Lopputulos ratkaisee. Jos ihminen hyppää uuteen hommaan ja lopputulos on hänelle ok, niin edellisen työnantajan tilanteesta ei kannata välittää.prosessi kirjoitti:Balettiharrastus on ok niin kauan kuin ohjaaja ei päätä lähteä hommistaan kesken kurssin ja jätä oppilaita tyhjän päälle, vaikka nämä ovat maksaneet kurssimaksut. Ei Sarasvuo vaivaudu hurmaamaan niitä opiskelijoita, vaan ohjaajat.EveryWoman kirjoitti:Jos ymmärsin vastineesi oikein, vertaus pitäisi täsmentää ennemmin jotenkin näin: Balettiharrastus on ok niin kauan kuin henkilö ei halua kehittyä siinä niin pitkälle, että päätyy vaihtamaan edistyksellisemmän ohjaajan tunneille. Ohjaajan vaihtaminen on ilkeä teko, koska se vaikuttaa entisen ohjaajan toimeentuloon ja aiheuttaa siis hänelle kohtuuttomia ongelmia.prosessi kirjoitti:Ai että mitä pahaa Sarasvuon opeissa on...?
Täsmennäthän, jos ymmärsin tekstisi päin honkia (kuten epäilen ja toivon tehneeni).
Käytännön esimerkkisi on huono siksi, että sinä olet vaivatta korvattavissa toisella samat taidot omaavalla henkilöllä, kun taas johtajuus on sen verran laaja ja monimutkainen homma, että siihen sisäänajo on välttämätön. Eikä Sarasvuo yrittäisikään sinua hurmata, vaan johtajasi ja myymäläpäällikkösi.Vai tarkoititko, että TH:lle töihin mentyään mainitsemasi naiset eivät ole enää ehtineet pyykätä, siivota ja laittaa ruokaa puolisoidensakin edestä, ja että tätä tulisi pitää ongelmana? En usko (että tarkoitit).
Otetaanpa vielä käytännön esimerkki omasta tämänhetkisestä työstäni vaatekaupassa. Työpaikallani asiat on hoidettu (tai jätetty hoitamatta) siten, että minä, keskimäärin 10 viikkotuntia työtä tekevä osa-aikamyyjä, olen ainoa työntekijä, joka osaa käyttää tietojärjestelmiämme johto- ja manageritason tehtävissä (no on minun lisäkseni yksi toinen, joka hallitsee tehtävät, silloin kun ne pysyvät suorittavalla tasolla eivätkä vaadi soveltamista - mutta jos meistä kumpikaan ei satu olemaan työvuorossa, ongelmat kasaantuvat). Suomeksi sanottuna johtaja ja myymälänhoitaja delegoivat töitään tietokoneen käyttämisen osalta minulle. Jos saisin houkuttelevan työtarjouksen ja lähtisin firmasta nyt, olisiko se laskettavissa minun tai työtarjouksen tekijän syyksi, että entisellä työpaikallani jäätäisiin pulaan? Hardly. Tyhmyydestä sakotetaan, enkä minä ole valmis ottamaan muiden ansaitsemia sakkoja kontolleni. Et kai sinä ole sitä mieltä, että minun pitäisi? Eikö ole yrityksen omaa tyhmyyttä, jos asiat järjestetään niin, että jonkun lähtö firmasta aiheuttaa ongelmia tai jopa konkurssin?
Tuota, minä en puhunut nuorista naisista, vaan iäkkäämmistä. Pahimmillaan jopa osakasasemassa hylätyssä yrityksessä olleista. Juu, ampuvathan he itseäänkin omaan nilkkaan häipyessään, mutta se on vain sitä entistä elämää, josta ei enää tarvitse välittää. Halu on varmasti ollut jo ennestään, mutta pitääkö itsemurhaa sillankaiteella harkitsevaa todella kehottaa hyppäämään?BrianW kirjoitti:Vähän oudolta tuntui tuo Prosessin näkemys kuinka Sarasvuo houkuttelee nuoria koulutettuja naisia jättämään työnantajaparkansa ihan oman onnensa nojaan, kun he lähtevät. Eiköhän heillä ole jo ollut se halu valmiina mutta ovat tietysti voineet saada potkua jostain näkemyksistä.
Kirjoituksesta saan sen kuvan, että työnantajan hyvinvointi on ko. työntekijän hyvinvointia tärkeämpää.