Katsoin leffan

[Sheetlord]

Perikato

loistavasti dramatisoitu ja kuvattu, eikä vähiten autenttisen valaistuksen ja lavastuksen johdosta. Elokuvassa käytettiin minimaalisen vähän CGI:tä, mikä näkyy lopputuloksessa. Tekemisen vakavuus ja intohimo hyvän lopputuloksen saamiseksi ei missään vaiheessa vähennä taiteellista näkemystä vaan pikemminkin tukee sitä.

Ehkä amerikkalaisen näkemyksen ja filmaustavan yliannostus vaikuttaa arvosteluun, mutta saksalaiset näyttävät kyllä tässä toisenlaisen tavan tehdä elokuvaa laajakankaalle. Jostain syystä Das Boot - fiiliksiltäkään ei voinut välttyä, tunnelmassa oli paljon samaa.

Sain katsottavaksi reippaasti kolmatta-tuntisen extended-versionin. Kävi kuten Das Bootin X-tended-versiossa, touhu pysähteli luvattoman usein. Muuten Myltsin alustuksen kanssa samaa mieltä: realistinen, vaikuttava, tarjosi tuoreen näkökulman usein kerrottuun tarinaan - historia kun yleensä tuppaa olemaan voittajien kirjoittamaa.

Adolfia esittänyt herra hoiti homman komeasti - etenkin raivokohtaukset - mutta pedolle maltettiin antaa myös inhimillisyyttä. Oli hauska bongailla tuttuja nazeja sivurooleista, johtoryhmän Goebbels-Himmler-Göring tunnisti heti ulkonäöltä, mutta kenraali von Burgdorff oli tuttu ensisijaisesti jostain Hasselin kirjasta.

Sodasta on tehty elokuvia melkein yhtä kauan, kuin koko taidelaji on ollut olemassa. Kuitenkin vasta viime vuosina on päästy tarpeeksi "realistiseen" tapaan kuvata tätä ihmisten harrastuksista turhinta. "Private Ryan" jäi historiaan maihinnousukohtauksensa ja kaupunkisotakuvauksensa ansiosta. Amerikkalaisista uusista sotafilmeistä haluan hehkuttaa "Enemy At The Gatesia". Saksalaisten parhaat tekeleet ovat "Das Boot" sekä tämä "Downfall".

Mielenkiinnolla odotan, mitä Quentin-sedän seuraava projekti "Inglorious Bastards" tuo sotaleffa-genreen.

[plumps]

Katsoin viikolla Canalilta "Katkeruuden perintö"-elokuvan ja olihan hyvä.
Se ei ollut mitenkään mustavalkoinen elokuva, vaan inhimillisyyden koko kirjo oli paletilla. En samaistunut keneenkään, vaan kaikkiin.

[bedlam]

Hostel



Aika heikko esitys. Sama aihe on käsitelty niin monta kertaa aiemmin ja paremmin. Tisseistä ja natsimoottorisahamiehestä pojot. Kakkososassa onkin sitten suomalainen malli yhdessä pääosassa, kertoo paljon.

Borat

1/2

Ei nyt ihan ehkä kaiken hehkutuksen arvoinen, mutta muutaman kerran repesin kyllä ihan urakalla. Häiritti vähän se epätietoisuus, että ketkä on palkattuja näyttelijöitä ja ketkä kusetuksen "uhreja".

[Rouva Pupu]

Jee, Beddis on elossa. En taida Hostelin kakkososaa tsiikata ... valehtelen niin, että korvat heiluu. Tarantino oli kuulemma kovasti tämän suomineidon suoritusta kehassut. Ei nuolaista ennenQ tipahtaa, niih.

[bedlam]

Jee, Beddis on elossa.

Jee! Taidan ottaa sen kunniaksi olusen

Mistä toi Vera Jordanova on niin tuttu. Seurustelix se jonkun Edelmannin, Harlinin tai lätkäpelaajan kanssa joskus ajat sitten?

[Rouva Pupu]

Mistä toi Vera Jordanova on niin tuttu. Seurustelix se jonkun Edelmannin, Harlinin tai lätkäpelaajan kanssa joskus ajat sitten?

