Mitä vedätte suruun?

[Keikaus]

Eikästeikäsisokaljukostaja! Sinulla on vain joku hassu ajatus siitä, etteikö ihmiset voisi välittää netin avustuksella.

Siis kyllähän PetriFB varmaan ihan tosissaan apuaan netin välityksellä tarjoaa.

Niin tarjoaakin. Saa ottaa vastaan, jos haluaa.

[Sheetlord]

etteikö ihmiset voisi välittää netin avustuksella.

Netin välityksellä voi tehdä kaikenlaista. Tilata kumivaatteita, julkaista masturbointikuviaan ja tehdä itsemurhan ... mutta se ei suinkaan tee siitä "tervettä".

No, ehkä tuo ensimmäinen kohta oli poikkeus.

[Lilo]

Tää on ihana ketju.

Jotenkin on vähän sellanen kutina, että menossa on loputon Mars vs. Venus -suo, jälleen kerran. Naiset usein analysoivat asiat puhki jokaista äänenpainoa myöten, miehet eivät monesti viitsi vaivautua analysoimaan ollenkaan. Normaali ihminen löytää -ehkä- jossakin elämänsä vaiheessa kultaisen keskisor...tien, sellaisen, joka itselle sopii.

Newsflash: ongelmanratkaisumalleja on erilaisia ja ne voivat olla yhtä toimivia tai toimimattomia - riippuu henkilöstä.

[Keikaus]

etteikö ihmiset voisi välittää netin avustuksella.

Netin välityksellä voi tehdä kaikenlaista. Tilata kumivaatteita, julkaista masturbointikuviaan ja tehdä itsemurhan ... mutta se ei suinkaan tee siitä "tervettä".

No, ehkä tuo ensimmäinen kohta oli poikkeus.

Aika arveluttavaa sekin. Meinaan vaan, että ilmankin pärjää, kun on tähänkin asti.

[Sheetlord]

menossa on loputon Mars vs. Venus -suo

Mä taas näen tässä toisen, yhtä perustavaa laatua olevan näkökantaeron:

- ne joille ihmiset eNimimerkin takana merkitsevät jotakin
- ne joille ihmiset eNimimerkin takana eivät merkitse mitään

Hauska ketju. Nyt kotio!

[NomenNescio]

No onpa huvittavaa, kun ihmiset välittävät toisistaan ja haluavat auttaa.

Tehdäänpä nyt kuitenkin selkeä ero elämän ja e-elämän välille, jookoskookoskarvapookos?

Selkeä ero? Kapea ajattelumalli.

Omista tutuistani vähemmistö on perinteisin keinoin (koulu, työ, harrastukset) kautta syntyneitä, enemmän henkinen samankaltaisuus on netin välityksellä paljastunut ja sitä kautta suhde on syntynyt/ kehittynyt. Ja tuo pätee molempiin sukupuoliin. =)

Millä muuten esim olisin tietänyt ketään Seinäjoelta kun päätin ottaa vastaan sijaisuuksia sieltä? Olen ollut e-elämässä tutustumani ihmisen luona yötä useitakin päiviä, eri aikoina. Eikä tuo ole ainoa paikka.
Jos ei noita olisi ollut, varmaan olisi selkeästi orvompi olo, ja tämä harhailu mitä teen ympäri Suomenniemeä työn perässä olisi huomattavasti vähäisempää.

[EveryWoman]

Pistäs nyt vielä - kun kerran tunnut paremmin tietävän - että onko kaikilla aina yhtä paljon ongelmia? Ovatko kenties kyseessä samat ongelmat? Jos ovat niin kykenet varmaan luettelemaan ne tässä: minun ongelmani; tai siis meidän?

Ongelmakäsityksesi on aika atomistinen. Harvoin kaikki ongelmat voidaan luetella ranskalaisilla viivoilla omina siisteinä kokonaisuuksinaan. Samasta syystä kysymys niiden määrästä on hullu.

