Ei ole millään tavalla mahdotonta kärsiä sekä narsistisesta persoonallisuushäiriöstä että bipolaarisesta mielialahäiriöstä yhtäaikaa.
Joo. Ilman muuta. Kilpaillaanko kummalla on enemmän RIAKNOOSEJA!
Jos mä oonkin sellainen, jolla on IHAN KAIKKI taudit!
Mä oon jokseenkin varma että olet sen verran asiantuntija, et sulla on nuo ylimpänä olevat ja ne sopii sulle, mutta onkos sulla mitään muuta!!!
POKERItautitaistelu!
Väitän: Mulla on hinkuyskä ja samaan aikaan kleptomanismi ja personalisyinen narsillisuushäiriö ja lisäksi aito nuha!!!
Stadinarska kirjoitti:
Väitän: Mulla on hinkuyskä ja samaan aikaan kleptomanismi ja personalisyinen narsillisuushäiriö ja lisäksi aito nuha!!!
Nokitan maanis-depressiivisyydellä sekä pahalaatuisella PeeÄmÄssällä.
Can't beat the feeling!
Pistin hammastikulla tahallani ikeneeni ja veri vuotaa ainakin tyydyttävästi. Eli menin johtoon. Bliss on ilmeisesti vaipunut depressiivisyyteen ja ei pärjää kilpailussa!
Me Mussukan kanssa kilpaillaan voitosta kaikkein huonoimpana, YEAH!!
Melkein-flunssa vaivaa.
Nenäontelot on ummella, kurkku käheä, vil(/t)uttaa ja muutenkin on ihan flunssainen olo - muttei kuumetta.
Ilman kuumetta taas ei kehtää töistä olla pois, joten Buranalla ja kofeiinilla sinnitellään.
1) Tappomenkat. Haluan kohdun pois, heti kiitos niiaan.
2) Tämä ikuisuuden jatkunut flunssa tai eri flunssat. Watevö. Kun ihmiset työskentelee provikalla ilman sairauspäivärahaa (taistelu työn alla, tuottaa tulosta) ollaan kipeänä töissä = kaikki on kipeinä = jatkuvasti uusia flunssakierteitä kaikilla. Paljon ihmisiä töissä, kaksi kertaa vkossa käy "siivooja", joka ei siivoa kunnolla = huono hygienia = kaikki leviää. Huonot tiskausmahdollisuudetkin = aterimien huuhtelu. Huoh. Onneksi olen vain osan viikon päivistä töissä.
3) Koulun rempasta huolimatta osa tunneista homepuolella = Pupu huonossa kunnossa.
4) Ihan valittamisen ilosta.
Vatsassa on jo useampana aamuna ollut sellainen epämukava kipu tai väänne tai jotain, muttei kovin voimakas kuitenkaan. Vähän vaikea sanoa mikä se oikein on. Orastava mahahaava? Jotain ihan muuta?
(Niin, ja yksin herääminen on ihan yhtä perseestä kuin ennenkin)
Perkuleenvittu. Oikee käsi on ajoittain särkenyt ja puutunut ja jäätynyt jo kauan, mutta nyt uutena kivana ekstrana on myöskin oikean puolen jalka alkanu puutuileen ja särkee ja se on myöskin ihan jääkylmä. Vasemman puolen raajoissa ei onkelmia. Niin, paitsi migreenissä just vasen puoli päätä meinaa räjähtää. Normaalissa jokapäiväisessä jännitys(?)päänsäryssäni snadi vanne kiristää päätä aina heti aamusta lähtien herätessä. Kaipa ne tosta niskasta kaikki johtuu.. Fysiatri antoi jumppaohjeita. Jeppajee. Silläpä se. Kuinka monta vuotta mun pitää vielä jumpata..??
Hajoaa pää tämän oman masennuksen takia. Välillä mieliala on äärettömän korkealla, sitten aivan yllättäen taas kaikki ikävät asiat palaavat mieleen, on ihan skitso olo, kun yhtäkkiä saattaa romahtaa itkemään, eikä ole mitään väliä missä olen sillä hetkellä. Ja tuntuu, että joka kerta mennään aikaista syvemmälle surussa. Mä en jaksa yrittää koko ajan toitottaa itselleni, että tämä muuttuu tästä vielä hyväksi.
didi kirjoitti:Hajoaa pää tämän oman masennuksen takia. Välillä mieliala on äärettömän korkealla, sitten aivan yllättäen taas kaikki ikävät asiat palaavat mieleen, on ihan skitso olo, kun yhtäkkiä saattaa romahtaa itkemään, eikä ole mitään väliä missä olen sillä hetkellä. Ja tuntuu, että joka kerta mennään aikaista syvemmälle surussa. Mä en jaksa yrittää koko ajan toitottaa itselleni, että tämä muuttuu tästä vielä hyväksi.
