Mitä vedätte suruun?

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

NuoriDaavid kirjoitti:Näinhän se on, että jos itsereflektiosta on automaagista hyötyä, niin toki yhdeksännen danin mustan vyön itsereflektoijien pitäisi olla onnellistakin onnellisimmassa parisuhteessa.
Hehheh, mitä putkiaivopäättelyä. Jos älykkyydestä on hyötyä rahan saamisessa, niin älykkyysosamäärältään korkeimpien pitäisi olla korkeaakin korkeammin palkatuissa ammateissa? Ja koska näin ei poikkeuksetta ole, voidaan julistaa ettei älykkyydestä ole mitään hyötyä? :D

Oikeesti. Ihmisen elämän sujumiseen vaikuttavat aika monet muutkin asiat kuin itsereflektiokyky. Kuvitteellinen esimerkkihenkilö, joka tuli toistuvasti isänsä raiskaamaksi pienenä ja jonka veli kuoli huumeidenkäyttöön kuukausi sitten voi hyvin olla verrokkiansa huonommassa jamassa tarkasteluhetkellä, vaikka olisi kuinka harjaantunut itsereflektiossa. Ainoa järkevä asetelma olisi verrata keskenään kahta täsmälleen samanlaista ja samassa elämäntilanteessa olevaa ihmistä, joista toinen ei käsittele kohtaamaansa ongelmaa ja toinen käsittelee.

Oikeastaan asia on niin itsestäänselvä, että kummastelen miksi siitä edes tulee kysymyksiä. On kuin joku yhtäkkiä esittäisi, että vaikkapa auton toimintamekanismien tuntemisesta ei ole mitään apua vaativista ajosuorituksista ja yllättävistä rikkoutumisista selviytymisessä. Varmaan joku ajopeleistä mahdollisimman epäkiinnostunut blondiini, joka ei erota kaasua jarrusta, pärjää rallin erikoiskokeessa ihan yhtä hyvin kuin Ari Vatanen? Näinhän sen täytyy olla?

Hulluja nuo kitinäläiset.

(En tajua, miksi ND mainitsee tuossa nimenomaan parisuhteet - itsereflektio kun on olennaista ihan elämässä yleensä - mutta sen sanon että aika vaikea täällä varmaan keskimäärin on arvioida ihmisten parisuhteiden onnellisuutta/onnettomuutta.)
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

EveryWoman kirjoitti: On kuin joku yhtäkkiä esittäisi, että vaikkapa auton toimintamekanismien tuntemisesta ei ole mitään apua vaativista ajosuorituksista ja yllättävistä rikkoutumisista selviytymisessä. Varmaan joku ajopeleistä mahdollisimman epäkiinnostunut blondiini, joka ei erota kaasua jarrusta, pärjää rallin erikoiskokeessa ihan yhtä hyvin kuin Ari Vatanen? Näinhän sen täytyy olla?
No näinhän se on. On ihan sama vaikka tiedät polttomoottorin toimintaperiaatteen:

1. ensin se imeskelee
2. sitten se puristelee
3. tekee työn
4. ja poistuu

Olet silti hoomoilasena tulppa-avain kourassa tiettömän tien taipaleella kun hätä iskee. Kaikki asiat vaan eivät kuulu kaikkien osaamisalueseen, eikä niiden tarvitse kuuluakaan. Helpomminkin pärjää. Soita taksi!
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

SingleMalt kirjoitti:On ihan sama vaikka tiedät polttomoottorin toimintaperiaatteen: --- Olet silti hoomoilasena tulppa-avain kourassa tiettömän tien taipaleella kun hätä iskee.
Hain enemmän sitä, että jos ei tiedä kaasun, jarrun, kytkimen, ratin ja pyörien toimintaperiaatteita, auton avulla eteneminen on vaikeampaa kuin jos tietää. Simple as that.

Toki joskus voi tulla tilanteita, joista ei kerta kaikkiaan yksin selviä, mutta vähemmän niitä tulee jos on ollut edes vähän kiinnostusta perehtyä käytössään olevaan instrumenttiin. Oli kyse sitten autosta, järjestelmäkamerasta, viulusta tai omasta mielestä.
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Dumari kirjoitti: (usko tai älä, niin jotkut miehet juovat jopa sitä olutta maun takia, eivät ollakseen machoja)
:shock: Nyt kyllä järisytit mun maailmaa.
Kikkelis kokkelis.
So Easy

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

EveryWoman kirjoitti:Toki joskus voi tulla tilanteita, joista ei kerta kaikkiaan yksin selviä, mutta vähemmän niitä tulee jos on ollut edes vähän kiinnostusta perehtyä käytössään olevaan instrumenttiin. Oli kyse sitten autosta, järjestelmäkamerasta, viulusta tai omasta mielestä.
Amen.

