Itse asiassa en. Myös miehen pettämiseen saattoi olla osasyy naisen käytöksessä. Esimerkin perustella on mahdoton sanoa varmaksi, kumpi heistä on suurempi nilkki ja kenen pitäisi jättää kenet (kuten Pertti aiemmin rakentavasti esitti). Jos minulta kysytään, tavanomaisissa parisuhderistiriidoissa välien katkaiseminen on useimmiten huonoin ratkaisumalli - yleensä enemmän auttaisi tarkastella tilannetta ja etenkin omaa osuuttaan siihen objektiivisesti ja miettiä, miten omaa käytöstä muuttamalla voisi vaikuttaa kumppaninsa mahdollisuuksiin onnistua ja olla onnellinen yhteisessä suhteessa.Tix kirjoitti:Käytit tuossa aiemmin ääriesimerkkiä jossa oli paska mies ja kerran hairahtunut nainen.
Olennaisinta näissä ei ole se, miten valehtelu-niminen bitti saadaan pakotettua ykkösestä nollaan, vaan yhdessä elämisen oppiminen (yhdessä eläminenhän siis on mennyt mönkään ainakin siinä vaiheessa kun raskauttava sivusuhde tmv. on tapahtunut - ja hyvin todennäköisesti myös useita kertoja ennen sitä). Kirjekuoriehdotelmaa voi pitää oppimisen edistämisessä korkeintaan alkeellisena karvalakkimallina.
Mielenkiintoinen väittämä. Kannatat siis esimerkiksi työnantajan mahdollisuutta (ellei jopa suoranaista pakkoa) lukea alaisten sähköposteja, tallentavia liikennekameroita joka risteykseen ja kaikkien mahdollisten rekisterien (sairaskertomukset ja hoitohistoria, luottotiedot, verotustiedot jne.) julkaisemista kaikkien tutkittaviksi? Näillähän kätevästi eliminoitaisiin kansalaisten valehtelun mahdollisuuksia muissakin kuin raskauteen liittyvissä kysymyksissä. Miksei oteta niitä käytäntöön saman tien, kun kerran ne eivät voi olla negatiivisia asioita?Minusta on hyvin vaikea perustella ajatusta, että valehtelun mahdollisuuksien eliminointi voisi olla pääsääntöisesti negatiivinen asia.
Minkälaisen kriisin näet lapsen tulevaisuudessa vaanivan, jos toimitaan esittämälläni tavalla? Pidätkö kriisiä minun mallissani todennäköisempänä kuin omassasi ja jos, millä perusteella?Kuten esimerkistäni näet, hyvinkin erilaisia mahdollisia skenaarioita toki löytyy, mutta nähdäkseni lapsen kannalta suurin riski ei ole parisuhteen hajoaminen kun lapsi on vastasyntynyt vaan myöhemmin realisoituva kriisi joka saattaisi vaikuttaa vanhempien välien lisäksi myös vanhemmuuteen ja lapsen taloudelliseen turvallisuuteen.
Vanhempien asema ei ole sen yhteismitallisempi moisen kosmeettisen toimenpiteen jälkeenkään, minkä kyllä ymmärrät jos yhtään aiemman viestini yhteydessä samastuit siihen, miten raskaaksitulemismahdollisuus naisen elämään vaikuttaa. Kuten varmaan tiedätkin, en silti vastusta isän tiedonsaantia sinänsä - yritän vain katsoa eri toimenpiteiden kokonaisvaikutuksia ihmisten parisuhde-elämään (ja sitä kautta siihen lapsen etuun).Kaiut Orwellilaisesta yhteiskunnasta toki ovat pidäke kaikenlaiselle pakolle, mutta vanhempien asema ei ole tällä hetkellä yhteismitallinen. Äiti voi olla aina varma äitiydestään. Jos isä(ehdokas) haluaa varmuuden isyydestään avioliitossa, hän joutuu aina turvautumaan loukkaavaan toimenpiteeseen joka saattaa sellaisenaan johtaa parisuhdekriisiin. Isyysolettaman tai muutoin ilman dna-testiä asetetun isyyden osalta kyse on siis melko pitkälti lose-lose tilanteesta. Voit joko olla epävarma tai loukata kumppaniasi. Pakollinen testaus vapaaehtoisen tiedonsaamisen mahdollisuudella taas poistaisi loukkaavuuden elementin.
Ajatus siitä, että ihmissuhteissa voisi "oikeutetusti vaatia" jotakin on kyllä a) syvältä, ja b) vaarallinen (ja on sitä, vaikka väittämä itsessään voitaisiin aukottomasti perustella, mikä sekin tietysti on todellisuudessa mahdotonta). En myöskään purematta niele ajatusta siitä, että pariskunnan miehen biologinen isyys tai sen puuttuminen kannattaisi ylipäätään nähdä "problematiikkana". Avarakatseisuus ja tunne-elämän huomioon ottaminen olisi nippelitiedon (=geenit) tuijottamista suotavampaa, joten jos problematiikkaa pitää hakea, nimeäisin sellaiseksi näissä tapauksissa ennemmin toimimattomat ihmissuhteet (suhdettahan ei tee sen toimivammaksi että lapsi on biologinen - ja jos suhde toimii, lapsen biologialla ei ole merkitystä). Kannatan sitä, että vanhemmuus selvitettäisiin kaikissa tapauksissa, mutta tulosten kertomisen osalta olemme eri linjoilla. Oma kantani aiemmassa postauksessa.Vaikuttaa minusta win-win -tilanteelta. Kukaan ei ainakaan häviä mitään sellaista, mitä voisi oikeutetusti vaatia. Jossain määrin testausmalli myös turvaisi ns. kolmannen osapuolen oikeuksia, esimerkiksi mahdollisia takautuvia elatusvaateita ei tulisi yllätyksenä ja isän oikeuksiin liittyvä problematiikka tulisi käsiteltyä heti aluksi. Mitä enemmän asiaa ajattelee, sen fiksummalta ajatukselta tuntuu, että biologinen vanhemmuus selvitettäisiin aina. Silloin fokus siirtyisi oikeasti tärkeisiin asioihin, eli lapsen etuun, lapsen kasvattamiseen ja vanhemmuuteen, sitoutumisasteeseen ja sitoutumispäätöksen tietoiseen tekemiseen.
Ja ihan tosi: jos tietoisesti harrastat seksiä, teet myös tietoisen päätöksen sitoutua lapsen kasvattamiseen seksikumppanisi kanssa. Muut tavat ovat vääriä.