
Tääl aulas on niin kylmä ettei pysty ees kirjottaa.
Niin joo, ja yllätys yllätys..mun pomo on ilmeisesti unohtanu että mulla on talviloma ens viikolla. Vitut, pidän silti! Nelson-HAAHAA!
Okei...? Aina oppii palstalaisista ihan uusia puolia.Stadinarska kirjoitti:Kannattais tulla mun kanssa pelaamaan jaltsua joskus.-Superior- kirjoitti:Toivon että minua petettäisiin. Toivon että se sattuisi.
Haastattelu peruttu pakkasen takia, pääsin suoraan seuraavalle kierrokselle. Edes jotain hyötyä tuostakin ilmiöstä.Bluntly kirjoitti:Pukkas taas huomisaamulle haastattelu.
Mitä ihmettä? Jäätyikö haastattelija lumihankeen?Bluntly kirjoitti:Haastattelu peruttu pakkasen takia, pääsin suoraan seuraavalle kierrokselle.
Mulla on tuollainen punainen (=tyttöjen väri). Mulla oli kovat ennakkoluulot, mutta tykkään kyllä käyttää tuota. Suolavesi hoitaa limakalvoja ja huuhtelun jälkeen on helpompi hengittää.Kimmen kirjoitti:Lääkärin määräyksestä tarttui apteekista mukaani antibiooottien lisäksi sarvikuono. Jotenkin on sellainen kutina ettei tää ole ihan mun juttu. Onko kenelläkään kokemuksia tästä nenä-enemasta?
Tosiasiassa pitää tuntea itsensä valtavan hyvin, että voi edes sanoa kellekään rakastavansa. En ole koskaan juuri luottanut siihen, enkä edes nähnyt koko asiaa miltään kantilta kovin merkityksellisenä. Vietin teinivuoteni masentuneena itkien loputonta yksinäisyyttäni. Rakensin maailmankatsomukseni pitämään tunnekokemukset kurissa ja ruodussa, koska se oli ainoa keino selviytyä ilman ketään läheistä. Onnistuin siinä käsittämättömän hyvin, mutta en koskaan tajunnut tunteiden arvoa. En koskaan edes ajatellut, että kukaan toinen ihminen voisi pysyä elämässäni pitkään tai todella rakastaa minua. Tai että voisin itse rakastaa.Keikaus kirjoitti:Ei sitä rakkautta ole voitettava aina uudelleen. Kyllä siihen pitää riittää se, että on ihan oma itsensä. Juu, vastuuta siihen kuuluu, mutta sekin tulee luonnostaan, kun on sinut itsensä kanssa ja oikean ihmisen kanssa. Rakastaminen on myös päätös.
Näyttää epäilyttävältä.Keikaus kirjoitti:Mulla on tuollainen punainen (=tyttöjen väri)..
Ainoa tapa? Voihan sitä heittäytyä vaikka junan alle. Vai tarkoititko, että ei voi rakastaa/olla rakastettu, jos ei heittäydy? Siinä tapauksessa komppaan, koska ei siihen tosiaan miten muuten voi luottaa, kuin laittamalla silmät kiinni ja kaasu pohjaan.-Superior- kirjoitti:Ennen mietin, että miten voi heittäytyä sellaiselle, mihin ei voi luottaa. Vasta nyt alan käsittää, että se on ainoa tapa heittäytyä.Keikaus kirjoitti:
No et kai sinä nyt noin enää ajattele? Onhan sinulla nyt läheisiä, joille voit kertoa ongelmistasi ja tunteistasi? Maailma on täynnä ihmisiä, jotka sopivat läheisiksi ystäviksesi, mutta pakko niihin on vähän ottaa kontaktia, että niistä tulee ystäviä. Ja sitten kun ovat ystäviä, ystävyyttä pitää hoitaa. Tietenkin voi olla, että joku päivä joku ystävyys laimenee tai häviää, mutta sellaista se sitten on. Siksi pitää olla ainakin kaksi läheistä ihmistä, että on edes toinen, jos yksi häipyy.-Superior- kirjoitti:Vietin teinivuoteni masentuneena itkien loputonta yksinäisyyttäni. Rakensin maailmankatsomukseni pitämään tunnekokemukset kurissa ja ruodussa, koska se oli ainoa keino selviytyä ilman ketään läheistä. Onnistuin siinä käsittämättömän hyvin, mutta en koskaan tajunnut tunteiden arvoa. En koskaan edes ajatellut, että kukaan toinen ihminen voisi pysyä elämässäni pitkään tai todella rakastaa minua. Tai että voisin itse rakastaa.