Lienee tarpeen yrittää määritellä, mikä ongelmalla yleensä tarkoitetaan. Itse määrittelen ongelman tilaksi, jossa vallitsee jonkinlaisen muutoksen tarve edit: ja toki myös epätietoisuus tarvittavan muutoksen laadusta (muutenhan ei olisi ongelmaa). Ongelman kieltäminen merkitsee muutoksesta kieltäytymistä (jolloin muutoksia kyllä kuitenkin tapahtuu, niiden suunta vain ei ole ongelmoijan valitsema), ja ongelman ratkaiseminen parhaan mahdollisen muutoksen etsimistä/löytämistä. Tällaisia tiloja kaikki kokevat elämänsä varrella jatkuvasti enemmän tai vähemmän (tuskin siis kuitenkaan täsmälleen samaa määrää). Esimerkkejä löytyy ihan arkisistakin aihepiireistä, kuten Miten ehtiä leikkauttaa hiukset ylihuomisiin juhliin mennessä ja tehdä samalla kauhea määrä ylitöitä? tai Kuinka paistaa pihvi niin, että siitä ei tule yhtä sitkeää kuin viimeksi?.

Jos näin ei ole niin millä perusteella voit väittää, että minulla on ongelmia, joita en tiedosta tai tunnusta? Mitkä ne ovat?

Ihan sillä perusteella, että elämä on ongelmanratkaisua (yo. määritelmällä). Jos sinulla ei ole yhtä ainutta ongelmaa millään elämänalueella, sinä joko et elä tai sitten kiellät ongelmasi.

Arvelen täällä, että sinä ehkä kutsut ongelmiksi vain sellaisia, joihin ei ole löytynyt ratkaisua (siis jotka jäävät jotenkin pidempiaikaisesti vaivaamaan). Se voisi selittää tuon Minulla ei ole ongelmia -läppäsi, tai tuoda siihen jotakin järkeä.

Ei vakuuta.

En pidä sitä ongelmana.

[EveryWoman]

Mä taas näen tässä toisen, yhtä perustavaa laatua olevan näkökantaeron:

- ne joille ihmiset eNimimerkin takana merkitsevät jotakin
- ne joille ihmiset eNimimerkin takana eivät merkitse mitään

Minulle tuo e-etuliite ei merkitse mitään.

Ihmiset ovat ihmisiä, riippumatta yhteydenpitovälineestä. Toki on olemassa joitakin (hyvin harvoja) ihmisiä, jotka ovat minulle muita tärkeämpiä, mutta kaikki loput ovatkin sitten keskenään approx. yhtä merkityksellisiä ominaisuuksistaan, sukulaisuussuhteistaan ja IRL-tapaamisfrekvenssistä riippumatta.

Jos saan kaupasta ilmaiseksi jonkin promotuotteen, jota en itse tarvitse, annan sen henkilölle, jolle arvelen siitä olevan edes vähän iloa tai hyötyä. Pieni vaiva, miksi en antaisi? Samoin jos saan ajatuksen, josta arvelen jollekulle olevan hyötyä, annan sen hänelle. Ihan riippumatta siitä, sattuuko hän olemaan juuri minulle kovin tärkeä tyyppi vai ei.

[EveryWoman]

etteikö ihmiset voisi välittää netin avustuksella.

Netin välityksellä voi tehdä kaikenlaista. Tilata kumivaatteita, julkaista masturbointikuviaan ja tehdä itsemurhan ... mutta se ei suinkaan tee siitä "tervettä".

No, ehkä tuo ensimmäinen kohta oli poikkeus.

Onko siis kaikki netin välityksellä tapahtuva sairasta? Vai onko ainoastaan se, mitä itse teet netin välityksellä, tervettä?

[Yönmustaritari]

Meni siis näinkin kauan, että terapiaketjusta tuli tollojen temmellyskenttä. Asianomaiset, jotka tunnistatte tuosta itsenne tuntekaa huonoa omatuntoa siitä olkaa hyvä. Tiedä tulisiko ylipidon siivota "ei asiattomia kommentteja-kuri on kova"-kyltin rikkojia vai mikä on käytäntö.

EDIT: Tai sitten keskustelu on vain hyväksi.
EDIT2: Mutta paskanjauhanta paskanjauhantaan ja asiaan liittymätön paska omaan ketjuun jos voin pyytää. Jos en ni hakkaan sut.

En ymmärrä. Mihin pyrit?

Siihen, että on turha miettiä asiaa syvemmältä, kuin siitä mitä se oikeasti on.