Ja hei haloo, neanderthalit, ei yhtään hälytyskellot soi kuinka läpinäkyvää on tulla toisen avaamaan Shrink-palstan surunkäsittelyketjuun mouhoamaan omia epävarmuuksiaan itsetuntemuksen suhteen? Jos teiltä ei tällainen asioiden käsittely luonnistu, niin mikä on motiivi tulla yrittämään dissata sitä? Ööö.. ottakaapa printit ketjusta ja kiikuttakaa kenelle tahansa ihmismielen ammattilaiselle, niin eiköhän varsin yhdenmukainen vastaus putoa jokaikisessä tapauksessa.

Ai niin, mutta pelkästään moiselle henkilölle puhuminenhan olisi NOLOA! Hyi helvetti, kuka sitä nyt jotain tuollaista pelleilyä tarvii -- tosimieshän osaa tarttua pulloon, heiluttaa kirvestä ja huutaa pillua ilmankin!

Ettei vaan yhtään pelota, että muiden ihmisten itsestä saama kuva ei olisikaan omien macho-fantasioiden mukainen? Ehei. Tosin on niitä vieläkin käsittämättömämpiä ihmisiä: vieläpä muidenkin ihmisten mielipidettä tärkeämpää on se, että itse on niin takertunut korskeisiin näkemyksiin itsestään, että niistä kiinni pitääkseen on valmis remuamaan elämänsä läpi oikeasti missään vaiheessa itseensä kunnolla tutustumatta!

Vittu mitä jengiä. :nuts:
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Yöllä herätessä tuli mieleen, että olisiko helpompi suhtautua tilanteeseen jokin suurempi selkkaus?

Kuuten masan mainitsema alkoholin liikakäyttö tai ehkä jos vaikka olisi hairahtanut vieraissa ja saanut siitä huutia. Olisi joku mihin vedota, jotain mitä syyttää. Vaikka vain käytösvirhe mutta jotain mitä voisi selvittää. Pyytää ehkä anteeksi jotain mutta ei. Se vaan on niin, että zip nada ei tuu mitään.

Tässä vaiheessa tuntui typeältä kirjoittaa niinpä panin uudestaan maate.

Aamulla kuitenkin melko perus olo. Minusta tuntuu, että alan heivaamaan tätä patjaa olkkarista pikkuhiljaa takaisin tuonne kaappiin ja petaan sen sängyn makkarista. Sitten alan miettimään, että petaanko molemmat puolet vai vaan sen toisen puolen.
elco

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja elco »

EveryWoman kirjoitti: Hulluja nuo kitinäläiset.
Niinhän te olette.

Luulisi nyt paatuneimmankin itsereflektoijan tajuavan, että ihmismieli on erittäin subjektiivinen otus. Teille tuo itsereflektio on Palava Pensas ja vääräuskoiset poltetaan roviolla. Niinkin täydellinen itsetuntija kuin so easykin, jonka luulisi de Mellon opeilla parempaan pystyvän, nimittelee ja vetoaa joihinkin ylempiin mielen auktoriteetteihin, että näin vain on, on, on. Ja samalla tavalla sinäkin vedät.

Ja niin vedetään mekin. Olen jo 14-vuotiaana kokenut hyljätyksi tulemisen tunteen, kun se ei enää ollutkaan mun kaa. Taisi siinä itkukin päästä. Nyttemmin suhtaudun (yritän suhtautua) eroon kuten opetan, koska se tekee kokemuksieni mukaan tekee elämästäni helpompaa. Eli tämä on varmaan ihan sama juttu, mistä tekin puhutte. Teille on vain itseisarvo, että sitä vittu jauhetaan maailman tappiin eikä osata ottaa tarvittavaa askelta eteenpäin - helpompaan elämään.

Molemmat osapuolet myös ylenkatsovat vastapuolta. Tässä on jo tullut selväksi, että tässä vallitsee molemminpuolinen vastapuolen hulluna pito. Ja näinhän se on ilman muuta ainakin täältä. Kehoittaisin teitä hakeutumaan hoitoon, jollen olisi vakuuttunut, että olette jo hoidossa ja eihän se mitään auta. Vittu mitä jengiä minustakin.

Huvittavaa on, että kun Letku poikkeaa Uskon normistosta eli kosteasilmäisestä itsereflektiosta niin sitä pidetään turhana tai vähintäänkin epähienona: porno, kalja ja XBox eivät saa teidän hurupossessa mitään erityisiä aahooh-huudahtuksia aikaan.

