prosessi kirjoitti:Zeb kirjoitti:Minusta tuntuu tältä ja minä uskon ja haluan näin on minun perusteluni tässä asiassa, eikä sen ole tarkoitus vakuuttaa ketään muuta.Sukunimesikin taitaa vaihtua ensi elokuussa?
Olet sä aika Freud ja Teletappi myös, ks. yllä 
Hei, ei tämä tähän aiheeseen kuulu! Tee uusi kysely!Zeb kirjoitti:Enemmän sanomista saattaa tulla siitä, että ollaan mietitty ottaa miehen äidin tyttönimi. Kummankaan mielestä miehen nykyinen sukunimi ei ole kiva. Miehelle ehkä kelpaisi minun, mutta minusta se ei ole koskaan ollut nätti, ja ehkä kuitenkin jostain ihme vanhanaikaisesta irrationaalisesta syystä haluan sukunimen tulevan miehen puolelta. Saas nähdä pökrääkö miehen suku kun kuulee tämän uutisen. Ollaan kuitenkin mietitty, että tämä on meidän elämä, vaikka toki muidenkin tunteet kuuluu ottaa huomioon.
Sun vuoro!urpiainen kirjoitti:Hei, ei tämä tähän aiheeseen kuulu! Tee uusi kysely!
Toi nimihomma on kyllä hankala. Itse, siis jos olisin menossa naimisiin, en haluaisi oikeastaan kummankaan suvun nimeä meille. Samannimisiä haluaisimme kuitenkin olla. Jos ryhtyisimme ihan uudennimisiksi, suvut varmaan ottaisivat sen henkilö-, ei kun siis sukukohtaisena loukkauksena. Varmaan kuitenkin mieluiten niin. Olisipa edes tasapuolisesti loukattu kummankin sukua!Zeb kirjoitti:Ollaan kuitenkin mietitty, että tämä on meidän elämä, vaikka toki muidenkin tunteet kuuluu ottaa huomioon.
Turhaa pingottelua. Eihän täällä muissakaan ketjuissa pysytä alkuperäisessä aiheessa.urpiainen kirjoitti:Tee uusi kysely!
Plää. Ihan yksinkertanen homma. Morsiuspari tekee niinko parhaaks näkee ja muut saa aivan oman maun mukaan ottaa nokkiinsa tai olla ottamatta.EveryWoman kirjoitti:Toi nimihomma on kyllä hankala.Zeb kirjoitti:Ollaan kuitenkin mietitty, että tämä on meidän elämä, vaikka toki muidenkin tunteet kuuluu ottaa huomioon.
Mida kirjoitti: Hänen isänsä toki oli jo jättänyt pojalleen hyvästit kun toissakesänä kuuli esikoisemme saaneen minun sukunimeni
Kuulostaa 1800-luvulle sijoittuvan näytelmän dramaattiselta käänteeltä. Ei kukaan oikeasti nykyaikana toimi noin!No siis periaate on yksinkertainen, sukulaisten reaktioiden kanssa taiteilu ei. Kyse kun on ihmisistä, jotka eivät varmasti tule laittamaan välejä poikki, tuli mitä tuli, vaan jatkavat kontaktin ottamista ja pahimmassa välientulehtumistapauksessa paskan niskaankaatamisyrityksiä hamaan hautaan asti.Mida kirjoitti:Plää. Ihan yksinkertanen homma. Morsiuspari tekee niinko parhaaks näkee ja muut saa aivan oman maun mukaan ottaa nokkiinsa tai olla ottamatta.EveryWoman kirjoitti:Toi nimihomma on kyllä hankala.
Nojoo, eipä minulla ole koskaan ollut ilo nauttia lähipiirissäni tuollaisen väen seurasta (jos ei siskon ja mun teini-iän vihanpitoa lasketa). Vaikka erityisen fiksua väkeä ei kaikki lähisuku olekaan, niin eipä silti onneksi ole joukossa henkilöitä, joilla olisi intressiä ottaa elämäntehtäväkseen vainota. Vaikka toisaalta en tiedä mihin suorituksiin äitini yltää jos hän joskus päättää luopua kulisseistaan. Ehkäpä itse olen tyhmänrohkea yksilöllisyyteni toteuttamisessa.EveryWoman kirjoitti:No siis periaate on yksinkertainen, sukulaisten reaktioiden kanssa taiteilu ei. Kyse kun on ihmisistä, jotka eivät varmasti tule laittamaan välejä poikki, tuli mitä tuli, vaan jatkavat kontaktin ottamista ja pahimmassa välientulehtumistapauksessa paskan niskaankaatamisyrityksiä hamaan hautaan asti.Mida kirjoitti:Plää. Ihan yksinkertanen homma. Morsiuspari tekee niinko parhaaks näkee ja muut saa aivan oman maun mukaan ottaa nokkiinsa tai olla ottamatta.EveryWoman kirjoitti:Toi nimihomma on kyllä hankala.
