Sleazoid kirjoitti:Stadinarska kirjoitti:Voisitte tietenkin laittaa taas rakentavaa viestiä, mitä tulisi vähentää, mitä lisätä kirjoituksissani!
Sulle on annettu noita parannusneuvoja ihan kyllästymiseen asti, etkä niistä ole ottanut onkeesi. Mä annan nyt hyvin yksinkertaisen neuvon: koita vähentää kirjainten määrää sun postauksissa. Nolla kirjainta olisi tavoiteluku.
Slea hyvä! Minä olen paljon muuttanut tyyliäni,ottanut onkeeni kun kysyin, kirjoitusasuani, kun se kerran on tärkeä, ja lisäksi kirjoitan muita loukkaamatta!! Huomaatko sitä ollenkaan hyvänä asiana. Esimerkiksi sinä olet aikas hyökkäävä minua kohtaan! Ei se ole, hei, hyvää proosaa, kirjoittaa tuolla tavalla. Minä olen ihan ihminen!
Ja en haluaisi kehuskella,mutta olen lapsesta asti kirjoittanut ja osallistunut jos jonkinlaisiin kirjoituskilpailuihin. Saanut ihan tarpeeksi hyvää palautetta lukuisin eri tavoin. Koulussa tietenkin pärjäsin kirjoituksella, se on selvä, mutta olen saanut läpi palstoja lehtiin ja työpaikallani olen ollut työpaikkalehtiin innokas kirjoittelija. MISSÄÄN, missä minut tunnetaan, en ole saanut negatiivista palautetta. Naurua kylläkin.Ja kylläkin jotain asiaa on asiallisesti korjattu. Muttei tyyliä!
Kirjoitin myös pitkään hupisarjakuvaa työpaikkalehteen, ja en malta olla sanomatta että sain ihanaa palautetta!
Muistan kun voitin raittiuskilpakirjoituksissa toisen sijan kaksitoistakesäisenä (valtakunnallinen). Se oli koulullemme silloin iso asia ja olin aika Stara, hehheh! Juukasta oli silloin voittaja ja minä juttelin silloin tämän pojan kanssa ennen palkintojenjakoa. Muistan kun se oli pikku shokki...poika oli kyllä tosi erikoinen. Minä en ole!
Kolmas palkittu oli tyttö Helsingistä. Oikein supersöötti, peruskiltti! Muistan ihanat kiiltonahkakenkänsä. Taisin hiukan ihastua.Missähän hänkin on! Susanne oli nimi!
Nollaluku ei ole ihan järkevä tavoiteluku Kitinälle, luulen sentään itsetuntoisena, mutta toisaalta mun oma aikani alkaa olla kortilla. Ja tämä Kitinä tuntuu sisältävä liikaa nuoria kundeja, joille ajatusmaailmani on liikaa. He pelkäävät jotain minussa! Tunnustan, että omaan ehkä liikaa feminiinisyyttä käsittelyssäni. Olen miettinyt onko se syynä siihen ettei mulla ole perhettä. Mutta mä en halua olla jörö työllä itseni pilaava kaljanhöyryinen kaksinaamainen mies vaan olen herkkä tunteva, ajatteleva, hyväätahtova, usein liian naiivi, mutta taatusti luotettava lämmin ihminen. Minä tunnen vahvasti jos minua kohtaan ollaan vääriä ja se tuntuu syvällä.
Silti haluan koettaa omalla tyylilläni ja huumorilla. Minulla on täällä ystäviä. Johan sen "fanitusketjukin" todisti.
Ja kuinka paljon vähemmän olisi kirjoituksia ellei "aihetta antavaa" Stadinarskaa, jolle kaikkien on ollut lupa käyttää roskapönttönä, olisi.
Minusta on upeaa, että ne, jotka minusta pitävät, täytyy olla todellisia minua sallivia, fanejani!
Minä haluaisin tuoda iloa kaikille enkä haluaisi koskaan olla liian ilkeä. Kuitenkin minun ongelmana ja pikku harmistuksena ovat olleet eri nikeillä villintyneet ilm. nuoret miehet jotka kehtaavat puhua sitä oikeaa paskaa!
No, olen puhunut taas.
Ja liikaa, koska täällä ei ole lukuhaluja. Ei silti. Minäkään en lue kovin hyvin muiden postauksia, tunnustettakoon. Mutta en koskaan enkä milloinkaan alentuisi siihen todelliseen itsekkyyteen ja toisesta välittämättömyyteen, että kirjoittaisin noraavani jonkun. Se on HUONOA käytöstä kaikin tuomariäänin!Kiitos vanhemmilleni, että minut on kasvatettu! Heh.
Stadinarska
Saaren saalis
Stadinarska. Kussakin kuussa eriniminen.