par-sky kirjoitti:tämä ei saa nukutuksi. hyvällä tuurilla menee pari tuntia, sitten herää painajaisiin eikä enää uni tule. päivällä on kun kuolleen rukous, mutta ei päikkäritkään onnistu. illalla/yöllä sitten vaan pyörii sängyssä eikä nukkumattia näy mailla halmeilla. ja sitten jos tosiaan onnistuu nukahtamaan herää pian kaikkiin mahdollisiin kauhukuviin.
Kokeillut väsyttää kropan ja mielen kunnolla alkuillasta?
Itse joudun toisinaan turvautumaan nappeihin, mutta yleensä oikea syöminen, raskas parin tunnin liikkuminen ja jonkun vaikeaselkoisemman kirjan lukeminen kuumassa kylvyssä painavat luomia... Kaveri väittää laventelin tuoksun takaavan itselleen hyvät unet. Entisenä mega-uniongelmaisena ja nappien suurkuluttajana hoitaa untaan jollain hemmetin tuoksuilla, kaipa nuo toimivat.
(Jotain sä varmaan stressaat kun kauhuihinkin heräilet... )
Korvan alustat turpoaa välillä puoleksi tunniksi sen kokoiseksi, että sen tuntee sekä näkee. Vuorotellen molemmat puolet kerran päivässä nyt neljättä päivää putkeen.
On ne joskus ennenkin niin tehneet, enkä siihen vastausta ole saanut, mutta silloin turvotus kesti muutamia minuutteja.
Silloin myös nielessä korvat naksuu ja korvissa tuntuu painetta.
Ehdotuksia? Hampaat kunnossa.
Rouva Pupu kirjoitti:Korvan alustat turpoaa välillä puoleksi tunniksi sen kokoiseksi, että sen tuntee sekä näkee.
Mä taas veikkaisin imusolmukkeiden turpoamista, eli jonkinnäköinen tulehdus jossakin? Kannattais ehkä tutkia, jos ei esim. nuhaa ole samaan aikaan.
Samaa olen itsekin veikannut. Ensimmäisen kerran taisi tapahtua joku kolme vuotta sitten, yllättäen. Epäiltiin, että liittyi silloisiin nieluongelmiin eikä niitä sitten yli vuoteen ilmestynytkään. Olen kyllä niistä maininnut, mutta ei niille mitään sen enempää ole tehty, sanottu jostain kudosärsytyksestä. Mutta itse en enää oikein usko kun selvästi kestää kauemmin, ilman mitään syytä. Leukaperät tuntuvat myös oudoilta välillä. Käyn valittamassa tällä viikolla sairaanhoitajalle, josko olisi ideoita.
Ok, joko hormonit tekee temppujaan tai sitten on niin kauhean ressiä, joka iskee koko ajan jostain nurkan takaa. Viikon olen ollut hurjan itkuinen, ilman mitään sen kummempaa syytä. Paisuttelen asioita ihan liikaa päässäni, välillä sentään tajuan, että mietin ihan järjettömiä asioita, ja saan rauhoteltua itseäni. Hermothan tässä menee.
Olikos se mäkikuisma josta on sanottu olevan apua masennukseen? Täytyykin googlettaa.
Eilinen 1,5 tunnin reipas ratsastus (hevosella pervåt) teki tepposensa, ja NYT mun reidet on täysin kävelykelvottomat. Siis lihakset niin kertakaikkisen jumissa, etten tiedä enää miten päin olisin. Haudoin niitä juuri saunassa, venyttelin, hieroin, mutta ovat niin kosketusarat että huhhuh. Mitä mä vielä voin tehdä helpottaakseni koipiparkojani? Muuta kuin venytellä lisää? Auttaisko lämpötyyny tai joku? Kamalaa mikä tuska
Ja huomenna pitäis nousta taas hevosen selkään, voi apua...
ninnithequeen kirjoitti:Mitä mä vielä voin tehdä helpottaakseni koipiparkojani?
lämpötyyny on yksi vaihtoehto, toinen vaihtoehto on joku lihasrentoutus/lihaskipu-rasva. älä kumminkaan rasita niitä lisää (venyttely, hieronta) jos olet jo kerran venytellyt, niin lihas saa rauhassa rentoutua ja palautua. makaa sängyssä ja passuuta itseäsi ukollasi.