Iiro Seppäsen kanssa se taitaa nyt seukata. Ja sitten oli joissain suomisarjoissa ainakin. Oisko ollut vielä jossain visassakin.

[bedlam]

Mistä toi Vera Jordanova on niin tuttu. Seurustelix se jonkun Edelmannin, Harlinin tai lätkäpelaajan kanssa joskus ajat sitten?

Iiro Seppäsen kanssa se taitaa nyt seukata. Ja sitten oli joissain suomisarjoissa ainakin. Oisko ollut vielä jossain visassakin.

Okei, kai se on niin tuttu mainosmallipärstä sitten vain.

[Clay]

Kävi kuten Das Bootin X-tended-versiossa, touhu pysähteli luvattoman usein.

Makuja on monia. Minusta tuntuu, että tuo Das bootin eXtended menee vikkelämmin kuin moni normaalimittainen leffa, kummallakin kerralla katsottuna.

[Rouva Pupu]

Seinfeld seasonit 1-3

Jokaisella katsontakerralla vain paranee kun hokaa uusia juttuja. Ihan feivöritti sarja todellakin. Jälleen kerran fysiikan lakeja uhmaava sylki (JFK style) sai liian pitkän naurukohtauksen aikaiseksi. Upeeta, mahtavaa. Ja nyt se riemu vasta alkaa kun siirryn neljänteen seasoniin, namz.

[Sheetlord]

Sunshine

Danny Boyle on vaihtanut sprintterizombiet ja heroiininarkkarit herooiseen tieteisfantasiaan, jossa seitsemän rohkeaa miestä ja naista lähetetään käynnistyskaapeleiden kanssa buuttaamaan Aurinkoa uudelleen käyntiin, mollukka mokoma kun osoittaa hyytymisen merkkejä. Matkalla tietysti seuraa väistämättä kuolemia ja altruismia, kun jonkun miehistön jäsenen on pakko uhrautua suuremman hyvän edestä.

Siinä missä taannoinen "The Core" (tiedemiesryhmä matkaa maan keskipisteeseen käynnistämään pyörimisliikkeen uudelleen) oli lapsellisen naurettava tekele, "Sunshine" onnistuu olemaan paikoittain viihdyttävä, jopa hieman painostava avaruusseikkailu. 2001-vertailulta ei voi täysin välttyä, yhtäläisyyksiä kun voi kuulla emoaluksen äänessä sekä nähdä aluksen tekniikassa. Lopun "yllätystwist" on vähän väkisin väännetty, mutta alle kahden tunnin kestollaan tätä katsoessa ei ehdi pitkästyä. Tehostepuoli on kohdallaan, etenkin ääntä käytetään mainiosti.

[Sheetlord]

Shooter

Toimintafilmien tekijöillä alkaa olla vaikeuksia keksiä mitään uutta. Ajatus merijalkaväen tarkka-ampujasta pääroolissa on juuri niin pöhlö älynväläys jolta se kuulostaakin. Mark Wahlbergin esittämän dihonourably-discharged-sniper-vet pyydetään avuksi estämään pressan salamurhaa. Yhden otsanrypistyksen mies huomaakin joutuneensa syntipukin rooliin, josta lähdetään silmittömän pakoretken kautta otsa-rypyssä-kostoretkelle. Haukottelu alkaa siis 20 minuutin kohdalla ja silmäniloa siitä eteenpäin tarjoavat enää vain pari naissivuosan esittäjää.

"A less musclebound 'Rambo' reimagined for the politically disgusted era of Dubya..."
- Rottentomatoes.com

[1108]

Shooter

Jumalauta! Leffa jos on .50BMG ja tiukka pläjäys muita erektion aiheuttavia aseita ei ole huono.

Ja oli pari pantavaa minkkiäkin kuvissa.

PERKELE!!! Hyvä piuha se on.

[Rouva Pupu]

Yhden otsanrypistyksen mies

Seinfeld season 4

Olen edelleen koukussa, aevan ihana sarja. Hiton työt kun stoppas eilen hyvän putken. Perjantai vapaata odotellen muna kourassa.

