masa kirjoitti:"Paha olo ei parane ajattelemalla pahoja asioita"-päätelmä toimii omalla kohdallani. Tai niin ainakin luulen?
Isäni on noudattanut tuota logiikkaa. Ei toiminut hautaan asti, vaan oli sitten pakko turvautua sihteeriin.
Minä puolestani olen (kuten tunnettua) käyttänyt masennuslääkkeitä lähes neljä vuotta putkeen, nyt puolitoista vuotta olen ollut ilman. Silloin aikoinaan ilmeisesti avioero oli perimmäinen syy masennukseeni, vaikka en sitä niihin aikoihin tajunnutkaan. Tai sitten päälle hiipinyt masennus oli osasyynä avioeroon, vaikka en itse sitä oikein nykytietämykselläni uskokaan.
Nyt, samankaltaisessa tilanteessa, tajuan hyvin mitkä asiat omassa ajattelussa silloin aikoinaan menivät pieleen. Varmuuden vuoksi olen kesästä lähtien käynyt sairaalassa keskustelemassa omasta tilanteestani, koska en vain uskalla luottaa omaan huomiointikykyyni niin sataprosenttisesti oman mielialani suhteen. Ainakin toistaiseksi hän on samaa mieltä kanssani, eli vaikka elämä on viskonut paskaa niskaan viime kuukausien aikana enemmän kuin olisi ollut tarpeen, en ole romahtanut. Ilmeisesti olen oppinut jotain sellaista, mitä en olisi oppinut ilman sitä useamman vuoden lääke- ja keskusteluhoitoa.
Lisäksi vielä vähän tuosta pahan olon paranemisesta pahoja asioita miettimällä. Minä olen ymmärtänyt masennuksen idean niin, että se on aivojen keino suojella itseään. Kun välittäjäaineet välittävät liian paljon negatiivista sisältöä, katsoo elimistö parhaaksi häiritä kaikkea liikennettä tasapuolisesti, koska sillä ei ole keinoja valikoida mitä liikennettä sen pitäisi häiritä. Paskalta katoaa terä, mutta niin katoaa kaikelta hyvältäkin.
Siinä vaiheessa kun tuohon tilaan on päästy, ei paraneminen ilman lääkkeitä ole edes mahdollista. Aikaisemmassa vaiheessa puolestaan on mahdollista valikoida ainakin jossain määrin, että mitä asioita käsittelee ja miten. Suurimman virheen tekee, jos päätyy käsittelemään vain niitä positiivisia asioita, koska silloin kaikki paska jää pään sisään lillumaan, räjähtääkseen jonain päivänä ulos tavalla tai toisella. Niinpä kaikkia erilaisia asioita kannattaakin käsitellä tasapuolisesti, mutta ottaa sitä aikaa tarpeeksi. Eli kaiken käsitteleminen yhdellä kertaa ei tietenkään onnistu, mutta kun asiat järjestelee tärkeysjärjestykseen ja käsittelee ne yksi kerrallaan, ei mikään yksittäinen asia muutu ylivoimaiseksi.