Toisen ihmisen rakkauden pysyvyyteen ei voi luottaa. Se ei ole koskaan varauksetonta, koska rakkaus on hetkessä. Ennen mietin, että miten voi heittäytyä sellaiselle, mihin ei voi luottaa. Vasta nyt alan käsittää, että se on ainoa tapa heittäytyä.
Ja paskat tosimies tykkejä tarvitse, mittarikin näytti jotain -17:ta vaan. Oikea hauis meinas kyllä irrota ihan peruspainoillakin, sitä se teettää kun on kuukauden pois salilta. Nyt suihku, kokkaus, siivous, syönti ja iltasuraa leffaan haalimaan.Vihtahousu kirjoitti:Nyt pitäs syödä aamiainen (=mysliä), etsiä pitkät kalsarit ja lähteä punttikselle.
Nykyään kyllä on. He kaikki vain menevät kummallisiksi aina kun ryhdyn puhumaan tunteistani. Oi niitä aikoja, kun saatoin elää rauhassa täysin normaalia elämää ilman, että tarvitsi jatkuvasti puuduttaa itseään kysymyksellä "miltä nyt tuntuu".Keikaus kirjoitti:No et kai sinä nyt noin enää ajattele? Onhan sinulla nyt läheisiä, joille voit kertoa ongelmistasi ja tunteistasi?
No, ehkä he menevät kummallisiksi, koska a)eivät ole tottuneet kuulemaan tunteista jutustelua sinulta b)eivät osaa itse puhua tunteistaan. Seuraavan kerran, kun menevät kummallisiksi, kysy heiltä miksi. Joo, ei sun tarvitse edelleenkään tsekkailla tunteitasi koko ajan. Saat relata.-Superior- kirjoitti:Nykyään kyllä on. He kaikki vain menevät kummallisiksi aina kun ryhdyn puhumaan tunteistani. Oi niitä aikoja, kun saatoin elää rauhassa täysin normaalia elämää ilman, että tarvitsi jatkuvasti puuduttaa itseään kysymyksellä "miltä nyt tuntuu".Keikaus kirjoitti:No et kai sinä nyt noin enää ajattele? Onhan sinulla nyt läheisiä, joille voit kertoa ongelmistasi ja tunteistasi?
Help the aged, minusta on tulossa käyrä, tympäisevä mummeli.
mustaenkeli kirjoitti:Jahas. Ei pääse sitte tuo pahempi puolisko vielä tänäänkään kotiin sairaalasta.
Kuha ny saisivat ees selville sen kivun lähteen...
Hiukkasen stressaa juuh... on meinaa tuolla puoliskollani kännykästä akku loppu ja äsken kun yritin soitella Kys:sille kyselläkseni vointia, totesivat vaihteesta, ettei he löyä tolla nimellä koko talosta yhtään ketään, että ei sitä varmaan oo ees sisälle kirjattu.... ja kuitenki ovat ottaneet hänet eilisiltana sisälle sairaalaan, siellä se on yönsäkki viettäny ja tänää ovat kuvanneet päätä varjoaineilla ja magneettikuvissa on käyny ja ties mitä...Rouva Pupu kirjoitti:Jaksamisia. Epätietoisuus näissä asioissa on todella ikävää ja hermostuttavaa.