Äh ja höh. Toi nyt kuulostaa enemmän pakenemiselta kuin asian käsittelyltä,

Voin olla tässä kyseisessä tapauksessa väärässä, mutta minun johtopäätökseni kirjoitusten perusteella on se, että letkulla on alkoholiongelma ja siihen suhde päättyi.

Sori letku.

Juu ei tässä mitään. Non taken, koska muutkin veikkauksesi tässä ketjussa on mennyt ihan yhtä pieleen. Alkoholiongelmat on kovin kaukaa haettu. Ei kyllä suhde päättyi sen vuoksi, että olin hänen parannussuhde ja hän parani.

Mutta. En tiedä kuinka siistiä on kommentoida moisia ilman, että on lukenut ketjua. Tai sitten alkaa tuntumaan, että et vain ymmärrä lukemaasi.

Riipii käsityksesi ja huonot veikkaukset siitä, että otit esiin muutaman kuukauden suhteen. Ikään kuin vähättelisit rakkaussuhteeni merkitystä. Lisäksi aiemmissa vertailutapauksissa kuoleman tapauksisssa ja "normijätöissä" verrataan kuitenkin yhtä pitkien ja vakavien suhteiden päättymisiä. Olen hiukan harmissani ettet itse huomaa kasvunvaiheitani tässä ketjussa.

Minusta et vain käsitä. Ennemmin alkoholi ongelmani on, että minulla on kaksi kättä ja vain yksi suu

Suhtautumisesi kuulostaa kuitenkin olevan verrattavissa Monsieur Gattacan lutka-yhtälöön, jossa nainen ei ole vapaana kuin viikon, korkeintaan kaksi. Taaksejätön apuna käytetään siis lukuisia parannussuhteita. Tapa sekin on selvitä ei siinä mitään. Entinen kumppani käytti samaa tyyliä.

Näinhän se on, että jos itsereflektiosta on automaagista hyötyä, niin toki yhdeksännen danin mustan vyön itsereflektoijien pitäisi olla onnellistakin onnellisimmassa parisuhteessa.

Niin. Huipulla ei ole montaa sano. Tämän pohdiskelussa palaan sitten takaisinpäin siinä mielessä, että pitääkö kumppanin olla mahdollisisimman samanlainen? Jos näin ei ole niin pystyykö opettamaan? Jos pystyy niin tuleeko suhteesta silloin Ylivastuullisen ohjaama ja toisen alivastuullisuutta ruokkiva? Kyllähän näitä voi kertoa mutta olisi tietysti huippua jos hiukan itsekin miettisi.

[SingleMalt]

Juu ei tässä mitään. Non taken, koska muutkin veikkauksesi tässä ketjussa on mennyt ihan yhtä pieleen. Alkoholiongelmat on kovin kaukaa haettu.

Minusta aloituksesi kertoo ihan toista:

Viikonloppuna kunnon tumut. Oikein kunnon tumut, Lahdessa vielä ja Lahtelaisittainkin ihan kunnon tumut. Perjantai ilta ei oikein kunnon muistikuvia taksiin oksentamisen lisäksi oikein ole. Lauantaina tuli sitten hyvät burgerit jos kolmannella uloshengityksellä katuun mutta siinä meitä oli jo useampi kokeilemassa, joten se menee ihan perusväännön piikkiin.

Sunnuntaina mielettömässä krapulassa illalla takaisin autolla loskapaskan läpi Helsinkiin, jossa odottaa tiedote, että nyt riittää. Joku on vissiin saanut tarpeeksi allekirjoittaneen, joskin tahattomasta urpoilusta vai?

Okei. Pyydän mesoamistani anteeksi ja toivotan tsemppiä jatkoon.

Ei kyllä suhde päättyi sen vuoksi, että olin hänen parannussuhde ja hän parani.

No mutta sitten homma on paketissa ja selvä. Sinua käytettiin kylmästi hyväksi, siten kuin monella monella ihmisella on tapana toimia. Perseestä, mutta niin elämä välillä on.

Riipii käsityksesi ja huonot veikkaukset siitä, että otit esiin muutaman kuukauden suhteen. Ikään kuin vähättelisit rakkaussuhteeni merkitystä.

