Mitä vedätte suruun?

[Lilo]

Pompotelkoot jotain selkärangatonta nyhveröä mun sijaan.

Uuh, mä melkein kuulen kuinka sun hauis pullistuu!

[silsis]

Pompotelkoot jotain selkärangatonta nyhveröä mun sijaan.

Uuh, mä melkein kuulen kuinka sun hauis pullistuu!

Älä ny, se on kova jätkä. Se saa varmaa paljon pilluu ja rispektii äijäporukassa. Vittu, mitä muuta mies tarvitsee?

[SingleMalt]

Uuh, mä melkein kuulen kuinka sun hauis pullistuu!

Niin. Aina olisi tietenkin ollut mahdollista jäädä roikkumaan siihen vierelle ja toivoa jos sattuisi tippumaan almuja.. Sekös sit ois ollut järkevää?

[Ann]

Se saa varmaa paljon pilluu ja rispektii äijäporukassa.

Missäs helvetin she-male ympyröissä se Matti oikein hengaa?

[SingleMalt]

Älä ny, se on kova jätkä. Se saa varmaa paljon pilluu ja rispektii äijäporukassa. Vittu, mitä muuta mies tarvitsee?

No aina voi olla tietenkin kuin slipoverisilsis. Oikea äipän pikkupoika.

[Keikaus]

Älä ny, se on kova jätkä. Se saa varmaa paljon pilluu ja rispektii äijäporukassa. Vittu, mitä muuta mies tarvitsee?

No aina voi olla tietenkin kuin slipoverisilsis. Oikea äipän pikkupoika.

Heh, toivoisinkin välillä että silsis vetäisi äidin kutoman slipoverin päällensä. Ei se ole yhtään slipoveri. Äijä mikä äijä, mutta kyllä ihan yhteydessä tunteisiinsa.

SinkkuMattiPupuseni, pane slipoveri päälle... Vaikka sellainen Jussi-slipoveri... Musta olisi muuten kiva pitää Jussi-paitaa päällä, mutta se kai ei ole sallittua naisille.

[Lilo]

Niin. Aina olisi tietenkin ollut mahdollista jäädä roikkumaan siihen vierelle ja toivoa jos sattuisi tippumaan almuja.. Sekös sit ois ollut järkevää?

Joo, sit vois kans laulaa polvillaan ikkunan alla "Ketä sinä odotat oikeasti" ja "Älä jätä minua". Äksöniä pitäs löytyä nopeammin kun ehdit sanoa "Discomamba".

(voi sen päähän putoavan kukkaruukunkin almuks laskea.)

[SingleMalt]

SinkkuMattiPupuseni, pane slipoveri päälle....

Mä käytän vaan vaimonhakkaajapaitoja.

[Keikaus]

SinkkuMattiPupuseni, pane slipoveri päälle....

Mä käytän vaan vaimonhakkaajapaitoja.

Kultanen siellä uhittelee..

[Yönmustaritari]

neito oli suhteen alussa hyvin hyvin roikkuva ja takertuva sorttia. Minä taas lämpenin pikkuhiljaa ja siinä vaiheessa kun olin itsekin valmis takertumaan, tuumasi neito että; jaa, ei häntä enää kiinnostakaan

Haha. Tämähän oli kuin allekirjoittaneen päiväkirjasta. Uskoisin tällaisen käytösken edes jonkin verran liittyvän jonkin asteiseen käytöshäiriöön, että pitäisi olla niskan päällä. Tästäkin oli se yksi teoria kait tämän aiheen sivuilla kahdeksan tai jotain.

Typerä narttu. Itse aloitti. Upotkoot suohon.

Niin. Tämä olisi kyllä hyvä suhtautuminen. Minusta myös tuntuu, että mitä vanhempia tyypit ovat ja mitä enemmän he ovat kokeilleet eri rakkaussuhteita sen helpompaa myös erotilanteissa. Minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa sano. Välinpitämättömyys olisi varmastikin ihan ok suhtautuminen kaikin puolin.