Aivan sama meillä: minusta kun noita Letkun juttuja lukee niin suosittelen lisää pornoa, kaljaa ja XBoxia. Pikkujouluissa näytät paskasakille Miten Viinaa Juodaan niin eiköhän se siitä. Sunnuntaina voi vähän kolottaa, mutta eiq poke koneeseen, kake käteen ja muna toiseen.

Eli saman kolikon kaksi puolta: nimitellään muita hulluiksi ja ollaan vakuuttuneita oman metodologian ylivertaisuudesta. Kysymys kuuluu: mitä vitun hyötyä tuosta teidän itsearvoisesta itsereflektiopaskanjauhamisestanne sitten muka on?
Sheetlord

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Sheetlord »

EveryWoman kirjoitti:Onko siis kaikki netin välityksellä tapahtuva sairasta? Vai onko ainoastaan se, mitä itse teet netin välityksellä, tervettä? :wink:
Ensinnäkään - sinä et tiedä, mitä teen netin välityksellä... jos tälle palstalle kontribuuttaamista ei lasketa.

Piikki oli tähdätty niiden ihmisten takapuoleen, jotka antavat e-yhteydenpidon syrjäyttää etuliitteettömät elämän riennot. Omien nettiaktiivivuosieni aikana olen nähnyt näitä tapauksia PALJON!! Aina tosin homma kääntyy niin päin, että hc-nettaajat kääntyvät puolustelemaan harrastustaan tyyliin "no jos mä sähköpostit luen" tai "viis minuuttia vaan sätissä". Usein vedetään myös esiin valttikortti "tämä on ihan luonnollinen tapa minulle solmia kontakteja ja viettää aikaa". Jos luonto olisi suunnitellut ihmisen viettämään 80% valveillaoloajastaan mikroprosessorilla varustetun laskukoneen ääressä, meille olisi kehittynyt USB-liittymät.

Ei se minulta pois ole, jos joku haluaa elää elämänsä binäärimuodossa. Jaksavathan nämä "sä sanoit mulle kolme viikkoa sitten sätissä sitä-ja-tätä" -tapaukset huvittaa edelleen.

Överit ja ulos.

"Everything counts on large amounts" - Dave Gahan
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

elco kirjoitti:Kysymys kuuluu: mitä vitun hyötyä tuosta teidän itsearvoisesta itsereflektiopaskanjauhamisestanne sitten muka on?
No mutta kun ne on oikeassa. Pakko olla, kun Sarasvuon kirjassa luki niin!
NuoriDaavid

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Sheetlord kirjoitti:
Lilo kirjoitti:menossa on loputon Mars vs. Venus -suo
Mä taas näen tässä toisen, yhtä perustavaa laatua olevan näkökantaeron:

- ne joille ihmiset eNimimerkin takana merkitsevät jotakin
- ne joille ihmiset eNimimerkin takana eivät merkitse mitään

Hauska ketju. Nyt kotio!
Hmm. Tästä viestistä saan sen käsityksen, että eNimimerkkien kohtalot eivät merkitse sinulle mitään.

Itse en koe noin. Vaikka nämä CDT tai LCD-ruudun välityksellä käytävät keskustelut tuntemattomien ihmisten kanssa ja heidän kohtalonsa ovat toki muutaman kertaluokan IRL-ihmissuhteita vähämerkityksellisimpiä, niin kyllä nämä minulle jotain merkitsevät. Ei toki jossain suomi24:n satunnaisella käynnillä, mutta tämän kaltaisessa "yhteisössä", jossa olemme "tunteneet" toisiamme jo muutaman vuoden ajan.
NuoriDaavid

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

EveryWoman kirjoitti: Oikeastaan asia on niin itsestäänselvä, että kummastelen miksi siitä edes tulee kysymyksiä. On kuin joku yhtäkkiä esittäisi, että vaikkapa auton toimintamekanismien tuntemisesta ei ole mitään apua vaativista ajosuorituksista ja yllättävistä rikkoutumisista selviytymisessä. Varmaan joku ajopeleistä mahdollisimman epäkiinnostunut blondiini, joka ei erota kaasua jarrusta, pärjää rallin erikoiskokeessa ihan yhtä hyvin kuin Ari Vatanen? Näinhän sen täytyy olla?
Vastaesimerkki: Se, että henkilö tietää, miten ihmisen ruoansuolatuselimistö toimii, ei takaa sitä, etteikö hän voisi saada umpisuolentulehdusta. Se ei myöskään erityisesti auta umpisuolentulehduksesta paranemisessa.

