hermine kirjoitti:Eipä tuolla kai niin ole väliä, kumpi kosii. Voihan olla, että monelle miehellekin olisi odotettu ja ihana yllätys romanttinen, huolella suunniteltu kosinta naisen taholta. Itse en oikein noista ymmärrä.
Todennäköisesti keskivertomies olisi hiukan hämillään tilanteesta. "Tuosta vaan kosi minua... ööh.) No olen ehkä vähän vanha(naikainen). Itse olen Elppa-linjalla: miehen kuuluu kosia, paitsi karkauspäivänä. Kosinnassa ja tanssilattialla mies vielä vie. Muualla on tasa-arvo.
Jos niin oudosti käy, että joskus menen naimisiin niin että järjestän ihan juhlatkin, niistä tulee varmaan senverran omannäköiset (esim. mun on hyvin vaikea kuvitella meneväni naimisiin kenenkään kanssa, jolle olisi ihan ok että häissämme vieraille tarjottaisiin liharuokia) etten missään tapauksessa kehtaisi pyytää vanhempia maksamaan niistä mitään.
Hyvä pointti. Usein aiheestakin maksajalla on oikeus asettaa ehtoja juhlalle.
Järjestelyapukin on jo vähän kyseenalaista, koska äitini on hyvin vahvatahtoinen ihminen ja hänellä on vankka visio siitä millaiset hyvien häiden kuuluu olla. (oikeastaan yksi syy miksen haaveile koko häistä on se, että tulisin jyrätyksi kuitenkin. eivät rippijuhlat tai lakkiaisetkaan olleet yhtään minun vaan äidin juhlat.)
Niin minunkin äitini on, ja myös hänen visionsa on todella vahva. Äidit tosin yleensä lopulta uskovat, kun heille sanoo kunnolla, että mene itse uudestaan naimisiin, jos haluat itsesi näköiset häät. Loppujen lopuksi juhla on sinun.
Voi tietenkin olla, että äitisi pitää sinua vielä äidin pikkutyttönä, jolle pitää järjestää juhlat. Jos näin on, niin huoli pois: tämä vaihe helpottaa pahimmillakin äideillä ajan kanssa. Sitten kun olet oikeasti menossa naimisiin, niin äitisi saattaa hyvinkin antaa sinun järjestää itsesi näköiset häät.
En muutenkaan ymmärrä, miksi heille kuuluisi minun juhlieni kustantaminen.
Se on perinne. Lisäksi kunnon häiden järjestäminen on aika kallista. Yleensä köyhällä nuoriparilla ei ole moiseen varaa.
Muusta suvusta puhumattakaan, mulla on vahvasti sellainen käsitys että häät (oli ne sitten järjestetty miten tahansa) ovat sellaista puolipakollista riesaa suurimmalle osalle sukulaisistani, tyyliin "helvetti kun hyvä mökkiviikonloppu pitää tuhlata täällä", ja jos heidän vielä pitäisi maksaakin. Mulle kalliit häälahjalistatkin tuntuu jo vähän rahastukselta kun toiselta puolelta suomea paikalle ajamisesta ja juhlavaatteista koituu jo vaivaa kuitenkin niin paljon ihmisille.
Itse asiassa varsinkin vanhemmat sukulaiset tulevat todella mielellään häihin, kunhan hääviikonloppu ei ole muuten kiireinen. Siksi esim. juhannushäät eivät ole kaikkien suosiossa. Häissä on mukava tavata vähän kaukaisempiakin sukulaisia puhumattakaan siitä, että samalla näkee, miten kamalia hääparin toisen puoliskon sukulaiset ovat.
Semmoinen vihje vielä, että mielestäni häihin ei kannata kutsua kuin muutama paras ystävä ja painottaa heille, että avec on kova juttu. Itse olin kerran avecina tyttöystävän äidin ystävän häissä, ja täytyy sanoa, että tunsin siellä oloni jokseenkin ulkopuoliseksi.
Sen sijaan molempien ystäville kannattaa pitää varjojuhlat, johon varsinkaan vanhemmat sukulaiset eivät sitten saa tulla.
p.