Tämä on tätä kristillistä lähimmäisenrakkautta, jossa rakastetaan tietysti kaikkia ja yhtäläisesti, mutta sitten on näitä, jotka elävät väärin, kun taas minä elän ihan oikein.NuoriDaavid kirjoitti: Uskon, että kyse oli molemminpuolisesta väärinkäsityksestä.
Sinä luulit, että minä perustelin pariutumista sillä, että hyödyttää ihmiskuntaa.
Minä puolestani luulin, että sinä perustelit pariutumattomuutta sillä, että se hyödyttää ihmiskuntaa.
En siis kehoita pariutumaan sen takia, että uskoisin sen olevan ihmiskunnalle hyödyksi. Kehoitan pariutumaan sen takia, että uskon ihmisaivojen olevan niin rakennettu, että niissä on sisään rakennettu paritumis- ja lisääntymistarve ja tuo tarve on tarvehierarkiassa vieläpä varsin perustava. Jos sitä tarvetta ei saa tyydytettyä, niin ihminen on onneton.
Lähimmäisenrakkaana ihmisenä haluan, että te, rakkaat runkkarit, olisitte onnellisia.
Minä ymmärsin, että sinun mielestäsi ihminen, jota runollisesti kuvasit "eliöksi", on epäonnistunut, jos hän ei lisäänny. Minun on vaikea mieltää vaikkapa Descartesia tai Spinozaa "epäonnistuneiksi", koska heillä ei sattunut olemaan lapsia; melkoinen määrä maailmanhistorian merkkihenkilöistä on lapsettomia ja parisuhteilunsa osalta melko epämääräisiä. Sitten on tietysti homoja ja lesboja, joita on kuitenkin melkoinen osa väestöstä, ja sinusta on ilmeisesti ihan kosher pitää heitäkin "epäonnistuneina eliöinä". Kun et itse tunnu ymmärtävän, että mielipiteittensä perustaminen "luonnollisuuteen" on melko vaarallista, lienee syytä vääntää rautalangasta: mitä näillä "epäonnistuneille eliöille" sitten pitää tehdä? Miten ois vaikka ennenaikainen armokuolema? Sitä on ehdoteltu maailmanhistoriassa ennenkin, joten tallaat ihan tuttuja polkuja.