Tix kirjoitti:Millä tavalla vaatesuunnittelu vie maailmaa parempaan suuntaan? Suunniteletko kestäviä ja toimivia vaateparsia kehitysmaiden köyhille, vaiko oikkujen mukaan vaihtuvaa muotia joka jätetään seuraavan vuonna kaapin pohjalle ihmisille joilla on liikaa rahaa ja liikaa turhamaisuutta?
En kumpaakaan.
Suunnittelen vaatteita, joiden avulla ihminen voi
a) oppia tuntemaan itsensä paremmin (ylläripylläri!),
b) kehittää esteettistä valveutuneisuuttaan ja
c) voida henkisesti paremmin ympäristönsä esteettisen laadun kohoamisen seurauksena.
Kun ihmiset tuntevat itsensä paremin ja voivat paremmin, he tekevät maailmassa enemmän hyvää ja vähemmän pahaa.
Muoti kokonaisuutena on nähdäkseni aika kaksijakoista. On muotia, joka houkuttelee ihmisiä pukeutumisella luomaan itsestään epäaidon kuvan ja mukautumaan johonkin ennalta määriteltyyn ryhmään (hopparit, pissikset, menestyvät business-ihmiset, trophy wifet, gootit etc.) arvostuksen ja hyväksynnän saavuttamiseksi. Ja sitten sitä mitä itse yritän tehdä, jonka vaikutus on päinvastainen: kunkin kuluttajan oman persoonallisuuden esiin tuominen ja rohkaiseminen muoteista irtautumiseen.
Esteettinen kauneuskirurgia (jonka aluetta tosin on vaikea yksiselitteisesti rajata) kuuluu pääasiassa tuohon ensin mainittuun kategoriaan. Sille polulle lähteminen ei kuitenkaan johda kestävään tyytyväisyyteen, koska tavoitetilaa ei käytännössä koskaan voi saavuttaa. Aina voi näyttää enemmän standardikaunottarelta, ja toimenpiteillä saavutettu ympäristön hyväksyntä tuntuu hyvältä vain hetken (kun taas omaan persoonallisuuten ankkuroitu sisäinen hehku, omaksi itseksi tuleminen, tuntuu pysyvästi hyvältä). Tästä seuraa helposti kierre, jonka pelottavia tuloksia kohtaan mm. vaatemyyjän työssäni. Ihmisiä, jotka ovat niin leikeltyjä, että eivät näytä enää ollenkaan itseltään, ja toisaalta sen verran iäkkäitä (50+) että leikkausten tuoma kohennusvaikutuskin alkaa väkisin pettää. Jos henkilö ei ole siihen ikään mennessä opetellut nauttimaan inhimillisyydestä kasvoillaan/vartalossaan ja kehittänyt estetiikantajuaan eksplisiittisen kauneuden ihannointia pidemmälle, voin vain kuvitella miten ahdistavalta hänestä tuntuu katsoa peiliin joka aamu, kun mitään ei ole enää tehtävissä - ja sekin luonnonkauneus, joka hänessä joskus on ollut, on ruhjoutunut kirurgisten toimenpiteiden alle.