Tiedän keskiverto kitinäläistä enemmän ihmisen fysiologiasta ja biologiasta. Se ei kuitenkaan ole mikään takuu siitä, että olisin keskivertokitinäläistä terveempi (toki olen, mutta se ei liity tähän, vaan johtuu muista asioista).
Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

NuoriDaavid kirjoitti:Tiedän keskiverto kitinäläistä enemmän ihmisen fysiologiasta ja biologiasta. Se ei kuitenkaan ole mikään takuu siitä, että olisin keskivertokitinäläistä terveempi (toki olen, mutta se ei liity tähän, vaan johtuu muista asioista).
Veikkaan, että se kuitenkin liittyy jollain tavalla siihen, että tiedät, mikä on hyväksi terveydellesi ja mikä ei..
Kikkelis kokkelis.
NuoriDaavid

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Keikaus kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Tiedän keskiverto kitinäläistä enemmän ihmisen fysiologiasta ja biologiasta. Se ei kuitenkaan ole mikään takuu siitä, että olisin keskivertokitinäläistä terveempi (toki olen, mutta se ei liity tähän, vaan johtuu muista asioista).
Veikkaan, että se kuitenkin liittyy jollain tavalla siihen, että tiedät, mikä on hyväksi terveydellesi ja mikä ei..
No eihän terveysvalistukselta voi kukaan lukutaitoinen suomessa välttyä. Eiköhän jokainen kitinäläinen tiedä, että liika eläinrasva, tupakka, liika viina ja liika suola on epäterveellistä ja kohtuullinen liikunta on hyvästä.

Ehkäpä turhaan uhosin terveydelläni, eihän minulla ole teidän terveydestänne tietoa.
So Easy

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

NuoriDaavid kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Oikeastaan asia on niin itsestäänselvä, että kummastelen miksi siitä edes tulee kysymyksiä. On kuin joku yhtäkkiä esittäisi, että vaikkapa auton toimintamekanismien tuntemisesta ei ole mitään apua vaativista ajosuorituksista ja yllättävistä rikkoutumisista selviytymisessä. Varmaan joku ajopeleistä mahdollisimman epäkiinnostunut blondiini, joka ei erota kaasua jarrusta, pärjää rallin erikoiskokeessa ihan yhtä hyvin kuin Ari Vatanen? Näinhän sen täytyy olla?
Vastaesimerkki: Se, että henkilö tietää, miten ihmisen ruoansuolatuselimistö toimii, ei takaa sitä, etteikö hän voisi saada umpisuolentulehdusta. Se ei myöskään erityisesti auta umpisuolentulehduksesta paranemisessa.
Kamoon, jos tiedät kausaliteettien tieteellisestä tarkastelusta mitään (ja olen varma että tiedät, ja sorrun siis halpaan retoriikkaan ;)), niin ymmärrät että moinen mustavalkoistus ei kumoa tuossa yllä sanotusta oikeastaan mitään. On täysin selvää, että auton käsittelystä paljon ymmärrystä ja kokemusta omaava hallitsee menopelinsä paremmin ja liikkuu siten sujuvammin kuin asialle nollaprioriteetin elämässään antanut henkilö. Aivan samoin ravitsemustieteen maisterilla on paljon paremmat eväät terveelliseen elämään kuin totaalisen ignorantilla deekulla. Ja niin edelleen.

Sikäli kuin arvelen sinulla olevan näkyvyyttä väestön terveydentilaan ja syihin sen takana, niin oletan että tiedät nämä viiskymmpisenä ensimmäisen infarktinsa saavat "koko elämäni olen viinaa ja hookoon sinistä vetänyt eikä mitään ongelmia ole ollut!" -tyypit, jotka näin itselleen "todistavat" että ei heidän elintavoissaan mitään vikaa ole ollut.

Suoraan sanottuna odottaisin, että et siten lääkärismiehenä(?) sortuisi tuollaisiin pseudorefutointiyrityksiin. Pahoittelen että olen hieman kiihtynyt, mutta mielestäni on varsin huolestuttavaa jos lääkärinä yrität esittää etteikö oman elimistönsä toiminnan tuntemisella (mitkä tekijät lisäävät syöpäriskiä, millä tavoin toimien verisuonten tukkeutumisriski kasvaa, etc.) olisi muka aivan kiistaton tieteellisesti todistettu positiivinen vaikutus ihmisten terveyteen.
NuoriDaavid kirjoitti:Tiedän keskiverto kitinäläistä enemmän ihmisen fysiologiasta ja biologiasta. Se ei kuitenkaan ole mikään takuu siitä, että olisin keskivertokitinäläistä terveempi (toki olen, mutta se ei liity tähän, vaan johtuu muista asioista).
Ymmärrän, että pointtisi voi olla myös vain juuri tämä (siis että tieto yksin ei takaa hyvinvointia), ja toki se on totta, mutta siihen liittyen on lainattava (jälleen) Frank Zappaa: "And that's more of a tragedy because those people know what's right. They have the mental equipment and they have the data base to do the right thing, and they don't."

