Tix kirjoitti:JB:n tapa hahmotttaa ja selittää tapahtumia omalta kannaltaa paremmaksi viittaa juuri tämäntyyppiseen ajatteluun. "Katumuksen" julkisuuteen yhdistettynä se näyttäytyy vain narsistisen henkilön pyrkimyksenä saada suuren yleisön sympatiaa (ja saada lievempi tuomio) samoin kuin hänen aiempi systemaattinen valeensa muistamattomuudesta.
prosessi kirjoitti:Kun kerran JB on kirjoittanut silkkaa totuuden evankeliumia, eikä siten voi olla kovin huono tulkitsemaan omia tai muidenkaan ajatuksia, miksi hän silti tositilanteessa on turvautunut nyrkkiin ja veitseen? Vaikea uskoa että täysin tulkintakyvytön ihminen olisi yhtäkkiä saanut valtavan kasan täysin uusia kykyjä, vaikka sitten itsetehdyllä murhalla olisikin kasvattava vaikutus.
Olisiko kuitenkin niin, että hän on tiennyt tuon kaiken jo etukäteen, mikä tekee hänen teostaan vielä paheksuttavamman kuin se olisi ollut, jos hän ei olisi ollut kykenevä ymmärtämään tekojensa motiiveja ja seurauksia. Kukaan ei ole niin perehtynyt kukkahattutätien teorioihin väkivallasta ja sen juurista kuin sitä käyttävät ihmiset, etenkin jos kyseessä on vähänkin narsistinen luonne.
Ihan hyviä pointteja teillä molemmilla JB:n suhteen. Narsismi kai on sikäli yhteiskunnallisesti kiusallinen häiriö, että narsistien sielunmaisemien epänormaaliuden vuoksi heidän vastuullisuudestaan ihmisinä on hankala sanoa juuta tai jaata (tälläkään en silti tarkoita, että JB pitäisi päästää vapaaksi riehumaan).
Minun teksteissäni pointtina ei kuitenkaan ollut JB, vaan se, miten ei-narsistiset, oppimiskykyiset ihmiset voivat hänen kommenteistaan hyötyä. Lopultakaan minua ei edes kiinnosta, ovatko nuo puheet vain ulkoa opeteltua ammattilaisten apinointia, jolla puhuja yrittää ostaa ympäristön sääliä tai luottamusta - niin kauan kuin sanoma vaikuttaa järkevältä ja hyödylliseltä. Sokeakin kana voi löytää jyvän ja rikkinäinen kello näyttää kahdesti vuorokaudessa oikein.
Tuosta tulkintakyvystä ja käytännön urpoilusta vielä sen verran, että tokihan ihmiselle voi analyyttisella tasolla olla hyvinkin selvää, miten missäkin tilanteessa kannattaisi toimia, vaikka hän toistuvasti vastaavissa käytännön tilanteissa epäonnistuu. Taito != tieto. Tämän havaitsimme mm. SE:n kanssa suhteemme alussa, jolloin jouduimme varsin rajusti ja lyhyen ajan sisällä sovittamaan lähtökohtaisesti huomattavan erilaiset maailmankuvamme ja käytöskoodistomme toimivaksi kokonaisuudeksi. Monta kertaa siinä kävi niin, että jostakin erimielisyydestä pitkään keskusteltuamme olimme asiasta yhtä mieltä, mutta se meistä jonka mielipide oli keskustelun aikana muokkautunut enemmän, ei motivaatiostaan huolimatta osannutkaan heti (tai edes kohta) soveltaa uutta tietoa käytäntöön.
Maailmassa elämiseen ei riitä analyyttinen tieto. Kokemuksen ja käytännön oppimisen merkitys on yllättävän hallitseva (tai ainakin minut sen hallitsevuus yllätti). Analyyttisesti selkeän kannatettavilta vaikuttavien toimintamallien käytännön sovelluksia joutuu joskus kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja harjoittelemaan, jotta ne alkavat siirtyä selkäydintasolle (lapsenahan ihmiset omaksuvat noita helpomminkin). Opettelun onnistuminen saattaa vieläpä edellyttää paneutuvaa ja viitseliästä tutoria, joka ohjaa jokaisessa pienessä askelessa ja antaa jatkuvaa palautetta.
..Vielä tarkemmin ajateltuna: itse asiassa jokaisella meistä lienee kokemusta yllä mainitusta tavoitteen ja toteutuksen ristiriidasta. Kaikki kai joskus ovat olleet tilanteessa, jossa ovat toimineet huonosti vaikka olisivat halunneet toimia paremmin, ja tienneet miten se olisi voitu saada aikaan. JB:n tapauksessa sattumuksen suuruusluokka nyt vain oli aivan eri universumista kuin useimmiten.