[Sheetlord]

Ja oli pari pantavaa minkkiäkin kuvissa

Juu, en kiellä. Se Billybobin inttikaverin leski oli oikein viehko. Rhona Mitra näytti jotenkin kulahtaneelta. Ne tussarit ei maallikon silmään oikein näyttäneet miltään. Eihän niissä ollut edes kranaatinheitintä, lasertähtäintä tai äänen mukaan ohjautuvia luoteja

[Bluntly]

The Football factory

Pojilla oli tosi reilu kerho.

[Lolita]

The Hills Have Eyes

Tästä minä tykkäsin. Annan täydet pisteet.

[Sheetlord]

Next

Jos joku osaa laskea, montako Philip K. Dickin tekstiä on päätynyt valkokankaalle, kertokaa ihmeessä. Minä olen jo seonnut laskuissa aikapäiviä sitten. Maestro tuskin tunnistaisi omaa tarinaansa tästä Nick Cagen vetämästä rainasta.

Vanha luppasilmä esittää two-bit-magician Frank Cadillacia, jolla on merkillinen kyky: hän pystyy näkemään elämänsä noin kaksi minuuttia ennakolta. Las Vegasin korttipöydissä ja pelikonehelvetissä taito on kiistatta hyödyllinen. Liittovaltion pollarit Julianne Mooren johdolla haluaisivat taikurin ennaltatietävän terroristien ydinpommin sijainnin ja siinä sivussa täytyisi löytää ja pitää unelmien tyttö Jessica Biel.

Romantiikkaa ja rymistelyä, mutta hyvästä alkuperäissynopsiksesta saadaan tarinaa luvattoman köpösti irti. Kesäfilmien keskimääräistä parempaa keskikastia.

[Sheetlord]

The Marine

WWE-wrestlingtähti John Cenan valkokangasdebyytti aiheutti keskimääräistä krapulafilmiä enemmän tahattomia itkupotkunaururaivokohtauksia.

Pyrotekniikalle ja action-kohtauksille ***
Sille vatipäälle, joka näytti tälle produktiolle vihreää valoa: terästuolia päähän
Tuottajalle joka hankki rahoituksen: 619 munille
Umpihomolle päänäyttelijälle, joka selvisi romanttisesta kohtauksesta naisen kanssa pyörtymättä tai oksentamatta: *

[bedlam]

Die Hard



Eihän tän pitäny olla näin huono.

[Yönmustaritari]

Die Hard



Eihän tän pitäny olla näin huono.

Yippe-kay-yey, mothafucka. Komppaan. Rennyn kakkososa on parempi.

Älkää nyt viittikö. I´m gonaa fucking kill ya, I´m gonna fuckin cook ya, I´m gonna fucking eat ya!!1

Mitä te nyt pelleilette? Mitä huonoa löysin tästä elokuvasta?.....En niin yhtikäs mitään. Nostalgiaa sanottakoon mutta aika ei kuultanut muistoja vaan tämä ON yksi parhaista toimintatäytteisistä pläjäyksistä.

Harvaksellaan on ne leffat, joiden alkua ei joudu odottamaan viimeiselle viisitoistaminuuttiselle asti. Tämä alkaa miltei välittömästi nuuuh ja se on hyvä se sano. Eikä niin etteikö jokaista kehuttua toimintaleffaa arvioisi periaatteella, että no missä se hissikuilu....missä ne lasinjirut jalattomille ja ennen kaikkea missä on Bruce mutta onhan tämä nyt yksi virstanpylväistä ja vertailukohdista?

Outoa oli tosin nähdä Bruce ilman alun krapulaköhimisiä mutta ehkä tämä oli uran ensivaiheiden identiteetin etsintää. Sillä on kuitenkin ihan sama hiustyyli vieläkin vaikka onkin vähän harmaantunut.

