Suvinen kirjoitti:Stadinarska kirjoitti:
Vakavasti puhuen taas välillä: Nyt aion skarpata sekä kirjoituksessa että suullisessa eli jankutus jäihin ja tiivistettyä juttua. Mutta SUURI kysymys kuuluu: Kuinka osaa enää silloin olla hauska tai ei kuulosta tylyltä??
Mistä ihmeestä olet saanut sen käsityksen, että pitkät jutut olisivat hauskoja tai lyhyet jotenkin tylyjä? Ann:lta??
Noniin, vastataanpa! Aluksi minun on todettava, että kysymys oli erinomainen ja siihen ei ole yleistä selkeää vastausta.
Nimittäin nasevasti sanottu asia, jossa on käytetty juuri oikeaa sanaa, tuottaa mielessämme siihen välittömästi sekä ymmärryksen että haukuuden!
Mikä kuitenkin on hyvin vaikeata, on oivaltaa juuri tuo lyhyt proosa, joka uppoaa oikein ihmisen ajatukseen!
Eikö niin, Suvinen!? Ajattele näitäkin useita kirjoituksia. Otaksun että sinä niinkuin minäkin et pääse kaikista lyhyistä jutuista jyvälle, etkä edes jaksa niitä lukea saati ymmärtää enkä minäkään! Ja varmasti kaikkien kohdalla asia on näin paitsi juuri ehkä tiettyjen tuttujen nurkkakunnan kanssa täällä Kitinässä, jotka tuntevat toisensa tyylin.
Siitä syntyy se, että asia on jossain muodossa tuotava selväsanaisesti esiin.
Mitä vaaroja tästä on? Tietenkin se, että yleensä liikaa selitetyt voivat viedä asiasta maun tai hauskuuden. Ja tosiaan se pahin, että ei jakseta lukea.
Sähköpostikokemukseni mukaan ällistyttävä osa jää ihmisiltä ymmärtämättä, tai ymmärretään aivan väärin, jos ne ovat kovin lyhyitä ja niistä puuttuu oikeat sidossanat. Olen kuullut ja kokenut. En suinkaan ole tyhmä vaikka olen joutunut erittäin monia kertoja kysymään varmuuden vuoksi jotakin asiaa uudelleen ja ällistynyt kuinka väärin olisin voinut tulkita.
KUITENKIN yhä yksi negatiivinen seikka lyhyessä viestinnässä on: Se on väärinkäsityksen vaara. Nimenomaa väärä sananvalinta voi johtaa jopa yhteydenottamattomuuteen. Kun vastanottaja on tulkinnut tyyliä aivan väärin!
Summa summarum: Sähköpostimail on hyvä renki mutta huono isäntä! Tällä tarkoitan, että silloin jos on mahdollisuus toisen ymmärtää jokin hyvin nopea lause väärin, tyypillisesti niin, että se olisi tyly, kannattaa ehdottomasti tehdä se tyylillisesti ystävällisemmäksi!
Tiedät sen varmaan itse jos ja kun olet lukenut kirjoituksiani ja kömmähdyksiäni nopeasti kirjoitettaessa ilman "aivoja".
Tämä ei ole helppo asia.
Paras on lyhyt, tiivistetty, ilman väärinymmärrysmahdollisuutta, hauska, toisen tavoittava (ystävällinen), asian sisältävä.
Mutta jos ei ole aikaa keksiä tuota nasevaa sanontaa, on paras mahdollisuus kirjoittaa asia pitemmin ja ottaa ne huonot asiat, jotka se tuo, riskinä.
Minun on pakko ollessani muitten kanssa tekemisissä, jota toki "aina" olen, laitta jo itsenikin vuoksi ikäänkuin mustaa valkoiselle tarpeeksi.
Tässä minun vastaukseni lyhyt oppimäärä (versio):
Pitempään mahtuu enemmän hauskaa ja informaatiota ja poistaa stressitehokkuuden.
Lyhyempi ollessaan HYVIN TEHTY, on erinomainen. Suurelle joukolle se ei pure niin hyvin koska ihmiset kokevat sähköpostin tyylin nimenomaa liian usein tylyksi.
Itse haluan tai haluaisin tuoda enemmän sellaista mikä veisi pois tämän maailman liikatehokkuuden EDES KITINÄSTÄ!
Suvinen, sulla oli pahuksen laaja ja vaikea kysymys! Minähän tässä olen luvannut, että tiivistän asiaa. Ja siihen lupaukseen mahtuu myös se, että minulta menee lyhyemmän tekstin tekoon, jotta se olisi hyvä, yhtä suuri aika kuin pitkän! Tai ainakin melkein. Ainakin jälkikyselyjen yms. kanssa!
Tämä oli nyt ilman muuta pitkä selostus ja kiitos jos olet jaksanut tai olette jaksaneet lukea. Asia on monipiippuinen ja kun meitä kirjoittajia on erilaisia ja lukijoita erilaisia niin siitähän karmea klimppisoppa joskus syntyypi!
Lopullinen vastaus: EN OLE varma kumpi on parempi! Jos ajatellaan Annia, hänen vastauksiaan minun tuli lukea noin kuukauden ennenkuin totesin, että hän on ok. Sitä ennen ajattelin hänen olevan varmasti vähintään itselleen vaarallinen. Tosi on. Ja minä olin lukija. Ja olen ihminen.