Sikäli olet siis oikeassa, että tiedon lisäksi tarvitaan myös tahdonvoimaa -- ja usein rohkeutta. Tämä tosiasia ei kuitenkaan muuta sitä, etteikö tieto ole tarpeen.

----

EDIT: Ann, happy now? *pus*
Viimeksi muokannut So Easy, 23.11.2006 19:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
Ann
Kitisijä
Viestit: 3969
Liittynyt: 16.08.2005 15:32
Paikkakunta: The Dark Realm of The Outworld

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Ann »

So Easy kirjoitti: (isäni on lääkäri)
Lääkärithän ovat tunnetusti jumalien sukua ja kusevat hunajaa.
Rotan aivot valtasivat pääni.
So Easy

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

Sheetlord kirjoitti:Mä taas näen tässä toisen, yhtä perustavaa laatua olevan näkökantaeron:

- ne joille ihmiset eNimimerkin takana merkitsevät jotakin
- ne joille ihmiset eNimimerkin takana eivät merkitse mitään
Sheetlord kirjoitti:Jos luonto olisi suunnitellut ihmisen viettämään 80% valveillaoloajastaan mikroprosessorilla varustetun laskukoneen ääressä, meille olisi kehittynyt USB-liittymät.
Mitä loistava todistus.. ei millekään. Ja vielä ihmiseltä, joka viettää näiden laskukoneiden parissa ainakin enemmän aikaa kuin allekirjoittanut.

Kuinka tämä nyt perusteli sitä, että tapasi ajatella sähköisten viestimien kautta itseään ilmaisevia ihmisiä täysin irrelevantteina, on jotenkin kannatettava? En todellakaan ymmärrä. Sinä olet ihminen, minä olen ihminen. Molemmat ihan yhtä oikeita, verta ja lihaa. Se että ilmaiset itseäsi esimerkiksi täällä näppäimistön kautta, pitäisi saada minut ajattelemaan että olet täysin yhdentekevä ihmisenä? Mitä vittua?
Ashmamies
Kitisijä
Viestit: 6
Liittynyt: 23.11.2006 19:17
Paikkakunta: helsinki

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Ashmamies »

Annan nyt sitä vertaistukea. 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa.

Elämäni paskimmat päivät takana. Antabusta vedän että jos olutta valitsen niin nahoissa tuntuu hetken. Mistään ei tuu mitään. Kiva on ollut lukea tätä aihetta. Helpottaa etten ole ainut rypijä. Tää on eka viestini kitinään. Kaveri suositteli ja siks tulin tsekkaa.

Punttiksel oon käyny. Kantaaaris oon käyny limulla, katsomas pahempia tapauksia. Nukkumiset ja syömiset kaikki vinksallaan. Huomen eka terapiasessio. Elämäni paskimmat päivät rehellisesti meneillään. Ikää 29 ni jotain paskaa jo aiemminkin kokenut.
So Easy

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja So Easy »

elco kirjoitti:Niinkin täydellinen itsetuntija kuin so easykin, jonka luulisi de Mellon opeilla parempaan pystyvän, nimittelee ja vetoaa joihinkin ylempiin mielen auktoriteetteihin, että näin vain on, on, on.
Nimittely -- Mihin viittaat? Neanderthaleihin? Loukkasiko se sinua, ja jos kyllä niin miten? Jos loukkasin, niin pahoittelen ja voin jatkossa yrittää toimia paremmin jos autat minua ymmärtämään, millä tavoin tuo sinua loukkasi. Minulle on kyllä vielä epäselvää onko näin tapahtunut ensinkään, vai mouhoatko vaan harhauttaaksesi. Nimittäin jos en ole loukannut sinua mitenkään, niin eikö voida sanoa että olen vain puhunut sinun kielelläsi? Mikä ongelma siinä on?