Eilinen 1,5 tunnin reipas ratsastus (hevosella pervåt) teki tepposensa, ja NYT mun reidet on täysin kävelykelvottomat. Siis lihakset niin kertakaikkisen jumissa, etten tiedä enää miten päin olisin. Haudoin niitä juuri saunassa, venyttelin, hieroin, mutta ovat niin kosketusarat että huhhuh. Mitä mä vielä voin tehdä helpottaakseni koipiparkojani? Muuta kuin venytellä lisää? Auttaisko lämpötyyny tai joku? Kamalaa mikä tuska
Ja huomenna pitäis nousta taas hevosen selkään, voi apua...
Lihas pitää lämmittää ja sitten venyttää normaalipituuteen. Kannattaa lähteä vaikka sitten väkisin kävelylenkille ennen venytystä.
Yönmustaritari kirjoitti:Löin eilen suun maahaan ja nyt hammas heiluu ja huulesta on siivu lihaa irti.
Pystyykö ne paikkaamaan tommosta vai pitääkö tässä alkaa kerryttämään varoja leluhampaisiin?
En tiedä, paljonko hampaasi heiluu, mutta jollei se nyt ihan irtoamaisillaan ole, niin selvinnet juurihoidolla (oletan, että hampaasi on hengetön jolloin siitä pitää repiä juuri helvettiin). Tällöin hammasta ei siis tarvitse korvata tekosellaisella, juuren tilalle vain tungetaan kovikeainetta ja suuhun survotaan pariksi viikoksi tuki joka auttaa leegon paikalleenjämähtämisessä. Kustannusarvio 150-200€ kunnallisella hampilekurilla.
Yönmustaritari kirjoitti:Löin eilen suun maahaan ja nyt hammas heiluu ja huulesta on siivu lihaa irti.
Pystyykö ne paikkaamaan tommosta vai pitääkö tässä alkaa kerryttämään varoja leluhampaisiin?
En tiedä, paljonko hampaasi heiluu, mutta jollei se nyt ihan irtoamaisillaan ole, niin selvinnet juurihoidolla (oletan, että hampaasi on hengetön jolloin siitä pitää repiä juuri helvettiin). Tällöin hammasta ei siis tarvitse korvata tekosellaisella, juuren tilalle vain tungetaan kovikeainetta ja suuhun survotaan pariksi viikoksi tuki joka auttaa leegon paikalleenjämähtämisessä. Kustannusarvio 150-200€ kunnallisella hampilekurilla.
Ei mielettömiä siis kuitenkaan. Kiitos. Selvinnen tällä daattamäärällä lekuriin asti.
millivanilli kirjoitti:Ok, joko hormonit tekee temppujaan tai sitten on niin kauhean ressiä, joka iskee koko ajan jostain nurkan takaa. Viikon olen ollut hurjan itkuinen, ilman mitään sen kummempaa syytä. Paisuttelen asioita ihan liikaa päässäni, välillä sentään tajuan, että mietin ihan järjettömiä asioita, ja saan rauhoteltua itseäni. Hermothan tässä menee.
Olikos se mäkikuisma josta on sanottu olevan apua masennukseen? Täytyykin googlettaa.
Muista tutkia mäkikuisman e-pillereitä heikentävä vaikutus ja muut yhteisvaikutukset eri lääkkeiden kanssa!
Ahistaa. Jatkuvasti pitais kai olla sosiaalinen ja hengata noiden kurssiseuralaisten kanssa. Ahistaa sosiaalisuus. Ahistaa hotelli. Ahistaa hotelliruoka ja sen aivan hilliton paljous. Eika kehtaa olla syomatta kun sita kannetaan lautasella eteen yhta mittaa. Hillittomia lihakimpaleita. Ahistaa. Tahdon kotiin. Ahistaa ajatus lihomisesta. Ahistaa.
Kukaan kommentoinu, kun mua ahistaa. Ees yhta lihapalaantukehtumishymiota saanu? Kiittamattomat. No, tahdon kuitenkin kertoa teille, etta eilen oli hyva paiva, kun sai kierrella kaupungilla ja ostaa sarjiksia (mm. Nemi på norsk!) ja syoda evaita. Tanaan taas on ahdistanut ja ollut syottoporsilas ja kaikkea. Onneksi huomenna paasee kotiin.