Mutta no. Mitäpä sitä etukäteen moisia murehtimaan. Ehkä vaan jotenkin sairaalla tavalla tykkään murehtia sellaisista jutuista, joiden kohdalla on (olevinaan) harvinaisen selvää että en voi niihin omalla toiminnallani vaikuttaa.
Mida kirjoitti:Eipä tuo edellinen kirjoitus ollut tarkoitettu piikittelyksi, ilkeilyksi tai miksikään julistukseksi. Vähän niinkun vastareaktio, jos sanotaan, että asia on näin, että ei se nyt aina ole noin. Tuli sitten ulos siinä samassa "asia on näin"-muodossa, mikä nyt olisi pitänyt älytä huonoksi. Pahoittelen.
Ei mitään syytä pahoitella, kun enhän minä pahastunut!! Kunhan tarkentelin introspektiivistä pohdiskeluani. Mitä mainitsemaasi mahdolliseen tyhmänrohkeuteen tulee, niin totta munassa mekin teemme omien asioidemme (= mm. yhteinen nimi) suhteen juuri niin kuin parhaaksi katsomme, riippumatta siitä mitä sukuselkkauksia siitä seuraa. Ei se siis ainakaan minun mielestäni ole tyhmää. No, tällä kertaa riitti se, että lukemani perusteella vaikutti mahdolliselta, että edes hiukan harmitti (ja tavasin sitä viestiä ihan tosi tosi monta kertaa). Perkele, kun tässä on nyt muutamana päivänä tullut mielipideöityä vähän enemmän kuin yleensä ja kun ei jaksa viiiiiiimesen päälle aina hioa (eikä raskauspöhö pää taivu, se on ihan vissi ilmiö sekin), niin saa korjata ja oikaista ja selventää ja nyppiä turhia herneitä muiden nokasta ihan turhaan, kun olisihan sen voinut alunperinkin fiksummin ja kattavammin ja perusteellisemmin ja eri näkökulmat huomioiden ilmaista ite ja plääääääh. Joku kyllästymispiste tuli ihan vaan tuolla perusteella tuohon kohtaan. Semmone dramaattisen liioittelun paisuva tarve, että mää en ikin enää kirjot mitää. Kakat se paikkaansa pidä. Hmph. Olis pitäny pistää tää vitutusketjuun.EveryWoman kirjoitti:Mida kirjoitti:Eipä tuo edellinen kirjoitus ollut tarkoitettu piikittelyksi, ilkeilyksi tai miksikään julistukseksi. Vähän niinkun vastareaktio, jos sanotaan, että asia on näin, että ei se nyt aina ole noin. Tuli sitten ulos siinä samassa "asia on näin"-muodossa, mikä nyt olisi pitänyt älytä huonoksi. Pahoittelen.
Niin, eikös olekin huvittava ajatus?Zeb kirjoitti:Joo, siis jos aviomieheni saisi aivokasvaimen niin sitten murehtisin rahojani?
Tuollaista tuskin voisi tapahtua kuin elokuvissa. Sitäkö varten tässä pitäisi avioehtoja rustailla. :D:D:D:DOlen tainnut joskus jotain kuullakin tuosta tragediastasi. Minusta avioehto ei kuitenkaan ole ratkaisu siihen, että puolisoni sairastuu vakavasti, koska mulla on edelleenkin silloin niitä isompia murheita kuin ne fyrkat. Sehän tässä se huvittava osuus olikin kun urpiainen pohti rahanmenetystä sellaisessa tilanteessa, eikä siis niissä kasvaimissa ole mitään hauskaa vaikka paljon hymiöitä laitoitkin.Herra Manala kirjoitti:Niin, eikös olekin huvittava ajatus?Zeb kirjoitti:Joo, siis jos aviomieheni saisi aivokasvaimen niin sitten murehtisin rahojani?
...
Tosiaan, huvittava ajatus. Että nyt joku aivokasvainkin vielä.
Sinä et tiedä mistään mitää. Katsopa minkä läpi nämä elämän sankarit ovat tulleet: http://kitina.net/viewtopic.php?t=6279Herra Manala kirjoitti:Niin, eikös olekin huvittava ajatus?Zeb kirjoitti:Joo, siis jos aviomieheni saisi aivokasvaimen niin sitten murehtisin rahojani?
