Aivan totta kerrankin.
Tai oikeastaan koko joululoma on perseestä.
Ensin siis hajoitan jalkani enkä siten pääse näkemään kavereita saati uudelleen baariin viikonloppuna (huomenna).
Ja sitten eräs kaveri ilmoittaa että olen viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut niin paskaksi ihmiseksi, ettei hän halua enää koskaan kuulla minusta mitään. Deskriptio: vittuileva, passiivis-agressiivinen ja kaksnaamainen. Hienoa.
Kuulemma vittuilevia lauseita on "Mutta sua varmasti kiinnostaa kuunnella mun ihmissuhdesotkuja (mitä sulle kuuluu?" ja "miten teille kahdelle kuuluu?(kaverille jonka kanssa meni välit poikki)"
Ah. Mutta se ei ole suinkaan mitenkään epäluotettavaa tai kaksnaamaista käytöstä, että:
-Hän kieltäytyy tulemasta synttäreilleni koska kukaan ei ole heittämässä eli hänellä saattaisi mennä rahaa siihen
-kun kutsun toistamiseen baariin, hän sanoo ettei hänellä ole rahaa, ja vaikka olisikin, hän käyttäisi sen johonkin muuhun
-Kun kutsun kylään sillä en voi tulla kaupunkiin koska jalkani on paskana, hän toteaa että on liian pitkä matka, vaikak minä kävelin kyseisen jalkani pahimmassa vaiheessa sen samaisen matkan.
Miten sitä aina huomaakin, kuinka paljon helpompaa olisi pistää juttu poikki ennen kuin asiat äityvät tällaisiksi?
Ei niin, että minä jäisin suuresti kaipaamaan henkilöä, jolle ei koskaan kuulu mitään tai korkeintaan musiikkia, mutta jätetyksi tuleminenhan tässä käy itsetunnon päälle.
Ja ehkä sekin että 3 v ystävyyden olisi voinut paremminkin lopettaa.
No. Meni jo.