Ylempiin auktoriteetteihin vetoaminen -- Mitä tarkoitat? Sitäkö kun sanoit että jos otatte printit jne.? Mielestäni se oli toteamus, ei vetoamista. Ei se, että kaikki ihmismielen ammattilaiset niin sanoisivat, mitenkään todista sitä että minä olisin oikeassa. Tietenkään. Toki on mahdollista, että kaikki ne ihmiset olisivat väärässä. Mutta siis oletko sitä mieltä vai -- jälleen -- yritätkö vain harhauttaa?
elco kirjoitti:Nyttemmin suhtaudun (yritän suhtautua) eroon kuten opetan, koska se tekee kokemuksieni mukaan tekee elämästäni helpompaa.
Jos teet työksesi mitään vaativaa, niin ainakin sitä kautta tiedät ettei helpoin ratkaisu ole aina paras. Ei tunne-elämän ongelmien ratkaiseminen poikkea tästä näiltä osin mitenkään.
elco kirjoitti:Kehoittaisin teitä hakeutumaan hoitoon, jollen olisi vakuuttunut, että olette jo hoidossa ja eihän se mitään auta. Vittu mitä jengiä minustakin.
En ole hoidossa, mutta en pitäisi mitenkään loukkaavana jos parasta tarkoittaen sitä suosittelisit. Miten tuossa kohdin ajattelit että siitä hyötyisin? Selvyyden vuoksi sanottakoon, että uskoisin lähestulkoon jokaisen siitä hyötyvän, mutta oma elämäntilanteeni vain ei nyt ole sellainen, että katsoisin aiheelliseksi. Yhtä kaikki, sinulla varmasti(?) oli jokin hyvää tarkoittava ajatus tuon suosituksesi taustalla, ja siten haluaisin siitä kuulla. Ties vaikka oppisin jotain.
elco kirjoitti:Huvittavaa on, että kun Letku poikkeaa Uskon normistosta eli kosteasilmäisestä itsereflektiosta niin sitä pidetään turhana tai vähintäänkin epähienona: porno, kalja ja XBox eivät saa teidän hurupossessa mitään erityisiä aahooh-huudahtuksia aikaan.
Missäköhän vaiheessa tuomitsin Letkua näiltä osin? Ja siis oikein aahooh-huudahduksinko tällaisesta toiminnasta olisi pitänyt hyväksyntää suoda -- sittenkö tuntisit olosi turvalliseksi?

Vai että meidän huruposse.. Hähää.
elco kirjoitti:Kysymys kuuluu: mitä vitun hyötyä tuosta teidän itsearvoisesta itsereflektiopaskanjauhamisestanne sitten muka on?
Paskanjauhamisesta en tiedä, mutta itsereflektiosta on ainakin sitä hyötyä, että mitä ikinä elämässäsi haluat saavuttaakaan (uskaltaisitko kertoa meille mitä se on?), onnistut siinä varmemmin jos hyödynnät myös itsereflektiota apuna vs. et hyödynnä. Itserelfektion sijaan tosin puhuisin ehkä yleisemmin itsetuntemuksesta. Siitä on muuten sekin hyöty, että näkee/tuntee selvemmin sen, mitä oikeastaan edes haluaa -- siis sen lisäksi että sitten saavuttaa sen haluamansa tehokkaammin.

Toki jos tavoitteesi elämässä on välttää itsereflektointia hinnalla millä hyvänsä, niin fine, mutta siinä tapauksessa olisi kyllä todella mielenkiintoista kuulla oma näkemyksesi siitä miksi juuri tällaisen tavoitteen olet elämällesi asettanut.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

elco kirjoitti:
Kysymys kuuluu: mitä vitun hyötyä tuosta teidän itsearvoisesta itsereflektiopaskanjauhamisestanne sitten muka on?
Nih. En edes tiedä mistä puhutaan sano mutta sanon jotain kuitenkin. Allekirjoittaneen itsetutkiskelu ja tilanteen tarkastelu tuntuu olevan ainoa(*lue parempi) keino päästä asiasta yli. Ainoa asia missä tässä täytyy pitää kiinni ettei jää junnaamaan samaa asiaa uudelleen ja mihin ehkä tarvitsee jo ulkopuolista toleranssia. Asioiden hylkääminen tai niistä pois lähteminen ilman käsittelyä tuntuisi liiaksi siltä, että toistaisi samaa uudelleen.

Tässä käsitellään sitten jo parinvalintaan liittyviä seikkoja. Tiedäthän, että voi lähteä huonosta suhteesta mutta valitsee seuraavaksi kumppanikseen samoilla virheillä varustettuja henkilöitä. Tämä on ehkä kuitenkin jo sen verran sivuavaa, että sitä voisi kuitenkin käsitellä omassa ketjussaan.