Otin se esille siksi, että tunteesi varmasti ovat olleeet kiintymystä, mutta rakkaus on tuossa vaiheessa ihan liian voimakas sana. Olet tilanteessa, jossa jatkuva miettimenen vain pahentaa tilannetta, koska kaikki menetettyhän alkaa ennemmin tai myöhemmin vaivaamaan. Mutta, jos päästätkin irti enempiä miettimättä, huomaat ettei se ollutkaan kuin ihastusta, josta pääsee kyllä hyvin helpolla yli. Simppeliä.

[Hellu]

Onni perustuu omaan toimintaan eikä se saa olla riippuvainen muista.

Mä oon tästä vähän eri mieltä, mutta mä nyt olenkin lähimmäisriippuvainen romantikko.
Joillekin ihmisille se elämänsä rakkauden löytäminen on tärkeämpää kuin toisille, enkä oikein ymmärrä miksi riippuvuussuhde toiseen ihmiseen on automaattisesti paha asia.
Mun onni riippuu paljolti mun miehestä, meidän suhde on auttanut mua myös määrittelemään itseni.
Tunnen olevani minä kun olen osa meitä, enemmän oma itseni kuin koskaan ennen.
Se on tärkein asia elämässäni ja luopuisin kaikesta sen vuoksi.
(elco ja singlemalt eivät luopuisi edes pankkitilinsä käytön yksinoikeudesta, kertoo paljon, ei kannata ottaa niiltä neuvoja näissä asioissa.)

Ei kumppanin tarvitse olla samasta puusta veistetty, parisuhteessa kasvetaan yhdessä toimivaksi yksiköksi.
Me ollaan miehen kanssa luonteeltamme täysin erilaisia, politiikasta tai uskonnosta meidän on turha keskustella koska päädymme ilmiriitaan tai siihen että mies luovuttaa kun ei jaksa vääntää.
Arvomaailmamme ei myöskään kohtaa joka asiassa, tärkeimmissä jutuissa kyllä.
Ei kannata heti lähteä miettimään että ollaankohan me nyt liian erilaisia,
ei jutun toimivuutta pysty selvittämään kuin käytännössä.
Tärkeintä on panostaa siihen suhteeseen ja asettaa se kaiken yläpuolelle,
tosirakkaus voittaa kaikki käytännön esteet!

(Mulla on kraplula ni oon täällä vähä herkkiksenä..)

[Yönmustaritari]

Juu ei tässä mitään. Non taken, koska muutkin veikkauksesi tässä ketjussa on mennyt ihan yhtä pieleen. Alkoholiongelmat on kovin kaukaa haettu.

Minusta aloituksesi kertoo ihan toista:

Viikonloppuna kunnon tumut. Oikein kunnon tumut, Lahdessa vielä ja Lahtelaisittainkin ihan kunnon tumut. Perjantai ilta ei oikein kunnon muistikuvia taksiin oksentamisen lisäksi oikein ole. Lauantaina tuli sitten hyvät burgerit jos kolmannella uloshengityksellä katuun mutta siinä meitä oli jo useampi kokeilemassa, joten se menee ihan perusväännön piikkiin.

Sunnuntaina mielettömässä krapulassa illalla takaisin autolla loskapaskan läpi Helsinkiin, jossa odottaa tiedote, että nyt riittää. Joku on vissiin saanut tarpeeksi allekirjoittaneen, joskin tahattomasta urpoilusta vai?

Ok. Korjasin sinua kuitenkin ja toivon, että myös muille lukijoille käy ilmi ketjun myöhemmässä vaiheessa(viimeistään nyt), että alkoholilla ei ollut asiaan tekemistä.



Eilinen oli siis hyvä päivä mutta tänään on taas ollut painimista heti aamusta asti. Johtunee varmastikin siitä, että on ollut aika vapaa viikko eli on ollut aikaa ajatella, mikä on kieltämättä tuskaa lisäävä piirre. Kerrallaan lisäävä mutta lopulta konaista aikaa lyhentävä jos jotain positiivista on haettava.

