Lilo kirjoitti:
No ovathan asenteet koventuneet (lue nyt vaikka omia tekstejäsi) ja mielialalääkkeiden käyttö hyvässä kasvussa.
Aikamme ongelmista suurin on, ettei oikein ole oikeita ongelmia. Kun maailmansodat päättyivät ja miehet palasivat rintamalta maksamaan sotakorvauksia niin voisin veikata, että saattoi vähän nupissa viirata. Piti pärjätä, koska ei ollut muutakaan mahdollisuutta.
Näinköhän asenteet ovat koventuneet niistä ajoista, kun torppari kynsi peltoa?
Lilo kirjoitti:
Kysymys oli siitä, että jos loistavaa tulosta tekevät firmat potkivat väkeä ulos tehdäkseen vieläkin loistavampaa tulosta samalla kun johdolle syydetään rahaa, niin ihmettelen, kenelle siitä voitosta on lopulta hyötyä? Osakkeenomistajille joo, mutta ei se hyvinvointia kovin tasaisesti jaa.
Johdolle rahan syytäminen - ainakin Suomessa - on mitä mainiointa yhteisen hyvän kasvattamista. ~60% tuosta rahasta siirtyy suoraan osakkeenomistajilta valtion taskuun, minkä keskustalaissosialidemokraattinen establishmentti haaskaa johonkin ihme tempputyöllistämiseen.
Toisekseen, rahan syytämminen johdolle ei välttämättä palvele omistajan, etua, vaan pikemminkin usein kielii heikosta omistajasta, joka ei pidä puoliaan. Esim. Einari Vidgren ei noin tee.
Kolmanneksi, olisiko fiksumpaa ajaa firma konkkaan kuin antaa ihmisille kenkää? Jos yritys ei huolehdi kilpailukyvystään niin kilpailijat valtaavat markkinat. Olisiko parempi, että Perlos ei olisi irtisanonut ketään ja joutunut vuodessa vakavaan kannattavuuskriisiin ja kilpailijan ostamaksi (joka olisi pannut sitten konttorin kiinni); kuin että se irtisanoo, tekee voittoa ja maksaa verot Suomeen.
Neljänneksi, taloudellista toimintaa ei ole, jollei ole mahdollista tehdä voittoa. Luuletko, että sitä Perlosta joku omistaa siitä ilosta, että saa työllistää Pohjois-Karjalassa tai Kiinassa? Yritystoiminnan tarkoitus on tehdä omistajilleen rahaa. Viherkommarit ovat tietty sitä mieltä, että yritykset pahuuttaan irtisanovat. Helppohan se on sanoa, kun ei ole penniäkään kiinni missään. Säästäkää rahaa ja sijoittakaa se johonkin esimerkilliseen työllistäjään, jos haluatte vaikuttaa. Tai vielä parempi, perustakaa vaikka yhdessä yritys, joka kilpailukykyisesti tuottaa jotain ja arvo jaetaan työntekijöille ja muutenkin toimitaan teidän hypereettisen koodistonne viimeistä pilkkua myöden. Viimeinen ideakin naurattaa koomisuudessaan niin, että meinaa tulla paskat housuun. Niin, ettehän te tietenkään laita rahojanne mihinkään muuhun kuin kuluttamiseen. Ja se raha tietty tulee yhteiskunnalta ja yritykset ovat pahoja.
Paha se varmaan on myöntää, että menestyksekäs yritystoiminta maksaa meidän kaikkien kaikki viulut tässäkin maassa. Tavallaan haluaisin Suomeen pääsihteeriksi Satu Hassin, kommunismin, sodan, hävityksen ja kurjuuden. Sitten voisin teloituskomppanian edessä sanoa viimeisiksi sanoiksini: "Mitä minä sanoin, häh?"