Tuo on ihan fakta. Väsymys aiheuttaa humalan kaltaisen tilan, arvatkaa onko kiva ensin kärsiä kroonisesta krapulasta(raskaana, kun aina väsyttää ja on paha olo), josta siirtyä puoli vuotta kestävään känniin? Eikä todellakaan iloiseen nousuhumalaan, vaan siihen aamuyöstä iskevään haahuilutilaan, jossa usein mieleen nousee lausahdus: "Why, God, why?"Elukka kirjoitti:Öinen heräily vaikuttaa näköjään haitallisesti ainakin muistin toimintaan: Eilen töistä lähtiessäni unohdin (kauniista suomalaisesta kesäsäästä huolimatta!) takkini toimistolle, ja tänään näkyy jääneen kännykkä kotiin.
Minun vauvelini nukkui ensimmäiset 3kk kuin enkeli, yöllä söi ja nukahti heti uudestaan. Itse valvoin(koska en saanut unta) usein seuraavaan syöttöön asti. 3kk iässä muksukin alkoi kukkua öisin, ja vasta yösyöttöjen jäätyä pois 8kk iässä alkoi hieman helpottaa. Syötöt tapahtuivat siis tissistä, eikä isukista ollut siis tuossa hommassa apua. Tuon puolen vuoden aikana 4h yhtenäinen yöuni oli todella harvinaista herkkua, ja mieleni teki säännöllisin väliajoin murhata pari kappaletta äitejä, joiden muksut nukkuivat ja 2x4h öitä säännöllisesti. Muistini oli todellakin kananlennon luokkaa noina aikoina, kaikki energia ja skarppaus meni siihen, että sai pidettyä muksun hengissä, no siis syöttää, nukuttaa ja viihdyttää. Omat aivot sitten löivät tyhjää, enkä osannut nukkua juuri silloinkaan, kun siihen olisi ollut mahdollisuus. LApsiparka ei varmaan olisi selvinnyt ekasta vuodesta hengissä, jos olisin löytänyt cityyn jo tuolloin

Näin kannustavassa hengessä kokemuksiani jakelen;) Luojalle kiitos, lapsi oli kuitenkin muissa kuin nukkumisasioissa sangen helppo lapsi, aurinkoinen as hell ja söi ja kehittyi hyvin.
Siltikin, näitä muistellessa, lähes olematon vauvakuumeeni laski taas pari astetta

Ja tähän loppuun ihan oikeasti, toivon teille hyviä, pitkiä öitä ja terveyttä, kuten myös Riemumielelle perheineen. Itsekokemaani zombie-aikaa ei toivo kovin helposti edes pahimmalle vihamiehelleen, joiksi en teitä lue