Maltillakin on sen verran perää jutuissaan, että paikoilleen ei kyllä saa jäädä. Tuleen makaamaan siis sano. Tiettyyn pisteeseen asti asioiden läpikäyminen on hyvä käydä mutta tiettyyn pisteeseen asti päästyään on aika siirtyä eteenpäin. Lopulta siis tekemistä vain, että aihe on pois mielestä. Eilen minulla oli paljon tekemistä ja aiheen pois pysyminen pois mielestä vaikutti pitkään. Ajattelin kuitenkin tietoisesti nyhjätä tämän viikon ja ottaa selkeästi vapaata liiasta työstä ja harrastamisesta.
Tulevan elämän viivaan piirrän kuitenkin ensi syksyyn sijoittuvan liikuntaponnistuksen, jota varten harjoittelu alkaa viimeistään vuodenvaihteessa. Uutta harrastusta tuskin tulen aloittamaan mutta voisin ponnistella niissä jo olemassa olevissa ehkä vähän kovemmin.

EDIT: Lisäksi huomasin, että roskiin kertyneille sikarilaatikoille täytynee tapahtua jotain. Piirrän siis myös taas röökaamisen lopetuksen. Tupruttelu saattoi vähän tässä prosessoidessa vähän lähteä käsistä. Ehkä näitä molempia tukee uusien juoksukenkien osto, joka tapahtuu jos elektroniikkaostokset ei vie säästöistä liian paljon.

[Yönmustaritari]

Okei. Pyydän mesoamistani anteeksi ja toivotan tsemppiä jatkoon.

No mutta sitten homma on paketissa ja selvä. Sinua käytettiin kylmästi hyväksi, siten kuin monella monella ihmisella on tapana toimia. Perseestä, mutta niin elämä välillä on.

Otin se esille siksi, että tunteesi varmasti ovat olleeet kiintymystä, mutta rakkaus on tuossa vaiheessa ihan liian voimakas sana. Olet tilanteessa, jossa jatkuva miettimenen vain pahentaa tilannetta, koska kaikki menetettyhän alkaa ennemmin tai myöhemmin vaivaamaan. Mutta, jos päästätkin irti enempiä miettimättä, huomaat ettei se ollutkaan kuin ihastusta, josta pääsee kyllä hyvin helpolla yli. Simppeliä.

Älä pyydä. Näkemys oli kuitenkin tärkeä vaikkakin eri, mitä alekirjoittanut seuraa.

Niin. Minähän en itse ole suhteen pituudesta mitään maininnut vaan lainasin sen sinulta. Totuuden siemen puhessasi kuitenkin on.

Irti olen kuitenkin koko ajan päästämässä.



Iski yhtäkkiä nälkä. Kävelin jääkeaapille ja ajattelin syödä jotain pitkästä aikaa. Olen kuullut ruokien kävelystä ja silmille hyppimisestä jääkaappia avatessa mutta nyt ensimmäistä kertaa näin niiden uivan. Vihanneslaariin levinneet kurkut, salaatit yms. olivat ajansaatossa vähän vettyneet. Myös jokunen paketti kinkkumakkaraa, juustoa yms. leivänpäällistä oli vähän hapoilla.

En ole edes huomannut, että vakio-perjantai-prisma keikalla on mukaan lähtenyt melko tarkkaan sama valikoima huolimatta siitä, että taloudessa ei ole ollut kuin yksi syöjä, joka ei sekään ole syönyt. Hapankorppua tuli syötyä nyt sano. Taitaa huomenna olla extempore-prismakeikka edessä.

Muistakaa surutilanteessa olla ostamatta ruokaa jos ette syö. Pilaantuneen kinkkumakkaran haju voi seurata pitkäänkin.

[Yönmustaritari]

(elco ja singlemalt eivät luopuisi edes pankkitilinsä käytön yksinoikeudesta, kertoo paljon, ei kannata ottaa niiltä neuvoja näissä asioissa.)

Nii.........

Hitto mitä sikoja........




??

[SingleMalt]

tosirakkaus voittaa kaikki käytännön esteet!

Niin tai siis miehen pankkitilin käyttöoikeus voittaa kaikki esteet. Oletkos vinkannut tuon tiedon Dr. Philille?

[Hellu]

??