Aamuista lukuunottamatta on päivä ollut vähintäänkin kohtuullinen. Espooseen eksyminen ja sieltä pois etsiminen sai kaiken pois mielestä. Ihan kaiken. Eikä vielä ole näkyvissä sen pahempaa tilaa. Ei vaikka toinen on samaan aikaan messengerissä. Ei vaikka puhuisi, näkisi ja koskisi. Vai lupasinko liikaa.

En usko, koska uskon näiden tilojen olevan enää ainoastaa kausiluontoisia. Varmasti juuri ehkä talvipimeät krapula-aamut voivat olla näitä hetkiä. Ensi viikonloppuna pistetään sitten tosi testi päälle, kun on firman pikkujoulut. Eihän kaikkea ilmaista viinaa voi juoda mutta aina pitää yrittää. Katsotaan sitten sen valitusvirren pituutta taas kun lauantai-iltapäivästä raavin itseäni ylös eteisen lattialta.

Tällaiset "unohdus" tilanteet saavat aikaan paljon. Uskon taiteilevani ainoastaan käsittelyn nelos- ja vitosvaiheiden välillä enkä usko sen enempää taaksepäin suunnattuja askelia ottavani. Mun olo on nyt hyvä.

[SingleMalt]

Haha. Tämähän oli kuin allekirjoittaneen päiväkirjasta. .

Kalastaminen on kivaa, mutta saaliin perkaaminen perseestä. Sano.

[Yönmustaritari]

Haha. Tämähän oli kuin allekirjoittaneen päiväkirjasta. .

Kalastaminen on kivaa, mutta saaliin perkaaminen perseestä. Sano.

Painelen partsille kaljalle ja pikkusikarille. Mulla on mun eka patentti vetämässä. Nyt jos koskaan pitäisi kokeilla, että toistuuko moinen em. paska-ninja-puukkoa-selkään-olo aina krapulassa. Tiistai-kalsari-tumut olisi kuitenkin sen verra hoocee, että säästän testiä viikonlopuksi vaikka Fernettiä ja Grappaa olisi kaapissa ollutkin.

Mis hitos mun 42" plasma ja uus boxi viipyy?

[So Easy]

Hmm, voisitkohan sinä kirjoittaa kirjan erosta selviytymisestä. Nimi olisi tietenkin "Maailma on täynnä naisia ja aina löytyy joku parempi kuin edellinen - pohjanmaalaisen entisen isännän lyhyt opas erosta selviämiseen" tai vaihtoehtoisesti "Ulkoista erosi syyt ja vastusta henkistä kasvua - häjyn opas parisuhteista selviämiseen".

Kosmikko kirjoittaisi oppaan nimeltä "Ruikutus seis! - Koviksen opas eronneelle miehelle".

Ei jumankauta, Keikku! Olen tiennyt tämän jo pitkään, mutta nyt se on huudettava julki: olet kyllä kertakaikkisen ihana ihminen!

Ei mulla muuta, jatkakaa.

[Keikaus]

Hmm, voisitkohan sinä kirjoittaa kirjan erosta selviytymisestä. Nimi olisi tietenkin "Maailma on täynnä naisia ja aina löytyy joku parempi kuin edellinen - pohjanmaalaisen entisen isännän lyhyt opas erosta selviämiseen" tai vaihtoehtoisesti "Ulkoista erosi syyt ja vastusta henkistä kasvua - häjyn opas parisuhteista selviämiseen".

Kosmikko kirjoittaisi oppaan nimeltä "Ruikutus seis! - Koviksen opas eronneelle miehelle".

Ei jumankauta, Keikku! Olen tiennyt tämän jo pitkään, mutta nyt se on huudettava julki: olet kyllä kertakaikkisen ihana ihminen!

Ei mulla muuta, jatkakaa.

Noh noh. Vähän kiusin noita ihania tervaskantoja. Mutta ihanaa egon sivelyä joka tapauksessa, tuli hyvä mieli.

