miksi et voisi kerralla tulla Sinäkin kaapista poks ton ylläolevan kanssa..vaix käsipillukkai jah?

[mustaenkeli]

[miksi et voisi kerralla tulla Sinäkin kaapista poks ton ylläolevan kanssa..vaix käsipillukkai jah?

Ei toi Stadinarska missään kaapissa elä. Sillä on siellä niin monta kenkäparia, ettei se sinne enää ite mahtuiskaan...

[Stadinarska]

[kk

[Stadinarska]

[quote="