No mun mielestä se nyt vaan on niin että kaiken tulisi olla yhteistä.
Siis silloin kun kyse on parisuhteesta jonka on tarkoitus kestää läpi elämän, ei liity tähän sun tilanteeseen vaan viittasin aikaisempiin keskusteluihin.
Nämä herrat ovat tehneet päätelmän että elän mieheni rahoilla ja siitä jatkuvasti huomauttelevat kun eivät mitään uutta keksi, ei sun siihen tarvitse tarttua.

Pohdiskelit vaan sitä että pitkääkö kumppanin olla samanlainen jotta suhteella olis edellytykset toimia, ja kirjoitin sitten aiheesta oman näkemykseni.
Mikä siinä on että te tartutte vaan tähän raha-asiaan??

[Yönmustaritari]

??

Mikä siinä on että te tartutte vaan tähän raha-asiaan??

Nii pistihän se vaan sieltä joukosta vaan silmään.

On tuolla aiemmissa kohdissa kait pohdintaa tästä samasta aiheesta. Sillä meiningillä, että erotilanteessa on helpompaa ainakin perustella eroa sillä, että ovat toisillee liian erilaisia. Kyllähän se yhteiselo varmasti helpottuu jos on samat kiinnostuksen aiheet mutta minä en ehkä vieläkään näe sitä kovin isona seikkana. Tiedä sitten aiheuttaako liikaa kitkaa pitkässä juoksussa.

Tämä oli yksi viesti allekirjoittaneelle erossa. Liian erilaisia. Tästä jos kuitenkin puhun niin kääntyy karuselli uusintakierrokselle.

[Yönmustaritari]

Join kaljaa ja katoin pornoo.

[NomenNescio]

Suhteita menee poikki varmaan joka päivä, mutta useimmiten ainoa "oppi" niistä on jätetyn puolelta että "vika on siinä vitun paskakasa äijässä/huorassa". Ja niin ei koskaan ole, eivät puun ja kuori irtoa toisistaan elävässä puussa.

Tämän ketjun nyt kokonaan läpi lukeneena pakko sanoa että käsitykseni Letkusta on selkeästi noussut aiempaan verrattuna.
Aidosti ja oikeasti nostan hattua että mies pystyy puhumaan siitä mitä tuntee... Vaikka ja etenkin kun ne tunteet eivät ole niitä positiivisimpia.


''


Mitä itse teen, kun sattuu suhteen jälkeen? Itken.. vaikka tunnin putkeen - jossain vaiheessa itkun aiheuttamat endorfiinit rauhoittavat mielen. Sama toistuu seuraavana yönä, ja todennäköisesti monina öinä seuraavien kuukausien ajan kunnes kyseinen ihminen ei enää tulekaan mieleen untenmaille tipahtaessa.

- Käyn läpi syitä ja seurauksia - kirjoitan tilanteita joissa maailmankuvaerot ovat näkyneet, listaa toisesta ja asioista joissa ne eri arvot tulivat esiin.. ja yritän saada yhtä paljon niitä erottaviakin mieleen kuin oli yhdistäviäkin tekijöitä.
- Luen myös aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, ja yritän miettiä omat virheeni missä toisen kanssa menin metsään.
Hyväksyn toisen sellaisena kuin hän on ja mitä itse olen.. eihän toista voi syyttää siitä että hän ei rakasta riittävästi. Ei tunteita voi pakottaa, eikä ketään pitää väkisin.
Ei suhteen päättyminen ole maailmanloppu, vaikka tuska tuntuu joskus jopa niin että tuntuu että suolistettaisiin elävältä. =/.. Ei ole ensimmäinen kerta kun olen oksentanut kivusta, joka tulee itkiessä.. Ei miellyttävää, mutta sellaista sattuu.