Herää kyllä kysymys, että kuka sä oot. Oletkos joku, jolla on ollut aikaisemmin joku toinenkin nikki? Mä olen ehkä maailman onnettomin uusien ja vanhojen nikkien yhdistäjä ellei anneta kaikkia vinkkejä suoraan silmäin eteen. Voipi olla, että musta ei tulisi hyvää etsivää...

[Yönmustaritari]

Vahvasti yleistäen ja pelkkään anti-akateemiseen mutuun pohjautuen esitän, että yhteydenpito-innokkuus on suoraan verrannollinen kohdehenkilöiden ikään ja kääntäen verrannollinen aiempien suhteiden määrään *käyttäytymistieteilee*

Luulisin siihen vaikuttavan kuinka hyvin ero on käsitelty loppuun molempien osalta. Mitä enemmän jää jäljelle selvittämättömiä asioita, yksipuolista kaipausta, negatiivisia viboja tms., sitä turhemmalta ystävyysvirittely tuntuu. Ja tietenkin yhteisen historian määräkin vaikuttaa osaltaan.

Joopa. Lopullinen itsensä tutkiminen on ilmeisesti tuonut esiin sen, että todellakin halu pitää yhteyttä toiseen ehkä on vain halua pitkittää prosessia. Nimen omaan ehkä estää tai hidastaa molempien uuden elämän aloittamisen vaikka en kuitenkaan täysin ole vielä luopunut aidosta huolesta toisen voinnista. Herää kuitenkin taas iso kysymysmerkki, että miksi jos toista ei minun vointi kiinnosta lainkaan?



Huomasin suhteessa tapahtuneen omalta osalta hiukan alivastuullista toimintaa. Veikkaisin, että koska olen aina hoitanut asiani loppuun asti ja pyrkinyt siihen, että mitään ei jäisi hoitamatta tai muiden huoleksi niin nyt oli ihan mukavaa, että joku muu tuli mukaan ja ehkä hiukan ylivastuullisella tyylillä hoiti asioita. Pidin ehkä siis hiukan lomaa asioiden hoitamisessa ja annoin toisen "sekaantua" niihin.

En usko perusluonteeltani kuitenkaan olevan alivastuullinen. Tuli jopa mieleen, että toisen ylivastuullinen käytös koitti ruokkia hetkittäistä alivastuullista käytöstäni, joka ei loppujen lopuksi ollutkaan pysyvä tila. Muistan suhteen aikaisten ristiriitojen alkaneen usein tilanteista joissa toinen aikoi viedä oman päätöksensä loppuun tyyliin "mä vaan hoidan ja sinä vaan olet", mikä ei sitten käynytkään vaan oli pienen kahakan poikaa aistittavissa.

Tämä herätti siis sen huolenaiheen hänestä. Mahdollinen ylivastuullinen käytös voi aiheuttaa lumipalloilmiöt uusista suhteista alivastuullisten kumppanien kanssa varsinkin jos alkaa jopa ruokkimaan toisen alivastuullisuutta omalla käytöksellä. Ai mutta mitäs se niin minulle sitten kuuluu? Itse olen ylivastuullinen perkele? Loma omasta vastuullisuudesta teki ehkä hyvääkin mutta nyt on kämpän nurkissa sitten taas tuota harmaata pumpulia näkyvissä. Tulevissa lauantain krapuloissa imuroin, tiskaan ja vahaan sohvan. Siirrän kirjahyllyn odottamaan tulevaa 42" plasmaa ja uutta boxia. Siirrän kirjahyllyn toiseen nurkkaan ja vedän baarikaapin kirveellä kahtia.

Joskus tulee mieleen, että kyse olikin vain mielen manipuloijasta, mistä esitinkin pari "koekappaletta" joillain edellisillä sivuilla. Hänhän ei pitänyt musiikista, kirjoista ja elokuvista, joista minä pidin. Enkä minä hänen, dekkareita ja itkudraamaa, musiikista en edes tiedä -valinnoista. Nämä vastakohdat nyt ei kuitenkaan sinänsä mitään aiheuttanut mutta ehkä näiden perusteella sitten yhteinen jatko olisi kuitenkin ollut huono valinta?

