Chap kirjoitti:Mä luotan siihen, että Zeb on empaattisempi ja perehtyy kunnolla saittiin ja antaa sitten kattavan vastauksen.
Perehdyin 10 min ajan, eli mikään kattava vastaus tämä ei ole. Kärjistävä, vääristävä ja huomiohakuinen jenkkisaitti mun mielestä. Jotkut saitin väitteet olen kyllä valmis allekirjoittamaan. Pilleripurkki ei saisi mielestäni olla se "helppo ja nopea" ratkaisu psykologisiin ongelmiin, eikä niitä sillä lailla ole tarkoitettukaan käytettäväksi, vaan aina pitäisi miettiä onko muita mahdollisia keinoja ratkaista tilannetta, tai ainakin käyttää lääkkeitä vain osana ongelmanratkaisua.
Noita psyykenlääkkeitä oli kyllä aika vahvasti demonisoitu tuolla saitilla. Kaikilla tehoavilla lääkkeillä on myös mahdollisia haittavaikutuksia. Aspiriinista ja Buranasta saisi helposti aikaan vastaavan sivuston. Tarkoitus onkin, että psyykenlääkkeitä, kuten muitakin reseptilääkkeitä käytetään lääkärin seurannassa, jolloin myös mahdolliset haittavaikutukset pystytään havaitsemaan ja esim yhteisvaikutuksilta vältytään.
On myös koko joukko psykiatrisia sairauksia, joissa lääkkeetön hoito ei ole mikään vaihtoehto. Psykoosit nyt päällimmäisenä, kun näissä usein ihminen on vaaraksi itselleen, joskus muillekin. Siitä on aika vahvaa näyttöä käsittääkseni, että psykoosi jatkuessaan on itseään vahvistava noidankehä, ja ainoa konsti estää tämän noidankehän synty on ajoissa aloitettu psykoosilääkitys. Myöskään esimerkiksi vaikeasta masennuksesta kärsivä ihminen ei yleensä ilman lääkkeellistä apua onnistu pääsemään edes siihen kuntoon, että pystyisi ongelmiaan psykologisin konstein käsittelemään.
Tuo jenkkisivusto tuskin kertoo paljoakaan Suomen tilanteesta, enkä itse jenkkilän terveydenhuoltosysteemiä paljoa tunne. Sellainen kuva kyllä on syntynyt, että siellä lääkkeitä käytetään kevyemmin perustein kuin Suomessa. Suomessakin ongelmana on mielestäni usein se, että lääkkeitä käytetään resurssipulan vuoksi käytännössä ainoana hoitona mielenterveysongelmiin. Minusta hyvää hoitoa ei ole esimerkiksi masennukseen pillerisatsi 20 min terveyskeskusvastaanoton perusteella ja tervetuloo takaisin kuukauden kuluttua. Tai vaikka isojen unilääkereseptien kirjoittaminen/uusinta ilman perusteellista perehtymistä tilanteeseen ja uniongelmien taustoihin. Myöskään vaikka vanhuksen yksinäisyydestä johtuvan surumielisyyden hoito masennuslääkkeellä ei ole oikein. Tämän tyyppistä hoitoa Suomessakin harrastetaan ainakin jonkin verran kun ei ole tarjota kaikille tarvitseville vaikka sitä tunnin terapiasessiota viikossa, eikä mummollekaan löydy kuin ehkä satunnaista juttuseuraa.