- Sitä eroprosessia helpottaa huomattavasti se jos toisen kanssa on saanut asian käsitellä loppuun (tapaamalla esim kahvilla jne) jossain vähän myöhemmässä vaiheessa.
(Saman huomasin auttavan erään miespuoleista ystävääni hänen eroprosessissansa. Sitä ennen kyseinen juoksi polvensa paskaksi, mutta hänen ahdistuksensa katosi heti keskustelutilanteen jälkeen.. )

Ahdistavinta myös itselleni on jos toinen ei siihen tapaamiseen suostu, koska silloin viiva jää vetämättä koko kirjanpidon alle, kysymyksille "miksi", ei löydy ikinä selitystä.. Ei sillä että sitä tulisi edes tapaamisen aikaan kysyttyä, vastauksen vain tietää kun tunnepuolen "what if" aaveet katoavat. Tapaamatta tilanne ei mielessä koskaan normalisoidu, vaikka unohtuisikin kuukausien ja vuosien kuluessa.
Välttely on ainoa normaalisuhteen loppumiseen kuuluva tilanne, joka saisi minut vihaiseksi - mutta en suostu vihaamaan ihmistä jota joskus rakastin.
Yritän ymmärtää mutta valitettavasti silloin tulee ensin mieleen että "Jos olisin tiennyt sen selkärangattomuuden toisesta .. että kyseinen ei salli minun tehdä surutyötä oikein loppuun siitä suhteesta jossa molemmat olimme".... Silloin vihaiseksi ajatukseksi kyseisestä nousee ajatus että "olisi pitänyt jättää kyseiseen tutustumatta sen paremmin"...
Ja valitettavasti tulee mietittyä että miksi en hahmottanut tuota piirrettä siinä aikoinaan. Eli itse-epäily:... Miksi ihastuin epäolennaisuuksiin, kun olisi pitänyt tutustua ennen ihastumista vähän perusteellisemmin. jne.. mutta sekin menee ohi.

- Katkeruus ei ole mukana kantamisen arvoista, tarkoituksena on antaa kyseiselle anteeksi ja unohtaa ja pystyä rakastamaan jatkossa jotakuta kuin ei ikinä olisi sattunutkaan. Ja anteeksiantamalla toiselle se tapahtuukin =). Ja sen tapahtumiseen se viimeinen tapaaminen asioista puhuiminen on hyvä riitti.
Jos toisen tapa käsitellä ero, on väistää koko tilanne niin silloin siihen käytetty aika tuntuu turhalta... kun se on kyseiselle helpompaa. (siksipä pysynkin erossa niistä "kunnon" miehistä). Onneksi tuo nilviäismäinen persoonatyyppi on ollut vähemmistö omissa mieskokemuksissani, ja voin aidosti sanoa, että miehet ovat ihania, ja huonot omenat ovat vain poikkeuksia. =).

... Jos toisen juolahtaessa elävästi mieleen ja kivun alkaessa satun olemaan tuttujen ihmisten ilmoilla, sanon sen suoraan - "että nyt pitäisi tehdä jotain, vaihtaa aihetta, koska tämä ahdistaa".. Ja yleensä aihe tai tekeminen vaihtuukin. =) .. tuosta syystä tulee usein hakeuduttua ystävien joukkoon, vaikka aiheesta ei puhuttaisikaan.

- Matkustaminen on myös hyvä keino saada etäisyyttä, uudet kokemukset antavat tunteen että elämässä on vielä paljon koettavaa ja uudet haasteet odottavat.

- Musiikkia en kuuntele, se vain tuo mieleen ahdistavia mielikuvia sekä tunteita.. Tiedän olevani pahimman ohi kun koskettavalla musiikilla ei enää ole tuota vaikutusta.

- Irtosuhteita en kannata, mitä hyötyä niistä olisi, kun toinen ei kuitenkaan ole se jonka kanssa haluaisin olla. Entistä yksinäisempi olo, ja moraalinen krapula päälle. Eipä ole sitä tullut harrastettua juuri tuosta syystä.. kun itsensäpettämiseltä se tuntuu jo ajatuksena.

- Viinaan en koske, siitä tulee vain entistä suurempi ahdistus. Alkoholi on vain hyviä hetkiä varten, ei edes vitutukseen, surutyöstä puhumattakaan.

[Keikaus]

[EDIT] Lisäksi huomasin, että roskiin kertyneille sikarilaatikoille täytynee tapahtua jotain. Piirrän siis myös taas röökaamisen lopetuksen. Tupruttelu saattoi vähän tässä prosessoidessa vähän lähteä käsistä. Ehkä näitä molempia tukee uusien juoksukenkien osto, joka tapahtuu jos elektroniikkaostokset ei vie säästöistä liian paljon.