Olisihan minun pitänyt alusta asti huomata, vaikka erittäin varovasti leikkiin ryhdyinkin, että toinen ei välttämättä ollut lainkaan tosissaan liikkeellä. Pitäisikö sitten aina olla tosissaan? Ehkä ei mutta se pitää vähintään haistaa jos toinen ei suoraan sano.

[Keikaus]

Huomasin suhteessa tapahtuneen omalta osalta hiukan alivastuullista toimintaa. Veikkaisin, että koska olen aina hoitanut asiani loppuun asti ja pyrkinyt siihen, että mitään ei jäisi hoitamatta tai muiden huoleksi niin nyt oli ihan mukavaa, että joku muu tuli mukaan ja ehkä hiukan ylivastuullisella tyylillä hoiti asioita. Pidin ehkä siis hiukan lomaa asioiden hoitamisessa ja annoin toisen "sekaantua" niihin.

On helppo heittäytyä laiskaksi, kun toinen ainakin näennäisesti haluaa hössöttää eikä osaa sanoa, että haluaakin apua. Ja jos hössöttäminen on vaikka selän hierontaa, siitä tulee niin hyvä olo, että haluaisin vain nukahtaa raukeana toisen kainaloon ja unohtaa oman vastuunsa, edes hetkeksi. Se, että hössöttää yksin, on myös tietynlaista kontrolloimista. Mun mielestä tuohonkin ongelmaan auttaa se, että keskustellaan ja sovitaan asioista ennen kuin ruvetaan hössöttämään.

Sun eksällä ja sulla voi olla myös rytmieroja. Ehkä hän haluaa tehdä kaiken alta pois ja sinä otat vähän lunkimmin. Sitten te tietty haluatte vähän pitää kiinni niistä rooleista ja niin edelleen.

[Yönmustaritari]

Huomasin suhteessa tapahtuneen omalta osalta hiukan alivastuullista toimintaa. Veikkaisin, että koska olen aina hoitanut asiani loppuun asti ja pyrkinyt siihen, että mitään ei jäisi hoitamatta tai muiden huoleksi niin nyt oli ihan mukavaa, että joku muu tuli mukaan ja ehkä hiukan ylivastuullisella tyylillä hoiti asioita. Pidin ehkä siis hiukan lomaa asioiden hoitamisessa ja annoin toisen "sekaantua" niihin.

On helppo heittäytyä laiskaksi, kun toinen ainakin näennäisesti haluaa hössöttää eikä osaa sanoa, että haluaakin apua. Ja jos hössöttäminen on vaikka selän hierontaa, siitä tulee niin hyvä olo, että haluaisin vain nukahtaa raukeana toisen kainaloon ja unohtaa oman vastuunsa, edes hetkeksi. Se, että hössöttää yksin, on myös tietynlaista kontrolloimista. Mun mielestä tuohonkin ongelmaan auttaa se, että keskustellaan ja sovitaan asioista ennen kuin ruvetaan hössöttämään.

Sun eksällä ja sulla voi olla myös rytmieroja. Ehkä hän haluaa tehdä kaiken alta pois ja sinä otat vähän lunkimmin. Sitten te tietty haluatte vähän pitää kiinni niistä rooleista ja niin edelleen.

Nih. Ruokkii. Se on perseestä. Se on sitä suhteen mutsittamista.

EDIT: Tai fatsittamista

[Keikaus]

Nih. Ruokkii. Se on perseestä. Se on sitä suhteen mutsittamista.

No, siitä ei voi syyttää pelkästään sinua, mutta ihan hyvä, että huomasit asiain tilan. Kai tuo tuommoinen on ihan luonnollista, sitä helposti ottaa vastaan kaiken kivan mitä annetaan. Ajattelin seuraavaksi ruveta suhteeseen hieroja-kampaaja-kokki-psykologi-runkkari-pankkiirin kanssa että saan kaikkea kivaa sopivassa suhteessa.