Masennus on perseestä. Älä ole liian ankara itsellesi, aikaa myöten avun kanssa pitäisi helpottaa.
Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä
En ole käynyt juttelemassa (vielä) ammattilaisten kanssa, ja ilman lääkkeitä tässä mennään. Yritystä on kyllä päästä juttelemaan jonkun kanssa, yritin jutella terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa, mutta sain käteeni jonkun testin joka piti tehdä, josta sitten katsotaan olenko (tarpeeksi?) masentunut vai en.
didi kirjoitti:Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä
En ole käynyt juttelemassa (vielä) ammattilaisten kanssa, ja ilman lääkkeitä tässä mennään. Yritystä on kyllä päästä juttelemaan jonkun kanssa, yritin jutella terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa, mutta sain käteeni jonkun testin joka piti tehdä, josta sitten katsotaan olenko (tarpeeksi?) masentunut vai en.
Kauanko erosta on aikaa? Itselläni ainakin oli aikanaan aika rumbaa puolisen vuotta. Suosittelen hyvälle psykologi/psykiatrille hankkiutumista. Et varmastikaan ole mitenkään hullu, tuskin varsinaisesti sairaskaan, mutta tuo nyt kuulostaa elämänkriisiltä johon reagoit masennusoirein. Ensi sijaisesti siis jutskaamaan, sitten vasta miettimään onko pillerintarvetta. Mullekin saa kirjoitella jos siltä tuntuu, auttaisin mielelläni jos vaan pystyn.
didi kirjoitti:Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä
En ole käynyt juttelemassa (vielä) ammattilaisten kanssa, ja ilman lääkkeitä tässä mennään. Yritystä on kyllä päästä juttelemaan jonkun kanssa, yritin jutella terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa, mutta sain käteeni jonkun testin joka piti tehdä, josta sitten katsotaan olenko (tarpeeksi?) masentunut vai en.
Kannattaa käydä, suosittelen. Kuulostaa aika samikselta ku itelläni joku aika sitte. Menetin yöunetkin asioiden takia, joista on sentään kulunut parikymmentä vuotta.. Plus se ero siinä. Mutku elämä on semmonen kerä, ett kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ne paskat seuraa muodossa tai toisessa, jos niitä ei selvitä. Itsellä auttoi muutama kerta ihan vaan jonkun psykiatrian sairaanhoitajan kanssa juttelua. Avasi silmiä ja muutamia lukkoja kummasti.
Zeb kirjoitti:Kauanko erosta on aikaa? Itselläni ainakin oli aikanaan aika rumbaa puolisen vuotta. Suosittelen hyvälle psykologi/psykiatrille hankkiutumista. Et varmastikaan ole mitenkään hullu, tuskin varsinaisesti sairaskaan, mutta tuo nyt kuulostaa elämänkriisiltä johon reagoit masennusoirein. Ensi sijaisesti siis jutskaamaan, sitten vasta miettimään onko pillerintarvetta. Mullekin saa kirjoitella jos siltä tuntuu, auttaisin mielelläni jos vaan pystyn.
Eropäätöksestä on reilu kolme kuukautta aikaa, konkreettisesta erosta vähän alle kolme kk. Hyvä tietää, että en kuulosta hullulta, pelkästään tuon "kuuleminen" helpottaa.
^ Toistelen tässä nyt itseäni, sillä olen jo aiemmin tästä asiasta sanonut: Unohda ne laastarisuhteen niin kauaksi aikaa, kun olet saanut nämä asiat käsiteltyä. Ihan aikuisten oikeesti. Ne suhteet tuntuu kyllä tosi kivalle ja hyvälle, mutta niiden takia helposti piilottaa ne todelliset fiilikset ja pudotus muuttuu koko ajan korkeammaksi. Usko pois, kokemusta on.
BettyB. kirjoitti:^ Toistelen tässä nyt itseäni, sillä olen jo aiemmin tästä asiasta sanonut: Unohda ne laastarisuhteen niin kauaksi aikaa, kun olet saanut nämä asiat käsiteltyä. Ihan aikuisten oikeesti. Ne suhteet tuntuu kyllä tosi kivalle ja hyvälle, mutta niiden takia helposti piilottaa ne todelliset fiilikset ja pudotus muuttuu koko ajan korkeammaksi. Usko pois, kokemusta on.
Tuo tuli huomattua tässä vähän aikaa sitten, olet ihan oikeassa.
*on onnellinen*
