Ensimmäinen koskaan ostamani älppäri oli pääosin Kylien "I should be so lucky"- ja Mel&Kimin "Respectable"-hiteistä remiksauksia sisältänyt MaxMix-kokoelma. Sehän nyt on nolo jos mikä, mutta toisaalta en silloin paremmasta varmaan tiennyt.
Vanhempana ostetuista levyistä en noloja osaa oikein poimia, vaikka Duran Duran-kokoelma voisi jonkun mielestä sellainen ollakin.
Pedron ja Pirkka-Pekan Yömyöhä-ohjelmista koostetut tupla cd:t kaupan hyllyltä bongattuani olen saanut kyllä hieman toppuutella suurta innostuneisuuttani rynnätä juoksujalkaa hykerrellen kassalle, vaikka kyllähän nuo asiansa (eli huvittamiseni) ovat ajaneet paremmin kuin hyvin.
Dream Theaterin uudemmat levyt ovat myös hieman nolostuttaneet ostotilanteessa, mutta lähinnä siitä syystä että olen jo etukäteen tiennyt tuhlaavani rahani jöötiin.
Hansonin Mmmpop. Piti hakea sellaisesta levykaupasta, jossa en normaalisti asioinut. Vielä enemmän hävetti, kun myyjä antoi hanson-tarra-arkin kaupan päälle. Tämä siis joskus silloin kun kyseinen levy oli juuri ilmestynyt.. -96?
Joitain Hitman-kasetteja ja vastaavia kakkakokoelmia löytynee myös. Niistä tykkäsin sentään silloin pienenä.
Noloihin voidaan laskea myös se, että jossain vaiheessa kotoa on tainnut löytyä Hausmyllyn koko tuotanto.
Joskus mielenhäiriössä ostin Kikan levyn kirppikseltä, joka jo sinänsä olisi ollut riittävän paha mutta tässä versiossa oli myös kansilehdet liimautuneet toisiinsa.
Ei, en olisi käyttänyt materiaalia siihen tarkoitukseen. Olin vain kiinnostunut sanoittajan henkilöllisyydestä.
En nyt pidä mitään pienempänä ostettuina kovin noloina esim. NKOTB. AIkuisena olen saanut aika paljon kuittailuja 2002 ostetusta Ketchupin levystä. Todettakoon vielä etten ihan hirveästi sitä ole kuitenkaan viime aikoina kuunnellut...
Muhaha, mikäköhän veisi voiton? Minusta en ole ostanut/saanut "noloja" levyjä, mutta monien mielestä hyllystäni löytyvä Tanita Tikaramin Ancient Heart olisi nolo. Samaa aiheuttaa myös Björkin levyt joskus .
Hähää, tuhansia äänitteitä hankkineena voin rehellisesti sanoa, etten ihan ketjussa jo ilmenneiden kaltaisiin paskakasoihin ole koskaan rahajani syytänyt. Ehkä typerin ostokseni - siis tapojeni vastaisesti ihan ostettu levy - oli käytettynä halvalla ostettu Roxetten kokoelma. Ihan tarttuvia kipaleitahan se silsältää, mutta ovat niin läpipuhki soitettu reidiossa etten ole viitsinyt kyseiselle haaskalle vaivautua enää vuosikausiin.
Joskus kokeilunhaluisena ostin Earth, wind&firen kokoelman tietämättä yhtään orkesterin musiikista. Möin levyn hyvin pian sen ostamisen jälkeen tädilleni ostohintaan.
Jostain vitun mystisestä syystä mä olen polttanut sekä Texasin että - nyt saa naurahtaa hieman - Scooterin kokoelmat! Kumpaakaan en ole kuunnellut koskaan, samaan rahaan mennee Eurythmicsin kokoelma. Jos joku haluaa moiset itselleen, niin tervetuloa hakemaan levyhyllyjäni täyttämästä.
Lisäksi fiksaationi hankkia kaikkien kuuntelemieni bändien koko tuotanto on tuonut hyllyyn aika paljon levyjä, joiden kuuntelulle ei ole riittänyt aikaa eikä ymmärrystä. Voisin elää ilman suurinta osaa 15:stä J. Karjalaisen levystäni...
Engelbert Humperdinckin Greatest hits. Ei nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä.
Äijähän lauloi sen varsin tarttuvan biisin, joka soi Silja Linen mainoksissa.. (chorus: lal-lal-lal-la lal-lal-lal-la laa laa laa lal-lal-lal-la lal-lal-lal-la... etc.)
Varsinainen köyhän miehen Tom Jones. Nolointa tässä on se, että kuuntelen levyä vieläkin digaten.