[Sheetlord]

Music and lyrics

Hugh Grantin N:s romanttinen komedia. Tällä kertaa Huu haahuilee kasari-has-been -popparina, joka uransa aallonpohjasta selvitäkseen yrittää kirjoittaa päivän Britneylle The Hitin. Sanoittaminen kun ei suju, niin avuksi ja aisapariksi valikoitaa kukkienkastelijatytsi Drew Barrymore.

Juustoisesta kasari-nostalgiasta ammennetaan kiitettävästi, samoin sarkastisia pikkunokkelia one-linereita vilisee kiitettävästi. Lupaavasta nousukiidosta filkka tulee tonttiin niinkin yksinkertaisesta syystä, että päähenkilöiden välillä ei oikeasti kipunoi. Jotta romanttinen komedia toimisi, katsojan pitää haluta, että pääpari päätyy yhteen. Nyt se on lähinnä aivan-sama-mutta-ihan-kai-kiva-jos-ne-pussaa-tai-whateva.

[bedlam]

mutta onhan tämä nyt yksi virstanpylväistä ja vertailukohdista?

Niin kai sitä imdb:n äänistä voisi äkkiseltään päätellä. Ei tää muhun vaan toiminut yhtään. Se kasarikorniushuonousaspektikin jäi pikkasen vielä uupumaan, vaikka yritystä olikin. Kännissä ois varmaan toiminut huumoriosastolla paremmin.

[Rahkapussi]

HOKKARIHEMMOT
- Miehiä trikoissa ja vähän enemmänkin.

Aivan loistava hjuumorileffa! Viimeeksi olen nauranut näin makeasti katsoessani 80-luvulla leffaa Hei, me lennetään! (joka on vitsitykitystä kerrakseen) sekä äidin tipahtaessa läpi aurinkotuolin Juhannuksena.

Yleensä komedialeffojen parhaimmat palat voi kutistaa niitä mainostaviin trailereihin. Toisin kävi tässä naurukimarassa, joka tarjoili hupicocktailin toisensa jälkeen päättyen upeaan, painovoimaa uhkuvaan loppukliimaksiin: rautalootukseen.

Että lempiurheilulajistani, kaunoluistelusta, voikin tehdä tälläisen komiikan korkeaveisun. Will Ferrel jimmorrisonimaisena macho-luistelijana sekä Jon Hederin esittämä blondiversio Gibbin veljeksistä tarjosivat mitä parhainta sateisen päivän viihdettä. (Välihuomautus vasta 80-luvulla syntyneille: Gibbin veljekset muodostivat bändin nimeltä BeeGee ja tulivat kuuluisiksi laulamalla korkeampaa kuin oli miehille soveliasta. Mutta hei, niin kireillä housuilla se onnistuisi varmasti Nick Caveltakin. Bändi teki musiikin kulttileffaan Saturday Night Fever)

Hyvän leffan merkki on, että se tuntuu loppuvan liian nopeasti. Niin tuntui tapahtuvan tällä kertaa ja olen vastaavaa kokenut viimeeksi Matrixin ensimmäisen (ja ainoan hyvän) osan kanssa 90-luvulla. Tässä on aivan älytön leffa, joka sopii myös älyköille. Suosittelen!

EDIT: Mietittiin kaverin kanssa, että nimi Hokkarihemmot on aika harhaanjohtava, koska hokkarit liittyvät jääkiekkoon. Meidän mielestä Kaunarikaverit olisi ollut tässä yhteydessä sopivampi.

[Riemumieli]

Poliisiopisto 6 (tuli telkkarista)

En tiedä mikä siinä on, mutta nimenomaan kutonen jaksaa huvittaa aina vain. Liekö syynä se, että elokuvassa ei kouluteta ketään, vaan jo valmiit koppalakit saavat sekoilla vapaasti? Oli miten oli, jausaa, jausaa.

[Kreitsu]

Hostel II

Jos piti ykkösestä, pitää kaiketi kakkosesta enemmän. Enkä nyt puhu mistään panohommista.

Vera Jordanova suoriutui mielestäni hyvin roolissaan. On sitä tosin tullut parempiakin leffoja joskus nähtyä, mutta kunnon kauhua on vaikea löytää. Tai sitten en vain osaa. Hostellia en pitäisi kauhuleffana.