[Yönmustaritari]

Ajattelin seuraavaksi ruveta suhteeseen hieroja-kampaaja-kokki-psykologi-runkkari-pankkiirin kanssa että saan kaikkea kivaa sopivassa suhteessa.

Läppä menee mutta muistetaan, että itse on ensin tehtävä itsensä niin kokonaiseksi, että siitä riittää jaettavaa toiselle. Onni perustuu omaan toimintaan eikä se saa olla riippuvainen muista.

[Keikaus]

Ajattelin seuraavaksi ruveta suhteeseen hieroja-kampaaja-kokki-psykologi-runkkari-pankkiirin kanssa että saan kaikkea kivaa sopivassa suhteessa.

Läppä menee mutta muistetaan, että itse on ensin tehtävä itsensä niin kokonaiseksi, että siitä riittää jaettavaa toiselle. Onni perustuu omaan toimintaan eikä se saa olla riippuvainen muista.

Veit munat suustani.

[EveryWoman]

Hmm, voisitkohan sinä kirjoittaa kirjan erosta selviytymisestä. Nimi olisi tietenkin "Maailma on täynnä naisia ja aina löytyy joku parempi kuin edellinen - pohjanmaalaisen entisen isännän lyhyt opas erosta selviämiseen" tai vaihtoehtoisesti "Ulkoista erosi syyt ja vastusta henkistä kasvua - häjyn opas parisuhteista selviämiseen".

Kosmikko kirjoittaisi oppaan nimeltä "Ruikutus seis! - Koviksen opas eronneelle miehelle".

Pakko täältäkin vielä suitsuttaa; perin osuvasti sutkautettu! Nauroin maha kippurassa.

Koviksilta kysyisin: Missä teidän mielestänne menee Gattaca-tyyppisen itsesääliruikutuksen ja rakentavan itseanalyysin raja, jos tämä muka on sitä ruikutusta?

Ja Letku: Mahtava ketju! Oot tehnyt mun olon Kitinässä selvästi aiempaa kotoisammaksi. Noin toimii mun Real Lifen miehet (ja naiset). Hassu fiilis.

Siitä suhteen jälleenrakentamisesta ystävyyspohjalle vielä.
1. On luonnollista (ja hienoa), että tunnet halua olla sen ihmisen kaveri/ystävä vielä eron jälkeenkin. Ihminen haluaa lähtökohtaisesti olla muille ihmisille hyvä, tulla toimeen toisten kanssa, antaa ja saada. En näe mitään syytä miksi sellainen tunne pitäisi yrittää tukahduttaa (kunhan sen osaa erottaa halusta palata vanhaan).
2. Kaikki taitaa riippua sen toisen osapuolen fiiliksistä. Jos hän on valmis olemaan ystäväsi (mikä tarkoittaisi myös suun puhumista puhtaaksi eron syitä yms. juttuja koskien), suosittelen sitä lämpimästi sopivan tauon jälkeen. Sanoisin melkeinpä, että jos ei ole ystävystynyt exänsä kanssa, ei ole koskaan kunnolla edes eronnut. Rakkaussuhteen loppumisen tajuaa helpommin, kun sen tilalle tulee jokin toisenlainen suhde saman ihmisen kanssa. Ystävyyssuhteen kannattaa antaa rakentua omalla painollaan, samalla tavalla kuin muutkin ystävyydet.
3. Jos toisella ei riitä kiinnostusta tai rohkeutta rakentaa ystävyyttä tai kaveruutta, siitä ei tule mitään. Silloin täytyy vain hyväksyä, ettei hänestä ollut siihen ja unohtaa koko juttu. Toisaalta: jos olet itse se, joka vielä kykenee katsomaan toista silmiin ja tarjoamaan yhdessäolon mahdollisuutta, on varmaan lopulta suht' helppo päästää henkisesti irti, jos toinen lusmuilee eikä kykene kohtaamaan tekemistensä ja tekemättä jättämistensä seurauksia. Kuka semmoisen kanssa haluaisi tekemisissä ollakaan.

