Vaihtoehtoamerikan vihainen mies Henry Rollins tuo talk-shownsa Suomeen. Punkrokkari-runoilija-kirjailijan uusin aluevaltaus ei toivottavasti sorru samanlaiseen, räikeän populistiseen "vastarintaviihdyttämiseen" kuin Michael Mooren tuotokset. Vaikken Rollinsin musiikista välitäkään, ihailen miehen vakaumusta, päämäärätietoisuutta ja aikaansaavuutta. Näissä olisi Suomenkin keskikaljapöhnässä steissillä notkuville punkkareille oppimista. Kun pitää kroppansa kunnossa ja päänsä selvänä, voi ehkä vaikuttaakin asioihin.
Seurailin eilen illalla Nybergin Arton showssa Rollinsin haastattelua toisella silmällä ja puolittaisella korvalla. Ei se homma nyt ainakaan tuon haastattelun perusteella kovin vakuuttavalta vaikuta. Tosin musiikkivieraat saattavat olla jotain suht ytyä settiä, mutta muuten jäi sellainen käsitys, että Henryn vieraana on ihmisiä joita Henry itse diggaa ja tätä kautta ohjelma on yhtä pusnussia. Mutta katsomalla itse ohjelmaahan se selviää.
En jaksanut valvoa eilen, joten imutin Henry-shown eilisen jakson netistä.
Lievähkö pettymys. Kävi juuri niin kuin ounasteltiin, kahden samaa mieltä olevan ihmisen kohtaamisesta ei synny hyvää teeveetä. Ihan James-Lipton-syvällä Oliver Stonen perseessä Henkan nenä ei ollut, mutta ei se paljosta ollut kiinni. Edelleenkään maestron teesi "meidän vieraamme eivät tule mainostamaan uutta levyä/elokuvaa/tuotetta" ei kestä kriittistä tarkastelua, puheenvuoron aluksi isäntä esitteli vieraansa ja kertoi että uutta elokuvaa "World Trade Center" ollaan tekemässä..