Mutta ohjeenne on kannustava ei siinä mitään. Eteenpäin siirtymisen jokainen hoitaa tavallaa. käsittelemättä siirtyminen tuntuisi allekirjoittaneen kohdalla enemmänkin siltä, kuin koittaisi hakata puita tylsällä kirveellä.

Sattuikin löyhiä puunhalkomis-ideoita tähän tilanteeseen. Miten hankkiutuisi eroon 20 m3 pölleistä, jotka pitäisi halkoa?

-Ottaisiko kylmästi vesurin käteen ja ottaisi kylmästi pala kerrallaan
-Pilkkoisi isommat ensin voimien ollessa huipussaan ja sitten pienemmän. Tässä tosin kuluu aikaa erotteluun mutta voisi teroittaa vaikka kirvestä pausseilla niin ei tarvitsi lopussa pelkällä varrella hakata. Jos isoja ei ole paljon niin voisi aloittaa myös ensin pienistä ja pinnistää loppujen isoihin pölleihin.
-Voisi pyytää rebound-apureita avuksi hakkaamaan mutta näitä voi joutua pyytämään montakin riippuen puumäärästä. Nih ja paskamaisimmillaan ne voi vielä vahingossa tai tahallaan lisätä puiden märää. Ne voi laiskotella.
-Voi kait myös olla pilkkomatta. Mikä sitä on muiden puita hakkaamaan?
-ja/tai vaikka polttaa koko kasan

Olo on kuin kyllitädillä. Itse aloititte autolla ajamisen vertauksilla.
elco kirjoitti: Olen jo 14-vuotiaana kokenut hyljätyksi tulemisen tunteen
Nih. Tätä ja tietoisesti kait enää vain tätä tässä käsitellään. Ei kait hylätyksi tulemisen tunnetta kovin montaa kertaa pidä elämässään käsitellä. Jätetty ja asia hyväksytty. Enää jäljellä lopullinen irrottautuminen ja edelleen jatkaminen.
elco kirjoitti: Pikkujouluissa näytät paskasakille Miten Viinaa Juodaan niin eiköhän se siitä. Sunnuntaina voi vähän kolottaa, mutta eiq poke koneeseen, kake käteen ja muna toiseen.
Tosi on. Tänään oli hyvä päivä, koska oli pitkästä pitkästä pitkästä aikaa, kuitenkin ailahtelevasti reagoiva kusijäykkä aamubouneri. Huh....down stanley...Roseanne barr naked.....gone....
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

Ashmamies kirjoitti:Annan nyt sitä vertaistukea. 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa.

Elämäni paskimmat päivät takana. Antabusta vedän että jos olutta valitsen niin nahoissa tuntuu hetken. Mistään ei tuu mitään. Kiva on ollut lukea tätä aihetta. Helpottaa etten ole ainut rypijä. Tää on eka viestini kitinään. Kaveri suositteli ja siks tulin tsekkaa.

Punttiksel oon käyny. Kantaaaris oon käyny limulla, katsomas pahempia tapauksia. Nukkumiset ja syömiset kaikki vinksallaan. Huomen eka terapiasessio. Elämäni paskimmat päivät rehellisesti meneillään. Ikää 29 ni jotain paskaa jo aiemminkin kokenut.
Aika sika. Vaikea löytää motiivia moiseen jos et itse ollut jättäjä.

Uskon sen paskimman päivän olevan vielä edessä päin mutta sen jälkeen tietää sen helpottavan. Toivottavasti myös sinulle tästä ketjusta on käynyt ilmi, että kas kummaa se alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Helpotusta tuo paljon se, että tietää mitä on tulossa ja siksi suosittelenkin kirjallisuutta aiheen parissa(Fisher:jälleenrakennus). Kirjasuositus ei liene yllätys ketjua lukeneelle.
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Ashmamies kirjoitti: 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa. .
Sorry off topic, mutta kertokaahan. Tekeekö miehet yhtä vittumaisia temppuja, vai onko kyseisenlainen puukotus vain naisten ominaisuus?

Omalle kohdalleni kävi joskus kaksvitosena samankaltainen temppu, tosin päättyvä suhde oli vain vuoden mittainen. Ihan tasaisesti menevä seurustelu päättyi kuin seinään, ja syyksi ilmoitettiin etten ollut tarpeeksi eroikoinen persoona hänelle. No ei siinä mitään, mutta kun seuraavana viikonloppuna mimmi oli jo toisen miehen punkassa vailla omatuntoa.. Kaunista.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

SingleMalt kirjoitti:
Ashmamies kirjoitti: 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa. .
Sorry off topic, mutta kertokaahan. Tekeekö miehet yhtä vittumaisia temppuja, vai onko kyseisenlainen puukotus vain naisten ominaisuus?