Hyvä, noin sitä pitää! Olen hengessä mukana. Ehkä törmätään lenkkipolulla. Okei, saanko vähän vitsailla: Aiotko hiplata mun pebaa, jos nähdään?

[Keikaus]

Join kaljaa ja katoin pornoo.

Et kai? Oliko tämä täky? Yritys päästä takaisin kovisten kerhoon?Tuliko hyvä olo?

[Nasalspray]

Näinhän se on, että jos itsereflektiosta on automaagista hyötyä, niin toki yhdeksännen danin mustan vyön itsereflektoijien pitäisi olla onnellistakin onnellisimmassa parisuhteessa.

Kuten kaikissa liian tosissaan harrastetuissa lajeissa, voi käydä niinkin, että harrastus alkaa haitata muuta elämää.

[Dumari]

Join kaljaa ja katoin pornoo.

Et kai? Oliko tämä täky? Yritys päästä takaisin kovisten kerhoon?Tuliko hyvä olo?

Eikö se saa nyt niin tehä kerran on mukamas "epä-äijällisesti" avautunut tunteistaan. Pitääks sit olla joku pyhimys? Jospa antaisit hänen oikeesti kokeilla ja tehä mitä itteään huvittaa.

(usko tai älä, niin jotkut miehet juovat jopa sitä olutta maun takia, eivät ollakseen machoja)

[Yönmustaritari]

seuraavien kuukausien ajan kunnes kyseinen ihminen ei enää tulekaan mieleen untenmaille tipahtaessa.

tuntuu että suolistettaisiin elävältä. =/.. Ei ole ensimmäinen kerta kun olen oksentanut kivusta, joka tulee itkiessä..

Niin. Minusta pikkuhiljaa alkaa tuntumaan, että tämä minun irtautumisriitti onkin ihan pikkujuttuja verrattuna muiden kokemuksiin. Uskaltaisiko lukea itsekin tämän ketjun alkua...Vielä ei taida olla sen aika.

Sanottakoon kuitenkin, että kyllä suurimmaksi osaksi jokainen aamu on aina edellistä helpompi. Tosin muutamaa taka-askelta lukuunottamatta.

- Sitä eroprosessia helpottaa huomattavasti se jos toisen kanssa on saanut asian käsitellä loppuun (tapaamalla esim kahvilla jne) jossain vähän myöhemmässä vaiheessa. Ahdistavinta myös itselleni on jos toinen ei siihen tapaamiseen suostu, koska silloin viiva jää vetämättä koko kirjanpidon alle.

Tätä myös puollan. Maanantainen yhteinen työmatka tuntuu nyt, että se loppujen lopuksi puhdisti ilmaa ihan sopivasti vaikka taka-askelia aluksi tuntui siitä aiheutuvan.



Pelasin Day Of Defea: Source:a pitkästä aikaa taas. Tämähän oli jälleen muistojen taival, koska k.o peli aiheutti joskus erinäistä keskustelua puoleen ja toiseen. Näin oli siis taas eriskummallista käynnistää masiina, kun ketään ei kiinnostanutkaan, pelaanko vai enkö pelaa. Tai mitä hittoa edes istun koneella. Sitä sinänsä myös kaipaa. Sitä, että jotain kiinnostaa mitä teet, mistä tuut ja miten voit. Nyt vaan on ja voi tehdä mitä tykkää......mutta hetkonen....Eikö sen pitäisi olla hyvä juttu? Minusta tuntuu, että siitä tulee taas pian hyvä juttu.

Peli meni kaiken lisäksi ihan kohtuullisesti ilman yrittämistäkin, koska tuli siinä täpinöissä pelattua melko rauhallisesti. Sitäkin tuli joskus innostuttua ja pelattua niin että toisen nukkuminenkin häiriintyi. Poissa oli se nyt. Hillityt kaksi erää kuurupiiloa kiväärin kanssa ja sitten töpselit irti.

Huomisen päivän uskon menevän vähintäänkin kohtuullisesti, koska on luvassa paljon puuhaa. Perjantaina taas onkin sitten se tulikoe eli pikkujoulu-ninjapinja-massdestruction-jatkot-hotellivantaassa-känni, josta jos säkä käy selvitään ilman linnareissuja ja myrkytystiloja.