Toivotaan parasta!

[Yönmustaritari]

No aamut on aamuja eikä kait olohuoneesta heräminen koskaan kovin mukavaa ole. Yleensä en näe/muista yöllisiä unia mutta olen nyt pienissä painajaisissa paininut pari edellistä yötä.

Niinpä kerran yöllä herättyäni soin itselle vielä lisää pohdintaa menneistä tapauksista suhteen varrelta liittyen siihen, mikä oli toisen suhtautuminen suhteeseen.


1. Sanoin aluksi ei julkisille hellyyden osoituksille, josta seurasi bolemiikkia. Jos kuulemma asiat ei muuttuisi niin toinen ei kuulemma kovin kauaksi aikaa aio jäädä. Hitaasti lämpiävän tyypinä pidin noin puolentoista tunnin meditaation, jonka jälkeen aloitin nopeamman lämpiämisen ja hyväksyin julkiset hellyyden osoitukset.

2. Vanha tapa eli julkinen ryyppy ehkä jopa ilman paitaa toveriporukassa olisi hänen mukaansa pitänyt tehdä ilman häntä, koska se on vain minun ja toverini tapa eikä siinä ole hyvä esiintyä eri naisten kanssa. Nih. Nyt minulla sitten on tosiaan se ryyppykuva muistona mutta ei kait siinä mitään.

Lisäksi taisi olla omien rajojen haku oli käynnissä, kun minua läpsittiin naamalle baarissa enkä edes muista miksi. En sinänsä ollut kuitenkaan moksiskaan vitutuksesta huolimatta. Seuraavan aamuna muistan toisen sanoneen olleensa kuitenkin yllättynyt minun vielä ollessa baarin pihalla pois lähtiessämme, kun hän vielä haahuili baarin sisällä jotain ylimääräistä. Loppujen lopuksi kumpikin sanoi ettei muista tarkkoja tapahtumia, joten asia jäi sikseen.

Kyllähän kaikki tämä ja ehkä pari muuta asiaa soitti kelloja jo silloin. Ei vaan riittävän kovaa.

[Lolita]

Sinä olet Letku fiksu mies. Mä toivon, että löydät arvoisesi ja kaltaisesi naisen, sä olet lihakimpaleen sijasta aikalainen kultakimpale. Jos mulla olis sisko, antaisin sen sulle ilomielin.

[SingleMalt]

Koviksilta kysyisin: Missä teidän mielestänne menee Gattaca-tyyppisen itsesääliruikutuksen ja rakentavan itseanalyysin raja, jos tämä muka on sitä ruikutusta?

Miksi se on silloin kovismaista, jos ei halua menneitä analysoida tai puida?

Miksi ei vain voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin jos se tapa toimii?

[Sheetlord]

Koviksilta kysyisin: Missä teidän mielestänne menee Gattaca-tyyppisen itsesääliruikutuksen ja rakentavan itseanalyysin raja, jos tämä muka on sitä ruikutusta?

En nyt sanoisi, että Letkun tarinat tässä ketjussa ovat ruikutusta. Oma käyttäytymismalli juontaa juurensa ihan murrosiän ensimmäiseen "isompaan rakastumiseen" joka tietenkin päätyi huonosti. Huomasin pian, että paras tapa tuhoon tuomitussa jutussa on vetäytyä asap, minimoida tappiot, miettiä vähän aikaa mitä hommassa meni pieleen, mitä kenties voidaan oppia.. ja jatkaa matkaa. Itseanalyysissäkin voi mennä liian pitkälle. Ei jokaista mielenliikkua tarvitse analysoida puhki.

Gattaca on huono vertauskuva, koska ko. hepulla ei ilmeisesti mitään ihmissuhteeksi luokiteltavaa ei-binäärimuotoisen naisen kanssa ole koskaan ollutkaan. Ainakin semmoinen käsitys palstakontribuutiosta tulee.