Vaola kirjoitti:EveryWoman kirjoitti:Itse taas suhtautuisin varsin epäilevästi miekkoseen, jonka olisin tuntenut seurustellessani toisen kanssa, mutta joka käytöksellään osoittaisi pitävänsä minusta vasta suhteeni päätyttyä. Mieleen tulisi lähinnä, että tyyppi on epäaito ja/tai epäavoin, tai sitten vain Sen Yhden Asian perässä.
Mun on pakko kysyä, että mitä tarkoitat sellaisella käytöksellä joka osoittaisi pitämistä? Tarkoitatko ihan jopa sitä, että mikäli henkilö olisi ihastunut sinuun... sanotaanko nyt seksuaalisessa, tai suhde-mielessä (Tixin sanoin öögaillen ja zoomaillen), niin hänen tulisi se osoittaa sinulle siinä ja heti, eikä esim. hoitaa päällä olevaa suhdetta ensin pois päiväjärjestyksestä. Tämä olisi minun mielestäni tämän kumppanin kannalta hienotunteista toimintaa, ja itse taas suhtautuisin epäilevästi henkilöön joka ei pystyisi sellaiseen.
Vai riittääkö sulle vaan ystävällinen käytös ja "platonisempi" mielenkiinnon osoitus?
Arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja avoimuutta. Epärehellisyyttä ja epäavoimuutta en arvosta. Sen suorapuheinen ilmoittaminen, että pitää jostakusta ihmisenä, on lähtökohtaisesti rehellistä ja avointa, ja tilanteesta riippuen mahdollisesti myös rohkeaa ja epäitsekästä. Selvästi suhteen aloittamiseen pyrkivä pokailu taas on asia erikseen. Mitä enemmän toimintaan sisältyy vihjailua ja mitä enemmän siitä puuttuu suoruutta ja avoimuutta, sitä epärehellisempään suuntaan sen väri muuttuu.
Oletetaan esimerkin vuoksi, että parisuhteessa elävä henkilö X pitää suhteen ulkopuolisesta henkilöstä Y, joka on myös tahollaan parisuhteessa.
Jos olen itse X:n asemassa, tilanteesta voidaan sanoa seuraavaa:
1. Koska olen kumppanilleni kaikista merkityksellisistä asioista avoin, hän tietää yhtä hyvin kuin itsekin tiedän, että pidän Y:stä.
2. Koska kumppanini on minulle kaikista merkityksellisistä asioista avoin, minä tiedän hänen mielipiteensä edellisestä kohdasta.
3. Jos (todennäköisemmin: kun) asia ei vaivaa kumppaniani, en keksi mitään hyvää syytä miksi en ilmaisisi ihailuani myös sen kohteelle. Ainoan varsinaisen haasteen tilanteeseen luo se, että tilanteesta riippuen voi olla vaikea arvioida miten Y ihailun ilmaisemisen tulkitsee.
4. Koska em. ilmaiseminen tietenkin tapahtuu siten, että kumppanini on siitäkin tietoinen, on mahdollista toimia sellaisella tavalla, joka ei loukkaa parisuhdettani (mahdollisten ylilyöntien/tulkintaepäselvyyksien sattuessa saan näet välittömästi palautetta, jolloin asiassa voidaan suorittaa tarvittavaa kalibrointia).
Pääsääntö: loukkaaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän asioita esitetään rivien välistä, koska silloin tilanteessa alkaa helpommin vallita sellainen fiilis, että viestintää yritetään harrastaa kumppanin selän takana. Oman kumppanini kohdalla en pidä tätä erityisen konkreettisena riskinä, sillä hänellä ei yleensä ole mitään vaikeuksia ymmärtää viestinnän sanattomia kerroksia (oikeastaan hän ymmärtää niitä usein paremmin kuin minä itse). Tällä alueella olemme kuitenkin toisinaan joutuneet suorittamaan mainittua kalibrointia, sillä sanattoman viestinnän alueella toimittaessa voi tulla tahtomattaankin luoneeksi mielikuvan salailusta ja epäavoimuuden pyrkimyksestä. Jos kumppanini olisi sellainen, jonka kykyyn lukea rivienväliviestejäni en luottaisi, pidättäytyisin rivienväliviestinnästä tykkänään, koska silloin sen voisi katsoa tapahtuvan kumppanini tietämättä. Samaten pidättäydyn siitä tilanteissa, joissa suhteessani on meneillään jokin akuutti kriisi tai jos koen tai tiedän kumppanini kokevan (vaikka perusteetontakin) epävarmuutta suhteemme tulevaisuudesta.
Jos taas sitten kuvittelen itseni Y:n asemaan, näen tilanteen jotakuinkin seuraavalla tavalla:
1. Jos X ei ilmaise pitävänsä minusta, oletan että syy on jommankumman tai molempien parisuhteessa, ja johtopäätökseni on: a) X ei ole merkityksellisistä asioista rehellinen kumppanilleen, tai b) X:llä on itsestään turhan suuret luulot kuvitellessaan että hänen myönteinen palautteensa minun suuntaani vaikuttaisi parisuhteeni etenemiseen pyhäyksen vertaa, tai c) X pitää minua ihmisenä, jolle epätyydyttävään parisuhteeseen roikkumaan jääminen on realistinen vaihtoehto. Mikään edellisistä ei luo kuvaa henkilöstä, jonka kanssa olisin kiinnostunut parisuhteesta.
2. Jos X ilmaisee pitävänsä minusta heti kun parisuhteeni on päättynyt, mutta ei ennen sitä, tulen miettineeksi: a) pitääkö hän minusta todella vai nostiko vapaille markkinoille siirtyminen osakkeitani (= pokaileeko hän vähän keitä sattuu kunhan sattuvat olemaan vapaana), b) jos hän pitää minusta todella, onko hän sitä ihmistyyppiä, joka on valmis antamaan vain silloin kun saaminen on mahdollisimman todennäköistä (mikä voi viitata siihen, ettei hän pidä rakkautta vastikkeettomana), vai onko hän vain pelkuri ja/tai epäavoin luonne. Lisää syitä minulle olla haluamatta suhteeseen.
3. Jos X ei suoraan (rehellisesti ja avoimesti) ilmaise pitävänsä minusta, mutta harrastaa epäsuoraa vihjailua ja pokailua, en edes jää miettimään johtopäätöksiä vaan kunnioitukseni häntä kohtaan loppuu välittömästi. Vielä pahempaa on, jos X tämän lisäksi pyrkii epärehellisin keinoin vaikuttamaan parisuhteeseeni.
4. Jos X taas rehellisesti ja avoimesti ilmaisee pitävänsä minusta ja onnistuu lisäksi välittämään sen vaikutelman että ei toivo nykyisen suhteeni epäonnistumista eikä pyri kalifiksi kalifin paikalle, tulkitsen hänen tunteensa vastikkeettomiksi ja hänen käytöksensä rehelliseksi ja kunnioitettavaksi. Ääritapauksissa tätä tietä saattaa tulla mahdolliseksi myös kevyt, ystävällismielinen flirttailu, joka puolestaan tapahtuu minun osaltani samoilla säännöillä kuin ensimmäisen skenaarion neljännessä kohdassa. X:n osalta taas oletan hänen vastaavan toiminnastaan oman parisuhteensa kontekstissa itse.