Ihan voin omakohtaisesta kokemuksesta kertoa, että seurustelin tuossa parikymppisenä pari vuotta naisen kanssa, jonka kanssa kaikki natsasi. Naimiaisiin oltiin menossa ja kaikkea muuta kivaa ja hienoa. Elämä oli yhtä ruusuilla tanssimista.
Sitten tyttöselleni pamahti pahanlaatuinen aivokasvain, joka vei tyttöni mennessään. Ennen sitä kasvaimet kasvoivat aivokalvon ja aivojen välistä, aiheuttaen painetta ja puristusta aivoihin. Erinäiset osat hänen aivoistaan muodostuivat toimintakyvyttömiksi johtuen siitä, että kasvaimien aiheuttama paine tuhosi aivosolukkoa.
Ensiksi meni luonne. Yli vuoden verran elin ihmisen kanssa etsien hänelle parasta mahdollista hoitoa, kun hän samaan aikaan mm. sattumalta keksi, että olenkin hänen pahin vihollisensa. Kyseinen neiti mm. kokeili jonkinnäköistä Guinnessin uutta ennätystä sen suhteen miten paljon tuntemattomia sänkykumppaneita voi yhden viikonlopun aikana itselleen kerätä. Muistaakseni toistakymmentä onnistui hankkimaan. Minä katsoin kaikkea sitä vierellä ja yritin saada eukkoa kuntoon. Fat chance.
Tosiaan, huvittava ajatus. Että nyt joku aivokasvainkin vielä.
Hei, ois se kyllä aika kamalaa ollut jos olisin uidessani törmännyt pöhöttyneeseen lilluvaan ruumiseenCrowbar kirjoitti: Noi läpät vetää vertoja jo keskitysleireiltä selvinneille. (kaikin puolin yksi noloimmista ja ääliömäisimmistä ketjuista tällä palstalla)
Vieläkin ulkohuussissa istuessani rantaa katsellen, odotan juhannuksen tiennoilla pienoista ruumiin kohtaamista. Ihmiset tykkää hukkuilla siellä päin enemmän kuin sielu sietää. 
Lapsuuden traumojen idea on se, että aikuisena ne nolottavat.Crowbar kirjoitti:(kaikin puolin yksi noloimmista ja ääliömäisimmistä ketjuista tällä palstalla)
Mulle se oli avuksi. Muistin taas, että skideille ei välttämättä kannata tunkea ihan kaikkea pakolla mahaan.Crowbar kirjoitti:(kaikin puolin yksi noloimmista ja ääliömäisimmistä ketjuista tällä palstalla)
Täh. No huh. Salettiin toimii. Toi on just oikee meno. Käytäntöhän on, että muijan vanhemmat maksaa myötäjäiset ja miehen nimi siirtyy suvussa.Aito_Johanna kirjoitti:Mida kirjoitti: Hänen isänsä toki oli jo jättänyt pojalleen hyvästit kun toissakesänä kuuli esikoisemme saaneen minun sukunimeni
Totta. Toi ketju on tosiaan aivan uskomaton. Kova elämä, purkat on loppu. Luulin aina että mun elämä on ollut pikkusen mediaanista vittumaisempi, mutta ton ketjun luettuani tajusin, että mun elämä on ollut the vittumaisin.Crowbar kirjoitti:Sinä et tiedä mistään mitää. Katsopa minkä läpi nämä elämän sankarit ovat tulleet: http://kitina.net/viewtopic.php?t=6279
Noi läpät vetää vertoja jo keskitysleireiltä selvinneille. (kaikin puolin yksi noloimmista ja ääliömäisimmistä ketjuista tällä palstalla)
Onkohan sulla nyt pienoinen ymmärrysvinoutuma sen suhteen mitä "trauma" tarkoittaa? Uskoin joulupukkiin ja isoon pahaan suteen, joskus pelotti -sadut on vähän eri asia.EveryWoman kirjoitti:Lapsuuden traumojen idea on se, että aikuisena ne nolottavat.Crowbar kirjoitti:(kaikin puolin yksi noloimmista ja ääliömäisimmistä ketjuista tällä palstalla)
Siitä, että ero ei ole häpeä, jos liitto ei toimi? Ihan terve asennemuutos. Sinäkin olisit luultavasti paljon terveempi henkisesti, jos äitisi olisi tajunnut lähteä nostelemaan riittävän ajoissa. Avoliitotkin olivat vielä 70-luvulla synnissä elämistä, joten ihan hyvään suuntaan on muutos asenteissa mennyt.Gat kirjoitti:Puolet Suomen avioliitoista päätyy eroon. Luku taitaa olla korkeimpia ellei korkein maailmassa. Kertoo nykysuomalaisten asenteen muutoksesta.