Omalle kohdalleni kävi joskus kaksvitosena samankaltainen temppu, tosin päättyvä suhde oli vain vuoden mittainen. Ihan tasaisesti menevä seurustelu päättyi kuin seinään, ja syyksi ilmoitettiin etten ollut tarpeeksi eroikoinen persoona hänelle. No ei siinä mitään, mutta kun seuraavana viikonloppuna mimmi oli jo toisen miehen punkassa vailla omatuntoa.. Kaunista.
Parannussuhde sano. Terapiaa. Luulin, että teit itse samankaltaista. Sori, muutan käsitystäni.

Tai sit vaan kostokeikka. Minusta naiset saattaa hieroa eroa mielessään ennen virallista eroa. Eli loppujen lopuksi pitkittävät sitä omaa tuskaansa, jonka toinen saa sitten puun takaa silmilleen.
SingleMalt

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Yönmustaritari kirjoitti:Luulin, että teit itse samankaltaista.
Tällä hetkellä vai? Juu ei. Tapailen kyllä tällä hetkellä erästä varsin ihanaista neitoa, mutta edellisestä seurustelusuhteestani on kulunut jo yli kolme vuotta, joten kantavilla jäillä mennään siis.
Tai sit vaan kostokeikka. Minusta naiset saattaa hieroa eroa mielessään ennen virallista eroa.
Tai sitten se oli tarkoituksellinen esitys, että turha kuvitella yhteenpalaamista. Päästä irti, mene pois, jätä rauhaan. Tiedä häntä..
Viimeksi muokannut SingleMalt, 23.11.2006 21:22. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
elco

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja elco »

So Easy kirjoitti:
elco kirjoitti:
Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi teidän pitää itsetutkiskella vuosi siinä missä minulle riittää toimintasuunnitelman tekoon päivä: koska tunnutte muutenkin tajuavan kaiken aika hitaasti.

Kuka täällä väittää, että seuraava toteamus ei tee järkeä:
"Virheistään kannattaa oppia!"

Kukaan? Eipä taida. Kun Tony de Mello sanoo sen niin kyllähän se tietty vähän tyhmempään tekee vitullisen vaikutuksen. Ihminen on lähtökohtaisesti oppimiskykyinen - toiset enemmän ja toiset vähemmän. Se, että te nostatte itsetutkiskelun (tai millä kaikilla nimillä sitä nyt kutsutaankin, Isä, Poika ja Pyhä Henki jne) itsetarkoitukselliseksi ja autuaaksi tekeväksi ei minusta mitenkään sulje pois virheistään oppimista vähän vähemmälläkin. Jos olen sitä mieltä, että parisuhteesta toipuu paremmin kun siirtyy nopeahkosti eteenpäin niin olisinko onnellisempi, jos velloisin asiassa puoli vuotta ja sitten siirtyisin eteenpäin?

Ja kyllä kun tätä lukee niin olen entistä vakuuttuneempi siitä, että olet umpihullu jeesustelija:
So Easy kirjoitti: itsereflektiosta on ainakin sitä hyötyä, että mitä ikinä elämässäsi haluat saavuttaakaan (uskaltaisitko kertoa meille mitä se on?), onnistut siinä varmemmin jos hyödynnät myös itsereflektiota apuna vs. et hyödynnä. ...
Siitä on muuten sekin hyöty, että näkee/tuntee selvemmin sen, mitä oikeastaan edes haluaa -- siis sen lisäksi että sitten saavuttaa sen haluamansa tehokkaammin.
Usko Jeesukseen yksin pelastaa helvetin tulelta ja mitä tahansa ikinä voin haluta niin saan sen varmemmin, jos Uskon itsereflektioon. Mitä tahansa?!1 Vartiotornikamaa.

Yritän nyt uudestaan irtiottoa tästä ketjusta. En takaa mitään.
Yönmustaritari

Re: Mitä vedätte suruun?

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

SingleMalt kirjoitti: Tai sitten se oli tarkoituksellinen esitys, että turha kuvitella yhteenpalaamista. Päästä irti, mene pois, jätä rauhaan. Tiedä häntä..
Nii....Loppujen lopuksi näköjään kiinnosti kuin kilo turvetta, mikä kait on tärkeintä.

Minusta tuommoinen kuitenkin tosi paskiaista. Ei periaatteessa edes anneta toisen selvitä.

Kunnon kissa ja hiiri leikki, kumpi määrää -meininki. No varmaan vituttaa niin. Ihan ketä tahaan.